Eroahdistuksen läpikäynti liitossa ollessa

Kyllä minulle kävi samoin. Sopueroa yritettiin, sillä yhdessä tätä eroa oltiin suunniteltu jo pitkään. Kun ero sitten vihdoin tuli, tulivat myös kaikki tunteet esille: viha, ahdistus, kärsimys, loukkaukset, solvaamiset, mutta myös rakkaus, sillä siitäkin oli toki rippeitä jäljellä. Eihän kukaan ihminen ole läpeensä paha. Hyvät muistot toivat mieleen myös hyviä tunteita.

Eroahdistuksesta huolimatta ei ole aikomustakaan palata yhteen. Toivon vain, että tunnekuohut menisivät ohitse pian.

Olen paljon jutellut muiden eronneiden kanssa. Tämä ahdistusvaihe saattaa kestää pitkäänkin. Älä kuitenkaan häpeä tunteitasi, äläkä missään nimessä yritä piilottaa niitä. Anna tunteiden tulla, ja käsittele ne pois. Helpommin sanottu kuin tehty ?!?
Minua auttoi kovasti, kun sain puhua ystävien kanssa. Myös tämä keskustelupalsta on ollut suurena apuna, kunhan siivilöi pois asiattomat, mitään tietämättömien omahyväiset vastaukset. Mutta apua olen kuitenkin saanut.

Voimia teille kaikille näiden kanssa kamppaillessa !

Kuin minun kirjoittamani paitsi että ajat ovat lyhyempiä. Muutamia vuosia ennen eroa tiesin ettei tämä ole ikuista. Kadehdin ihmisiä joiden olin kuullut eronneen. Puoli vuotta ennen eroa kerroin ex:lle. Pari yhteenottoa ja yksi muu paljastus tuli kireässä tunnelmassa. Sain ehkä itselleni niistä syyn toimia, ikään kuin viimeiset naulat arkkuun ja hain eroa. Vuosi siitä (harkinta-ajan lopussa) muutin omilleni. Muutto oli helpotus enkä ole katunut päivääkään.

Sinulla lumpeenkukka...
Olen ollut ihan samassa jamassa muutaman vuoden ja hampaita kiristellen
sietänyt liittoani.
Odottelen tässä nyt kuitenkin vielä pari vuotta, että poika lähtee armeijaan, sitten aion vain hakea pientä vuokra-asuntoa itselleni ja pojalle lomien ajaksi.
Poika lähtee armeijan jälkeen kuitenkin opiskelemaan.
Itse aion hakeutua lähihoitajakouluun, kun en saa töitä täällä
ammatillani.

Sinulle haluan antaa neuvon, että älä puhu enää miehellesi erosta, mieti sitä kuitenkin itse mielessäsi ja suunnittele tulevaisuuttasi.
Itsekkin olen pistänyt pojan elämän edelleni, ettei pojan koulu kärsisi ja pysyisi vain asiat samanlaisina, murkut ovat niin herkkiä lipeämään sivuraiteille, jos omatkin ongelmat painaa päälle..
Jos jauhat erosta, mies vain suuttuu ja tulee riitaa..

Itse olen aloittanut vuosi sitten liikunnan ja juoksen illat metsäpoluilla ja kuntoilen muutenkin, joka päivä. Kroppakin tykkää. ;)
Varastoa olen alkanut siivoamaan sillä silmällä, mitä otan mukaani muutossa ja laatikot ovat siellä odottamassa siisteissä riveissä.
Komeroita järjestelen ja hävitän turhaa tavaraa, olen vienyt liiat ylimääräiset kamat kirpputorille ja siinäkin aika kuluu mukavasti.

Valokuvat olen lajitellut kahteen kansioon, pojalle ja itselleni,miehelle jäävät kuvat olen laittanut hälle pieneen pahvilaatikkoon,yhteiskuvat meistä kahdesta olen hävittänyt, pojalle jättänyt muutaman niistäkin muistoksi.
Talon suhteen en tee enää mitään suunnitelmia. Jos mies jotain ehdottaa, kohautan vain olkapäitä, ei kiinnosta enää uhrata aikaa, eikä rahaa siihen, myyntiin menee kuitenkin. Pääasia, että pidän talon siistinä, eikä mikään paikka repsota.

