13 vuotias ja bi..

mäki oon vasta 14 vuotias ja oon omasta mielestäni bi. en mä sitä sillee oo aatellu, oon vaa kiinnostunu sekä tytöistä ja pojista :D ! älä mieti sun suuntautumista vaa kyl sä sitte jossai vaiheessa huomaat ku ihastut :) !

Ton ikäsenä sä varmasti vielä etsit itseäs eikä se mitä tunnet nyt välttämättä ole pysyvää. Jonkun tutkimuksen mukaan lähes jokainen on elämässään kokenut edes vähän vetoa omaa sukupuolta olevaan henkilöö jos ei oikeaan niin fiktiiviseen.

edellistä komppailen, kyllä sä vielä löydät itses ja sen mihin sukupuoleen kallistut, itse olen saman ikäisestä asti miettinyt asiaa, ja nyt 21 vuotiaana en vieläkään osaa oikein ymmärtää asiaa.

Vähän samantapainen tilanne täällä...

Oon 19 vuotta vanha ja ollu kohta 4v vuotta yhdessä poikaystäväni kanssa (asutaan yhdessä) ja nyt erinäisten tapahtumien seurauksena oon alkanu miettiin vähän enemmän. (niistä sitten ehkä myöhemin...)

Joskus ennen on nuorempan ollu juurikin se olo (mikä sullakin varmaan nyt on) että oonko sittenkään ihan täys hetero, mutta asia on jäänyt aina kun ei sitä niin nuorempana ainakaan itse osannut vielä ymmärtää.

Nyt tää kysymys on tullut aika tosissaan takasin ja enää ei tunnu siltä että voisin sivuuttaa sen noin vaan ja jatkaa elämääni... Vähän ehkä on sellanen pelkokin että mitäs nyt sit pitäis tehdä?

Olen päätellyt ja miettinyt asioita ja tässä nyt kuukauden jälkeen tullut tulokseen että olisin bi, sillä täysin pelkästään tyttöihin en kuitenkaan osaa kuvitella ihastuvani ja haluan pitää ns. molemmat ovet auki.

Vaikee tilanne kun ei kuitenkaan oo mitään kokemuksia saman sukupuolen kanssa, en uskalla kertoa poikaystävällenikään tän hetken mietteistä ja tunteista varsinkaan ennenkuin olisin itse varmenmpi asiasta.

Silti itestä tuntuu jotenkin siltä että haluaisin ees jotain kokemuksia tai jotain.. ennenkun teen tai sanon mitään kenellekään. Se on sitten taas helpompi sanoa kuin tehdä. Kun jos en kerro edes poikakaverilleni ja menen juttelemaan ihastuksenkohteelle (tyttö) niin siitä tulee vain kauhea ihmissuhdesotku jne jne jne... tai ainakin pelkään niin.


Eli lyhyesti, haluaisin kokemuksia "toiseltakin puolelta aitaa" (Ruoho vihreämpää toisella puolella?) mutta en halua/tahdo puhua asiasta vielä poikaystävälleni, koska pelkään esim. hänen reaktiota/ tuleeko meille sitten ero?/... kaikki pyörii nyt vaan päässä eikä osaa keskittyä tai tehdä edes arkipäiväisimpiä asioita...


VAIKEETA! apua..?
Kaipaan muiden mielipiteitä nyt, mitä mun pitäis tehdä?