Koko elämääni on varjostanut alisuoriutuminen.
Päiväkodissa olin syrjäänvetäytynyt hyypiö jota kiusasivat pienemmätkin muksut, pari vuotta kului ja tilanne kehittyi sellaiseksi että aloin kiusata heitä. Osansa siinä nujakassa sai myös päiväkodin henkilökunta.
Koulun alkaessa kaikki näytti vielä hyvältä, koulu kiinnosti ja arvosanat olivat ihan hyviä... jossain vaiheessa asioista alkoi tulla vaikeita, en pärjännyt vaikka kuinka yritin. Parhaimmatkin yritykseni aina palkittiin nelosella tai korkeintaan kuutosella.
Sama kuvio jatkui ammattikoulussa, ja edelleen ammattikorkeakoulussa.
Ammattikorkea koulussa viimeinkin tajusin miten tyhmä olen. Yksinkertaistenkin asioiden tekeminen/oppiminen on minulle 10-kertaa vaikeampaa kuin muille.
Alalla jossa työskentelen pitäisi olla aina valmis oppimaan uutta, mutta mitä tehdä kun siinä ajassa missä muut jo ovat suoriutuneet, niin minä vasta aloittelen?
Olen usein miettinyt sitä että lopetan työskentelyn nyk. alalla, ja katkaisen välini kaikkiin työkavereihini ja perheeseeni merkiksi siitä kuinka häpeällisenä pidän omaa tyhmyyttäni.
Päiväkodissa olin syrjäänvetäytynyt hyypiö jota kiusasivat pienemmätkin muksut, pari vuotta kului ja tilanne kehittyi sellaiseksi että aloin kiusata heitä. Osansa siinä nujakassa sai myös päiväkodin henkilökunta.
Koulun alkaessa kaikki näytti vielä hyvältä, koulu kiinnosti ja arvosanat olivat ihan hyviä... jossain vaiheessa asioista alkoi tulla vaikeita, en pärjännyt vaikka kuinka yritin. Parhaimmatkin yritykseni aina palkittiin nelosella tai korkeintaan kuutosella.
Sama kuvio jatkui ammattikoulussa, ja edelleen ammattikorkeakoulussa.
Ammattikorkea koulussa viimeinkin tajusin miten tyhmä olen. Yksinkertaistenkin asioiden tekeminen/oppiminen on minulle 10-kertaa vaikeampaa kuin muille.
Alalla jossa työskentelen pitäisi olla aina valmis oppimaan uutta, mutta mitä tehdä kun siinä ajassa missä muut jo ovat suoriutuneet, niin minä vasta aloittelen?
Olen usein miettinyt sitä että lopetan työskentelyn nyk. alalla, ja katkaisen välini kaikkiin työkavereihini ja perheeseeni merkiksi siitä kuinka häpeällisenä pidän omaa tyhmyyttäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
HEi haloo!!!
Tyhmä? Ja pääsit ammattikorkeakouluun? Tekstissäsi ei ollut kirjoitusvirheitä, jäsentäminen, lauseuserakenne ja kappelejako olivat kohdillaan. Tekstiä oli helppo seurata.
Mistä olet saanut tyhmän diagnoosin? Välillä opiskelu takkuaa itse kullakin. Se ei oikeuta iskemään hanskoja naulaan. Koulunkäynti vaatii työtä. Joskus enemmän ja joiltakin enemmän.
Tuo kuvailemasi tunne kohtasi minutkin nuorena. Onneksi en antanut periksi. Valmistuin ja olen työelämässä. Helpommalla pääsin, kun kävin kouluni. Opin jo silloin tekemään työtä asioiden eteen. Se on melko kova läksy monelle. Sen läksyn suoritin jo nuorena...
En vaan voi sille mitään, mutta esim. työpaikan hakeminen alkaa tuntua ylivoimaiselta kun niissä edellytetään osaamista siitä ja tuosta.
Hitauteni takia en pidä itseäni tämän tittelin arvoisena.
Valoapilkun päivään kuitenkin toi kommenttisi kirjoituksestani, tarkalleen ottaen sen oikeakielisyydestä.
Kiitos! kaikelle on näköjään aikansa.
Hei, hieno oli kirjoituksesi.
Tsemppiä ja avaraa katsetta. Jatkaa opiskelua, mutta hae alalle jonka kanssa olet enemmän sinut. Olen 40 vuotias ja ensimmäiset 30 vuotta pyrkinyt olemaan hyvä akateemisessa ja toimistomaailmassa. Hokasin kuitenkin aina, että joku oli koko ajan parempi, nopeampi, kekseliäämpi. Toisin sanoin olin parhaimmassa tapauksessakin copy-cat kuin alkuperäinen.
Hain uudelleen opiskelemaan 30-vuotiaana.
Nyt työskentelen alalla joka on ollut harrastuksen ja kiinnostukseni kohde vuosia. Huomaan, että olen hyvä siinä ja nautin siitä mitä teen. Minulta tullaan kysymään neuvoa ja ollaan valmis odottamaan kunnes minulla on aikaa.
Et ole tyhmä, etenkin kuin pohdit sellaisia asioita, et ole vain löytänyt oikeata paikkasi.
Kevättä!