Mitään en ole enää ostellut asuntoomme ja jokaisen huonekalun ja tavaran olen jo mielessäni jakanut tasapuolisesti ja odotan vain aikaa, että pääsen muuttamaan. Tällälailla aika on kulunut aika mukavasti ja kaikki alkaa olla valmista. Seksin olen lopettanut jokin aika sitten kokonaan, kun ei olla enää naitukkaan kuin miehen ollessa kännissä ja se on todella vastenmielistä.

Tästä liitosta on hyvä lähteä, sillä tiedän kaikkeni yrittäneeni ja mies on pannut liian monta asiaa minun edelleni, eikä minulla enää ole häntä kohtaan mitään tunteita. Hänen viinankäyttönsä on ollut suurin syy ongelmiimme ja vaikka ei joka päivä kännääkkään, on todella vittumainen, kun sen tekee.
Sinullakin on kuitenkin, lumpeenkukka hyvä, että lapsi on jo tuonkin ikäinen..
Sinulla on aikaa siinä rauhassa miettiä ja puntaroida asioita, minä olen eroani miettinyt jo ainakin 5 vuotta, joten rauhallisella mielellä olen ja ihan varma ratkaisustani.

Sitä vain ei kannata koko ajan toisen silmille sitä ero-ajatusta heitellä, tulee vain riitaa ja kaikki kärsii, meillä ainakin on miehellä ollut se tekosyynä lähteä kapakoimaan ja riehua kännissä..Mikään ei ole kuitenkaan paremmaksi muuttunut. Siksi en ole enää vuosiin koko asiaa ottanut esille, suunnitellut vain omassa mielessäni, miten sitten pärjään itsekseni.
Elä sinäkin omaa elämääsi, äläkä tee erosta sitä pää-asiaa, ettei jää muu elämä elämättä. Hoida itseäsi ja mieti rauhassa tunteitasi ja muuttuuko mikään ja vaikka muuttuisikin, riittäisikö se?

Anna itsellesi aikaa.Käyt joka tapauksessa koko tunneskaalan läpi.Silloin on hyvä olla erossa. Kun olo alkaa rauhoittumaan eikä eksä aiheuta enää tunnekuohuja, on hyvä varovasti alkaa keskustella, siis keskustella, eikä syytellä tai etsiä syyllistä.Jokainen meistä voi katsoa peiliin,miten se oma elämä on mennyt. Tunteet vie välillä ties minne ja se on vaan hyväksyttävä kuten moni muukin ikävä asia elämässä.Mutta koittakaa löytää ystävyys välillenne, se on siellä 13 vuoden sisällä jossain.Ei se aina ole mahdollista mutta kaunaa kantava lisää kiviä vain omaan reppuunsa.

kannattaa harkita tarkasti, kun lapsi vielä kotona, jos jotenkin vaan saisit elämän rullaamaan, sillä ei ole helppoa olla jos rahat loppuu.
Kannattaa kuunnella itseä ennenkaikkea teki minkä ratkaisun vaan.

Täällä voi lukea, miten muilla mutta lopullinen päätös tehdä itse harkiten, sillä jos ei ole oma päätös, se tekee katkeraksi.
Joku hyvä puolueeton ystävä olis paikallaan, ja puhua miehen kanssa .hänellä voi olla ihan eri käsitys.

Ero ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, sen sanon vaikka itse erosinkin, mutta mies oli myös uskoton ja se oli lopullinen niitti.

meitä on paljon kirjoitti:

kannattaa harkita tarkasti, kun lapsi vielä kotona, jos jotenkin vaan saisit elämän rullaamaan, sillä ei ole helppoa olla jos rahat loppuu.
Kannattaa kuunnella itseä ennenkaikkea teki minkä ratkaisun vaan.

Täällä voi lukea, miten muilla mutta lopullinen päätös tehdä itse harkiten, sillä jos ei ole oma päätös, se tekee katkeraksi.
Joku hyvä puolueeton ystävä olis paikallaan, ja puhua miehen kanssa .hänellä voi olla ihan eri käsitys.

Ero ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, sen sanon vaikka itse erosinkin, mutta mies oli myös uskoton ja se oli lopullinen niitti.

