En osaa oikein muotoilla ajatuksiani kirjoitukseksi, mutta koitan muotoilla joitain.
Elämäni on ollut useita vuosia samaa raahustamista päivästä ja viikosta kuukaudesta toiseen. Siihen kuuluu oikeastaan vain työhön meno, työssä olo ja työstä kotiin lähteminen. Kavereita minulla ei tässä lähes tuntemattomassa kaupungissa ole, mutta ei se ole ihmekään sillä en jaksa vapaalla tehdä oikein muuta kuin syödä, hoitaa hygienian, siivota, ruoan laittaa, nukkua ja maata sohvalla. Työt yksinkertaisesti vievät voimat eikä ole enää voimia tehdä sosiaalisen elämän parantamiseksi vapaalla mitään. Työkin on stressaavaa ja myös fyysisesti kehoa kuormittavaa. En koe olevani henkisestikään kovin vahvoilla isossa naisporukassa. Minulla on stressioireita käyn ylikierroksilla ja itken helposti. Käyttämäni ssri ei poista masennuksen tunteita kokonaan. Viime aikoina olen ollut uneton, johonka kevään lisääntyvä valoisuus vaikuttaa. Ajattelen kuolemaa päivittäin, hyvä jos en joka tunti. Olen tietoinen omasta ja toisten kuolevaisuudesta. Sekin saa asiat ja tekemiset tuntumaan merkityksettömiltä. Miksi tehdä mitään ja panostaa johonkin kun lopputulos on aina sama eli kuolema.
Elämäni on ollut useita vuosia samaa raahustamista päivästä ja viikosta kuukaudesta toiseen. Siihen kuuluu oikeastaan vain työhön meno, työssä olo ja työstä kotiin lähteminen. Kavereita minulla ei tässä lähes tuntemattomassa kaupungissa ole, mutta ei se ole ihmekään sillä en jaksa vapaalla tehdä oikein muuta kuin syödä, hoitaa hygienian, siivota, ruoan laittaa, nukkua ja maata sohvalla. Työt yksinkertaisesti vievät voimat eikä ole enää voimia tehdä sosiaalisen elämän parantamiseksi vapaalla mitään. Työkin on stressaavaa ja myös fyysisesti kehoa kuormittavaa. En koe olevani henkisestikään kovin vahvoilla isossa naisporukassa. Minulla on stressioireita käyn ylikierroksilla ja itken helposti. Käyttämäni ssri ei poista masennuksen tunteita kokonaan. Viime aikoina olen ollut uneton, johonka kevään lisääntyvä valoisuus vaikuttaa. Ajattelen kuolemaa päivittäin, hyvä jos en joka tunti. Olen tietoinen omasta ja toisten kuolevaisuudesta. Sekin saa asiat ja tekemiset tuntumaan merkityksettömiltä. Miksi tehdä mitään ja panostaa johonkin kun lopputulos on aina sama eli kuolema.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Musiikki auttaa ja siitä on iloa. Ala kuunnella neljä uutta sävelmää joka päivä.
http://www.youtube.com/watch?v=A1wU98oLXhg
Sinun täytyy hakea apua. Kuulostaa aivan vakavalta masennukselta minun korviini. Kuolema ja itsetuhoajatukset kuuluvat siihen.
Soita lääkäriin aika ja kerro suoraan kaikki, mitä ajattelet. Tarvitset apua. Elämän ei kuulu olla pelkkää suorittamista ja nukkumista. Siihen kuuluu myös elämästä nauttiminen. Jos tuntuu, että mikään ei piristä mieltä lääkityksestäsi huolimatta, olisi varmasti paikallaan terapia ja lääkityksen päivittäminen. Lääkkeethän eivät vie ongelmia pois, helpottavat vain oireita.
Pidäthän itsestäsi huolen ja haet apua! Jaksamista sinulle!
Et ole vaivasi kanssa yksin!! Tuttuja tunteita nuo, joiita kuvailit!
Itse olen syönyt SSRI-lääkkeitä varmaan 10 vuotta, mutta 2 kuukautta sitten lopetin niitten käytön kerralla (en suosittele muille) koska en halunnut olla enää kemiallisesti riippuvainen mistään!
Pidin itselleni puhuttelun hyvän elämän puolesta, aloiten hirveän fyysisen rääkin punttisalilla ja olo on alkanut nyt korjaantua! Minä olen minä ja maailma ei minua tule enää masentamaan!
Vitutti aikoinaan, kun olin oikein masentunut ja ihmiset käskivät lähteä ulos ja lenkille!!! He olivat kuitenkin oikeassa: puoli tuntia kun hakkaa nyrkkeilysäkkiä ja nostaa rautaa toisen mokoman, niin vitutus häipyy!! Ihana maata sen jälkeen saunan lauteilla ja nauttia vaikka pullo olutta!! Tulee aika kingi-olo!!
Vitut muusta maailmasta ja ihmisistä jotka loukkaavat - minä olen minä ja mulle ne eivät voi yhtikäs mitään!!
Ota kalaöljyä ja D-vitamiinia reilusti!! Ole ystävä itsellesi, äläkä kuolemaa murehdi - se tulee sitten kun tulee!!!