Narumme
Olemme narussa, sykkyrällä suorilla vedoilla myötäillen.
Olemme narussa, siitä kiinni pitäen.
Olemme narussa, toisiamme lähentyen.
Olemme narussa, elämää eläen.
Olemme narussa, ikävöiden.
Olemme narussa hassutellen.
Olemme narussa, naurua suoden.
Olemme narussa ymmärtäen.
Olemme narussa, ihmetellen.
Olemme narussa, toisiamme ihaillen.
Olemme narussa syystä.
Olemme narussa myös syyttä.
Miksi narussa olemme, ahdistavan ahdistamattomasti...
Ikäväkö on...kun olemme narussa ?
Olemme narussa, sykkyrällä suorilla vedoilla myötäillen.
Olemme narussa, siitä kiinni pitäen.
Olemme narussa, toisiamme lähentyen.
Olemme narussa, elämää eläen.
Olemme narussa, ikävöiden.
Olemme narussa hassutellen.
Olemme narussa, naurua suoden.
Olemme narussa ymmärtäen.
Olemme narussa, ihmetellen.
Olemme narussa, toisiamme ihaillen.
Olemme narussa syystä.
Olemme narussa myös syyttä.
Miksi narussa olemme, ahdistavan ahdistamattomasti...
Ikäväkö on...kun olemme narussa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi miten kiva sun kirjoituksesi.
osasit kuvailla hyvin sitä kaikkea:)
Ei huono vertaus. Omalta kohaltani sanosin et venyvässä narussa.
Joka venyy ja venyy, luulen olevani jo kuivilla.
Ja LÄPS! naru napsahtaa naamalle ja kaikki alkaa taas alusta.
Mä olen umpisolmussa jota ei ikinä saa auki vaikka kuinka nyhräis ja räpeltäis eli toivoton tapaus. Narusykkyrä joka nakataan laatikon perälle tai pistetään roskiin.
Mielenkiintoinen runo - laajensi ajatuksiani, kiitos - liekö sitä on ollut niin kiinni "siinä narussa", ettei ole muuta nähnytkään - kiepottaa kuminauhassa kuin markkinapalloa?
Jäin miettimään . . .
vierekkäisissä naruissa killutaan. Alkaa jo kuristamaan tämä ikävä ikävästi :/
sulla on aina vain puheita. koskaan et tee omalla nimelläsi mitään muuta kuin kiellät kaiken. no kukin tyylillään