vaikka järkeni kieltäisi sinut
sinun kosketuksesi hiipii
kuin vuosisatojen takaa
vaikka kaikki kivet on jakamatta
repussani
tämä tunne ei kuuntele
se maalaa kallioon
vielä yhden mahdollisuuden
yhden tulevaisuuden
se jyrää kaikki esteet
myös sinun pelkosi
sen joka vetää verhoa sydämesi
ikkunan peitoksi
ja minä typerästi juoksemalla
asettelen rattaita
villihevosen eteen
tietoisuus ei anna unohtaa
kummallista
sinun kosketuksesi hiipii
kuin vuosisatojen takaa
vaikka kaikki kivet on jakamatta
repussani
tämä tunne ei kuuntele
se maalaa kallioon
vielä yhden mahdollisuuden
yhden tulevaisuuden
se jyrää kaikki esteet
myös sinun pelkosi
sen joka vetää verhoa sydämesi
ikkunan peitoksi
ja minä typerästi juoksemalla
asettelen rattaita
villihevosen eteen
tietoisuus ei anna unohtaa
kummallista
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alma. Mielestäni tämä on yksi parhaimmista runoistasi!
Siinä on myös aimo annos totuutta.
kiitos sinä upea runoilijatar :)
Mystis
Sanattomana kommentistasi
sydämestäni sinua kiitän :)
p.s upea runoilijatar olet itsekkin :)
Luen uudelleen
löydän sinut aina uudella tavalla
kaikkea ei tarvitse muistaa
se mikä herkkydellä
on hakattu kiveen
tietoisuus
mikä ei murru
katson itseeni
miksi jurraan
tänäänkin olen vain rakastanut
eikä se katoa
mahdollisuus on totuus
kummallista
palaan aina ja ikuisesti
niin löydät
kuin on tarkoitettu
jospa tämä on jotain sellaista
mihin käsin ei voi tarttua
vain ikuista hulluutta
tiedän että palaat
tänään
huomenna
aina
sama paikka
kummallista
(hymyilee:)
en kyllä halua että sinä
minulle itsestäänselvyys
haluan tavoitella sinua
jokainen hetki uudelleen
kummallista
en ole kyllä ikinä lähtenytkään : )
itsestäänselvyyden selvittäminen
vaatii kohtaamista
sellainen tuskin on tapahtuva
päiväkin tavoittelee kuuta taivaalta
tuumaillen sangen mahdotonta
täällähän minä
kummallisen runoni päässä
Runosi kulki kuin Sipirian yöpikajuna ja kääntyi ja Dysseldorfissa Lontooseen=)
Ihqu runo Alma*.
No huh, noinko kulki? Välillä olo on kuin Sipirian junassa (mahtaako siinä olla lämmitystä lainkaan, heh :) Nää runot satelee Dysseldorfista asti, toisinaan..vaan tänään taisi olla lontoolainen lääkitys kohdillaan koska itsekkin tunnen onnistumisen iloa tästä sanaletkasta.. Sinua punapää kiitän:)
Erinomainen runo!
Erinomaisuudesta en tiedä, on vain sanoja jotka tippuvat, pilvienkö sanarasiasta?
Tiedä häntä, olen jo luopunut filosofisesta pohdinnasta koska ajatukset eivät kuitenkaan löydä lankaa johon tarttua. Joskus olen ajatellut että jos tämä tunne olisi läsnä jokapäiväisessä elämässäni fyysisenä kehona, pystyisinkö kirjoittajana vieläkin parempaan. Ehkä.
Sinulle kiitos:)