tupakanpoltto

mulla tytöllä neurologisia onglemia havaittu nytten koulussa,ekalla luokalla on ja siirtyi erityisluokalle.
poltin paljon raskausaikana= 30 tupakkaa per päivä.
syntymämitat olivat pineet: 2600g.
istukka kalkkeutnut.

kolmella muulla sisaruksella ei ole ongelmia ja tupakoinut en näiden kohdalla.

mene ja tiedä.
mutta,syyllinen olo tietenkin esikoisen kohdalle jäi.

ajattele monta myrkkyä yks savuke sisältää ja minkä tyyppisiä nämä ovat?
9kk lapselle jokapäivä?
eikö muka vaikuta aivoijen kehitykseen?

voi se varmasti aiheuttaa, mutta ehkä siinä pitää olla huonoakin tuuria mukana. en sitten tiedä onko niin että vauva syntyessään todella kärsii pahoista vieroitus oireita kuten sanotaan jos äiti polttaa koko ajan...

Esikoisen aikana poltin askin päivässä ja vauva oli syntyessään 3,6 kg. Lapsi on nyt 4-vuotias ja ihan terve on. Kuopuksen kohdalla en polttanut yhtään henkostakaan koko odotuksen aikana, vauva painoi syntyessään 4,9kg. Kuopus on nyt 2-vuotias ja ihan terve on.

esikoisen aikaan en polttanut, en edes vahingossakaan passiivisesti. lapsi nyt 10v ja ad-hd ja tunne-elämä ongelmia ymsyms.
painoi syntyessään 2890g ja oli erittäin itkuinen vauva aikana.

kuopus 6v, poltin n10 tupakkaa päivässä ja on täysin terve, aloitti eskarin vuotta muita aikaisemmin (syntynyt tammikuussa) painoi syntyessään 4100g ja oli erittäin kiltti ja rauhallinen lapsi alusta asti. nukkui esim 9 tunnin yöunet heti laitokselta kotiuduttua ja muutenkaan ei koskaan ole öitä valvottanut.

Vaikea ymmärtää miksi pitää edes ottaa riskiä? Pitäisi lapsen hyvinvoinnin merkitä pikkuisen enemmän... Huh. Itse en raskausaikoina, enkä kyllä muutenkaan, hyväksy sitä että kukaan polttaa edes lähelläni tai lasteni lähellä.

917

ehkäpä juuri siksi on vaikea ymmärtää kun ei itse polta.

Nää on kyllä niin turhia keskusteluja ja ruotimisia kuin olla ja voi. Ei kukaan joka oikeasti on vahvasti riippuvainen tupakoinnista aina pysty lopettamaan vaikka kuinka tahtoisi!!!! Tupakan vieroitusoireet rinnastetaan heroiinin vieroitusoireisiin.. se ei oo se fyysinen vaan se henkinen riippuvuus mikä on niin kova.. Sillä tahdon voimalla voi olla polttamatta mutta niin kauan kun pitää muuta sosiaalista elämää pyörittää siinä ohella niin ei se vaan onnistukkaan yks kaks.. Voin kuvailla jotta se tuntuu siltä jottei sulla kierrä ajatukset päässä. keskittyminen on nollassa. sä saat silmittömän raivokohtauksen ihan vaan tyhjästä. Pää on niin sekaisin jotta tuntuu jottei osaa edes hengittää ja tää tila voi kestää 3-6kk.. Ei emmä pyydä ymmärrystä koska ihminen joka siitä paskan suosta ei tiedä mitään ei tosiaan voi ymmärtää sitä. Se annettakoon anteeksi sinulle! :)

Hienoa sinä joka olet siitä irti päässyt, onneksi olkoon :)

minä pääsin myös silloin kuin esikoista aloin odottaa ja nyt harmittaa ihan vietävästi kun aloin uudelleen polttamaan :/

neljättä kertaa nyt raskaana ja voin sanoa että sillä ekalla kerralla tupakan lopettaminen oli todella helppoa. ennen- tupakoivana ihmisenä varmasti ymmärrät kuinka se tupakka on kuin huume siinä stressi-tilanteessa. siitä se mulla ainakin tökkii kun nyt oon toistamisiin koittanut lopettaa, tuloksetta. verenpaineet nousee, stressi muuttaa muotoaan paniikkihäiriöksi ja sitä rataa, kuten tupakka, tämäkin lapsen kehityksen kannalta vaarallista.

