Yksinkertainen kysymys: Minkä ikäisenä tulitte ulos kaapista? Ja lisäkysymyksenä kuinka teitte sen?
Minkä ikäisenä ulos kaapista?
levotontyttönen
4443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
18 taisin olla kun kerroin asiasta lähemmille ystävilleni. Oltiin juhlimassa kun yhtäkkiä vaan päätin että hemmeti, nyt sen sanon. Olivat iloisia kun kerroin ja ihmettelivät että miks en ole aikasemmin kertonu.
Siitä on melkein 4 vuotta ja tällä hetkellä suurin osa ystävistäni ja tutuista tietää asiasta. Mutta edelleenkin koen eläväni periaatteessa kaapissa, koska en uskalla olla oma itseni kenenkään kanssa kelle en ole kertonu. En kiellä tai esitä mitään muuta, mutta olen asiasta hiljaa.
En ole kaapissa - samalla kun olen.
"En ole kaapissa - samalla kuin olen". Toi kuulostaa just niin samalta kuin mun elämäni. Ne jotka tietää, niin ne tietää ja niiden kanssa voin olla avoimesti homo ja oma itseni. Mutta niiden tuttujen kanssa jotka eivät tiedä, niin pysyn hiljaa. Näin käy usein uusien koulukavereiden tai harrastustuttujen kanssa. Esim. joku kysyy, että seurusteletko ja sitä vaan sanoo olevansa sinkku. Näin se hetero-olettama jää päälle vaikken valehtelekaan. Lisäksi oon suht femme niin kukaan ei edes tajua, että voisin olla lesbo. Jotenkin ei jaksa heti uusille tutui´lle toitottaa ettei miehet kiinnosta. Ihmisille kuitenkin olis helpointa kertoa heti. Jos aikaa kuluu, niin asia vaikeentuu.
Itse aloin tulla kaapista 17-vuotiaana, kun tapasin ensimmäisen tyttöystäväni. Kaverit tietää, suku ei. Tällä hetkellä olen parikymppinen.
Mulla ihan sama juttu kuin sun kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa kerrot.
Mä tulin kaapista niin että kun seurustelin noin 23-vuotiaana ekan tyttöystävän kanssa niin mun isoveli arvas asian ja sano et jos en kerro vanhemmille niin se kertoo (olipa törkeesti painostettu). Niin sit laitoin viestin mun äidille. Asiasta ei koskaan syvemmin puhuttu kun meidän perheessä ei ole niin läheisiä välejä että yleensäkkään mistään tunteista puhuttaisi ja äitillä oli siinä kyllä sulattelemista ja siskolleen oli asiasta itkenyt, mutta hyväksyi asian lopulta. Äidin kautta muu lähisuku sai tietää ja oli ihan ok, yli 80-vuotiasta mummoa myöten. Tyttöystävä toivotettiin tervetulleeks sukujuhliin, jne. Töissä olen ollut kaapissa sinkkuna mutta kun seurustelin ja asiasta suoraan kysyttiin niin mainitsin parille työkaverille että kyseessä on nainen. Ja vastaanotto oli ihan ok, en tiedä sitten puhuttiinko selän takana jotain muuta.
Tulin ulos kaapista melkein vuosi sitten, eli vuoden 2010 kesällä, taisi olla elokuun alussa? Olin toki jo tätä ennen kertonut muutamalle ystävälleni että seurustelen tytön kanssa, joka sattumoisin on paras ystäväni ollut jo pari vuotta, mutta se paljastui äidilleni kesällä 2010.
Äitini raivostui ja oli surullinen ja pettynyt minuun, ja minä itkin kuin hysteerinen, se oli elämäni karmivin kokemus.. Se oli kuin suoraan pahimmista peloistani, niin olin jo yli puoli vuotta surrut että miten vanhempani suhtautuvat... Äitini ei pidä tyttöystävästäni, sillä hänellä on ollut ADHD ja hän on kovaääninen ja vilkas. Yritän toki rauhoitella tilannetta, mutta turhaan... Nykyään en edes "voi" mainita tyttöystävääni vanhemmilleni, sillä he eivät myönnä että seurustelemme, vaan väittävät sitä " nuorten kokeiluksi ja itsensä etsimiseksi ". Haluaisin puhua monestakin asiasta, mutten uskalla, joten minulla ei ole ketään kelle puhua mieltäni painavista asioista, paitsi tietysti tyttöystäväni..
Minua pelottaa myös tulevaisuus siltä kannalta, että mitä muut sukulaiseni tulevat sanomaan. Ystävät ovat ystäviä, ja jos en kelpaa heille sellaisena kuin olen.. En tarvitse heitäkään.