Seuraavas elämäs

Kaiho-Mieli, kui su runos olikaa nii täyn kauniit haaveit ja kuvvii. Johtuuks se kirjottajast vai onk su murtees vaa nii paljo pehmeempi? Mää e sai tämmöst aikaa millää. Mut ko mää lui, ni määki haaveili jostai vaihtoerost ja nauti kui runo polveli.

Kaunei haavei ja miälikuvii täytty olla täs kovas maailmas.

En tiär, johtuuk kirjottajast vai murttest, huumoril tämän naputtelin.
Jos olisin se kuusi, kuiskailisi ja huakailisi kauniste ja rauhottavast ressaantuneil ihmisil, jos hee ehkä joskus tulisiva siän- tai marjareisul. Levittäisi oksani heitin pääl, jos sare yllättäis ... joo .
Kiitos kommentoinnist ja kiva jos herätti haavei jostai vaihtoehrost ! :)

Minä haluaisin olla lehmä. Lehmä on rauhallinen ja lempeä elikko. Se huiskii kesäisin kärpäsiä hännällään. Ja märehtii heinää laitumella. Jotkut väittävät runollisin mielin että kesällä lehmät lentää. En usko sen olevan tarpeen. Lehmä vaikuttaa jokseenkin tyytyväiseltä nautaeläimeltä laitumellaan. Tosin joskus nuoret hiehot loikkaavat aidan yli ja tulevat tervehtimään naapureita, joitten pihassa on houkuttelevan näköinen kukkapenkki. Lehmä on sosiaalinen nomadi. Se sopeutuu muitta mutkitta elämään navetassa joka vaihtuu kesäiseen laiduntamiseen. Lehmä kuuntelee emäntänsä ääntä. Se tulee lypsylle kutsuttaessa, syömään kivennäistä tarjottaessa, juo vaikka vanhasta kylpyammeesta ja loikkii iloisena kesälaitumelle sinne laskettaessa. Lehmä kuuntelee emäntänsä murheita, milloin niitä lehmän korville kerrotaan. Lehmä ei kärsi ihmismäisistä tunteista emäntäänsä kohtaan. Jos sen sarvi joskus satuttaa, se on varmaan vahinko, ellei teko ole tahallinen. Lehmän silmät ovat avoimet, sen katse tutkimaton, löytöretkille valmis ja pienille torkuille. Lehmästä voisi kirjoittaa hyviä runoja, mutta olkoon nyt tämän kerran. Totean vain lopuksi, että eihän se synti ole, etten ole syntynyt lehmäksi, mutta jos valita saisin, niin kaikista elämänmuodoista mieluisimpana kokisin navetan lattialle muljahtaneen nautaeläimen elon ja olon. Minä olisin lempeä lehmä.