en toki puolla tupakointia raskausaikana, en todellakaan. vaan jotain inhimillisyyttä toivoisin kanssaäideiltä. se kun ei aina jokaisella ole niin yksioikoinen juttu, kun taustalla voi olla vaikka mitä jota ei välttämättä palstoille kerro.

mä en taas puolestaan syö lääkkeitä ollenkaan raskausaikana, en mitään, vaikka kärsin kroonisista nivelkivuista (jo 10vuotta), palleatyrästä joka aiheuttaa erittäin pahan närästyksen sekä ruokatorven tulehduksen, tenniskyynärpäästä, hammassärystä (parantumaton sairaus), kuivuvista silmistä ja rikkonaisista limakalvoista...sekä tietenkin lukuisista raskausvaivoista kuten lantion löystymisestä...mä en laita enkä ota mitään lääkeainetta raskaana. mutta en mä kuitenkaan ala kiillottaa sädekehääni niitä kohtaan jotka ei siedä pientäkään kipua ja napsivat lääkkeet surutta. jokainen tavallaan.

Kannattaisiko ehkä miettiä lopettamista, ennen kuin edes yrittää raskaaksi? En tosiaankaan ymmärrä. Itselläni menee lasten terveys ja hyvinvointi aivan täysin kaiken edelle. Enkä todellakaan ole tehnyt helppoja ratkaisuja aina sen eteen, tai päässyt muutenkaan raskauksista ja synnytyksistä helpolla pitkäaikaisen masennuksen vuoksi. Saati lasten kanssa olemisesta. Aikuisella vain on vastuu, velvollisuus ja vapaus hoitaa asiansa kuntoon, etteivät lapset siitä kärsi.

Itselle ainakin on aina ollut ihan selvä että sitten kun raskaaksi tulen niin tupakat lentää samantien roskakoriin. Ja kun plussa testin tein niin näin myös kävi ja yhtään en ole sen jälkeen polttanut. Tottakai on itsestään selvää että ei se helppoa ole mutta itse en ainakaan halua ottaa riskiä ja syyttää loppu elämääni omaa itsekkyyttäni jos kaikki ei olenkaan pienellä hyvin. Vauva on niin odotettu, toivottu ja rakastettu että olen valmis ihan milloin vaan kärsimään monet unettomat yöt ja vieroitusoireet tämän pienen ihmeen takia, eiköhän se ole vain tahdon voimasta kiinni... Ja tarkoitukseni ei ole tällä loukata tai syyllistää ketään, halusin vaan jakaa oman mielipiteeni; jokainen varmasti PYSTYY lopettamaan tupakoinnin jos pahimmatkin narkkarit voivat päästä huumeista eroon!

Hienoa!
Jotenkin älyttömintä vedota vieroitusoireisiin - onko se sitten tosiaan puolustuskyvyttömän lapsen harteilla kantaa se vastuu?
Niin, monikaan asia meidän aikuisten maailmassa ei ole helppoa. Pitäisikö olla?

Asia ei sinänsä minua kosketa, pidän lapseni kaukana tupakoivista ihmisistä - tosin ex-appi ei asiaa tajua, eikä exästä ole siitä sanomaan ja minä en ole enää rajoja siellä päässä pitämässä - mutta koen suurta ärtymystä siitä, että aikuiset tekevät asioita, joita olisi täysin mahdollista muuttaa. Samalla tavoin syntymättömän lapsen pahoinpitely päihteillä, kuin syntyneidenkin lasten fyysinen ja henkinen pahoinpitely - kaikkeen tähän aikuisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa itsessään, jos vaivautuisi katsomaan peiliin.
En sen parempana pidä itseänikään, lapseni ovat taatusti saaneet osansa masennuksestani, mutta sen syntyyn en ole voinut vaikuttaa kuitenkaan itse. Siitä paranemiseen kylläkin. Ei tulisi mieleenikään jättää sitä tekemättä koska "se ei ole helppoa". Eikä se muuten todellakaan ole.
Ja juuri siksi, että olen vuosia taistellut jaksamiseni äärirajoilla näiden asioiden kanssa, tiedän, miten paljon ihminen itselleen voi, kun ei vetoa tekosyihin. Jokin tupakoinnin lopettaminen ja vieroitusoireista kärsiminen 3-6 kk kuulostaa naurettavalta tällaisen yli 10 v. pituisen prosessin rinnalla. Lääkkeineen ja vierotusoireineen.
Lapsemme kai ovat kuitenkin sen arvoisia, ainakin itse koen niin.