Lue lisää

Tuosta pärjäämisestä..
Itse en saanut työttömänä ollessani mitään, miehen tulot vaikutti kaikkeen, mutta kun erosin, aloin saamaan työttömyyskorvausta ja kun muutin pieneen asuntoon, rahani alkoivat riittämään paremmin, kuin liitossa koskaan..
Olen saanut nyt kummasti enempi tilapäistöitäkin, kun olen eronnut....?
Pysyin kuitenkin liitossani myös sen aikaa, kunnes viimeinenkin lapsi lähti omaan asuntoonsa, sai työpaikan heti koulun jälkeen, joten helppo oli siitä sitten lähteä minunkin omaan asuntooni.

Lapset eivät saisi kuitenkaan kärsiä, yhden ihmisen tuloilla ei pröystäillä,
joten siksikin oli siedettävämpää pysyä saman katon alla.
Eron kanssa ei kannata todellakaan hötkyillä, vuosikausia sitä itsekkin mietin ja kun mikään ei muuttunut mukavammaksi ja lasten lähdön jälkeen enempi kauhistutti ajatus vain miehen armoilla olosta, Siis ihan puistatti!
Itsekkin ajattelin, että ehtiihän tuota sitten elää vielä elämäänsä, kun lapset lähtee ja hyvin on ehtinyt! ;D

ei hötkyillä! kirjoitti:

Tuosta pärjäämisestä..
Itse en saanut työttömänä ollessani mitään, miehen tulot vaikutti kaikkeen, mutta kun erosin, aloin saamaan työttömyyskorvausta ja kun muutin pieneen asuntoon, rahani alkoivat riittämään paremmin, kuin liitossa koskaan..
Olen saanut nyt kummasti enempi tilapäistöitäkin, kun olen eronnut....?
Pysyin kuitenkin liitossani myös sen aikaa, kunnes viimeinenkin lapsi lähti omaan asuntoonsa, sai työpaikan heti koulun jälkeen, joten helppo oli siitä sitten lähteä minunkin omaan asuntooni.

Lapset eivät saisi kuitenkaan kärsiä, yhden ihmisen tuloilla ei pröystäillä,
joten siksikin oli siedettävämpää pysyä saman katon alla.
Eron kanssa ei kannata todellakaan hötkyillä, vuosikausia sitä itsekkin mietin ja kun mikään ei muuttunut mukavammaksi ja lasten lähdön jälkeen enempi kauhistutti ajatus vain miehen armoilla olosta, Siis ihan puistatti!
Itsekkin ajattelin, että ehtiihän tuota sitten elää vielä elämäänsä, kun lapset lähtee ja hyvin on ehtinyt! ;D

Lue lisää

Ihan vaan sivulta kommentoin tuohon työttömyyskorvauksen saamattomuuteen, että ainakin 55 vuotiaasta lähtien eivät puolison tulot vaikuta työttömän työmarkkinatuen saamiseen, joten jos vain ja ainoastaan tuon työttömyyskorvauksen nollatulon takia eroaa, niin kannattaa kyllä miettiä, etenkin mahdollisen lesken eläkkeenkin kantilta. Vaikka jos siltä tuntuu, että pitää erota muutenkin, niin samahan se on sitten saatko pientä leskeneläkettä ja työmarkkinatukea, koska verottaja kyllä pitää huolen tuossa tapauksessa, että et tule saamaan liikaa henkilökohtaista rahaa em. kaltaisessa tapauksessa.

opetus: kannattaa hoitaa suhteet kuntoon myös etukäteen ettei jää mitään mieleen kummittelemaan

älä ole huolisas. kyllä säkin hyvin vielä ehdit kokea, mitä eroahdistus tarkoittaa.

tilastoija_ kirjoitti:

älä ole huolisas. kyllä säkin hyvin vielä ehdit kokea, mitä eroahdistus tarkoittaa.

Yhdessäoloahdistusta ei voita mikään maailman ahdistus. Se on kuolemaa.

Miten niin" vielä" kokea? Vaikken paljon ikääni laskekaan, niin olen huomannut, että kun sitä on 40 alkaa ahdistukset ja neuroosit helpottaa. Tietää mitä tahtoo ja ennenkaikkea on rohkeutta toteuttaa unelmansa.

Juuri näin.

oot päättänyt ottaa exästäs mallia ja päättänyt
"elää kanssa " = pettää, niin miten luulet mahdollisen
tulevan puolisosi asiaan suhtautuvan.