Mieheni isä on kuollut ja hautajaiset ovat tulossa. Kysyisin teiltä viisaammilta, että haudalta tulon jälkeen, kun saavumme muistotilaisuuteen, niin olemmeko me miniät ottamassa vastaan anopin ja hänen poikiensa kanssa suruvalittejuja sukulaisilta vai ovatko anoppi ja hänen poikansa yksin ottamassa suruvalitteluja ja me miniät seisomme jossain sivummalla ??
Kiitos vastauksista etukäteen !
Kiitos vastauksista etukäteen !
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen puhumaan asiasta miehesi kanssa, hän voi toimia puhemiehenä äitinsä ja veljiensä suuntaan, jos ette ole niin sujuvissa väleissä, että pystyisitte miniät suoraan anopin kanssa puhumaan. Mutta sopikaa etukäteen. Mitään oikeaa ohjesääntöä ei ole, vaan jokainen saattoväki tekee tavallaan, mutta huono vaihtoehto on, että asiaa ruvetaan ihmettelemään ja kursailemaan vasta paikanpäällä. Muuten tulee taatusti sellaista soutamista ja huopaamista, kuka seisoo missäkin jne. ettei ole ihme, jos vaikka sureva leski ottaisi hernettä nenään "väärin" toimineesta miniästä.
Yleensä käteltävänä on vain puoliso ja lapset. Lasten puolisot ja lasten lapset esittävät sitten surunvalittelunsa leskelle ensimmäisinä ja menevät sitten pöytään istumaan.
Ainut tapaus missä olen nähnyt "miniän" käteltävien joukossa oli perhe, jossa miniä toimi vainajan omaishoitajana lähes loppuun saakka ja oli näin vainajalle varmasti yksi läheisimmistä.
Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole, parasta kysyä leskeltä etukäteen kuinka hän haluaa tehtävän. Toiset haluavat kätellä saattoväkeä yksin, toiset kaikkien lastensa näiden puolisoiden kanssa...ja sitten on vähän kaikkea siltä väliltä...
Asia ei ole aina ja enää niin muodollinen. Asiassa on sinun omakin halu ja tahto huomioitava. Sinulle ei missään tapauksessa ole siihen velvollisuutta. Jos käteltävät on tuttuja. Tuntemattomien kättely, no on kai se jotakin, mukava likistää Amerikan tädin tai kansanedustajan kättä kerran eläesssään?. Jos heitä on vähän pääset kuitekin pienellä kättelybakteerikuormalla.
"Asiassa on sinun omakin halu ja tahto huomioitava. Sinulle ei missään tapauksessa ole siihen velvollisuutta."
Hyvin harvat asiat ovat kaiketi velvollisuuksia, mutta tämä on etikettipalsta, niin minä ainakin ymmärsin aloittajan kyselleen etikettineuvoja asiassa, joka ei ole hänelle itselleen ehdoton mihinkään suuntaan, mutta jossa haluaa toimia "oikein" läheistensä vuoksi. Sellaistakin vielä sattuu, että joku tekee jotain ihan vain voidakseen huomioida vaikeassa tilanteessa läheisiään tai muita ihmisiä. Voipa joku oikeasti haluta huomioida muita ihmisiä silloinkin, vaikkei tilanne olisi edes mitenkään vaikea. Sellaisia on, usko pois, jotka miettivät asioita muiltakin kannoilta kuin aina ja vain siltä kannalta, mitä just minä just nyt haluan just tässä tilanteessa!