rakastaen häntä, jota en voi saada. Miten voin unohtaa, kun tunnen sinut sielussani?
http://www.youtube.com/watch?v=WIVh8Mu1a4Q
http://www.youtube.com/watch?v=WIVh8Mu1a4Q
Elän valheessa
1116
271056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Oletko varma ettet voisi saada...
Varattu mikä varattu.
Varattu mies vai varattu nainen?
Hmm. jaa, tietääkös tämä toinen osapuoli tunteesi ja oletko miten pitkämielinen?
Kaikkihan voi vielä joskus olla mahdollista, kukapa tietää?
Ei tiedä. En ole kertonut. En halua olla tuuli, joka ravistelee hänen korttitaloaan. Valhetta on olla näyttämättä sitä mitä oikeasti tunnen.
http://www.youtube.com/watch?v=d-hSjmQMZws
Luovuta. Anna asioiden olla ja siirry eteenpäin.
Tässä ei ole enää mitään voitettavaa.
Jos ei tästä nyt siirrytä eteenpäin, niin sitten se vasta elämä
hukkaan. Muistelen sitä miestä, joka uhrasi elämänsä vaimonsa
kuoleman kostamiseen pitämällä tappajaa omassa kellarissa vankina.
Mahtoiko olla kostajalla onnellinen elämä?
Olisiko ollut onnellisempi elämä, jos olisi osannut päästää kostosta irti?
Toiko se kosto mitään mielihyvää?
Toiko kosto oman onnen tai puolison takaisin?
Jos oikeasti haluaa vielä elää, niin pitää osata päästää irti.
Kosto on se, joka takaa että elämä menee hukkaan.
Kostaja luulee ehkä pistävänsä ihmisiä alas, mutta loppujen lopuksi laittaa itsensä sinne pohjalle. V-tuttaa katsoa tällasta menoa. Vaikka turha se
umpikuuroille korville mitään selittää.
Luuletko etten ole yrittänyt? Kostolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ja vaikka jonain päivänä saisinkin katkaistua kaikki yhteydet, niin tulee menemään vuosia ennen kuin unohdan. Enkä toisaalta halua täysin unohtaa. Haluan muistaa ne kirkkaat, auringonpaisteiset hetket.
Kummallista eri asioiden yhdistelyä ??
Kerro se hänelle se helpottaa..Epävarmuus pahinta ja ajan kuluessa asiat monimutkaistuvat olen sen itse todennut.
http://www.youtube.com/watch?v=GhkE5IfapTM
Mutta en kuitenkaan ajattele eläväni valheessa.Mekään emme ehkä koskaan
voi elää yhdessä perinteisellä tavalla mutta meillä on kuitenkin yhteys toistemme kanssa. Se on asia jota arvostan todella paljon enkä koskaan luovu siitä yhteydestä mikäli se minusta riippuu. Hän on ihana ihminen ja hänen sydämensä on puhdasta kultaa. Olin tehdä pahan virheen jokin aika sitten ja
tuotin hänelle tahtomattani ja ehkä vähän kiukuissanikin paljon pahaa mieltä
mitä kadun nyt suuresti. Hän ei ole syypää tähän tilanteeseen ja rankaisin muka
häntä kaikesta. Ihmistä jota en voi syyttää mistään. Minä vain rakastan häntä.
Olemme hyväksyneet tilanteen ja olemme onnellisia että meillä on tämä yhteytemme . Toivottavasti elämämme loppuun asti.
oletko nainen vai mies ? Missäpäin maata mennään ?
Kirjoitit todella hienosti. Kaikesta voi aina löytää hyvääkin niin halutessaan.
Viesti on miehen kirjoittama ja paikkakunnalla tuskin on mitään merkitystä.
Olen samaa mieltä, kaikesta voi löytää aina hyvääkin ja pahankin tilanteen voi
mahdollisuuksien mukaan kääntää positiiviseksi.
Tutun kuuloinen tilanne...
Minulla samanlainen. Hetkittäin äärettömän tuskallista, raastavaa, repivää, epäreilua, surullista ja haikeaa.
Toisaalta olen NIIIN onnellinen tästä lähes telepaattisesta yhteydestä kahden sielun välillä!
Joitakin vuosia sitten luulin kuvittelevani tämän yhteyden ja että olen tunteineni yksin. En olisi ikinä villeimmissä haaveissanikaan uskaltanut edes toivoa, että hänkin ajattelisi minua, saati että tuntisi jotain positiivisia tunteita minua kohtaan. Tai että hän muistelisi menneitä, yhteisiä ihania aikoja. Nyt tiedän hänen ainakin ajattelevan minua. Ehkäpä jopa tuntevan jotenkin lämpimiä tunteita minua kohtaan. :-)
En koe eläväni valheessa. Jostain syystä elämän piti mennä näin.
Meidän aikamme olla yhdessä meni. Olen siitä toisinaan suunnattoman surullinen. Mutta jossain syvällä sisälläni aavistan, että elämällä on vielä jokin suuri suunnitelma varallemme. En osaa muuten selittää, miksi nämä tunteet ja tämä yhteys on säilynyt näin monien vuosien yli ja leimahtaa näin palaviin liekkeihin näin helposti... Ehkä meidän aikamme tulee vielä uudelleen? Kuka tietää... Toivon niin.
Itsehillinnän kanssa välillä hirmuinen työ, halu koskettaa on niin valtava ja kiduttava... :-/ Omien tunteiden kurissa pitäminen on hurjan vaikeaa. En halua satuttaa itseäni (enkä häntä) ja kuitenkin tiedän liian helposti tässä niin käyvän.
Olen onnellinen yhteydestämme. Hän on elämäni suurin rakkaus. Sielunkumppani. Nyt ja ikuisesti.
Lainasit kovasti tuon " samassa tilanteessa " nimimerkillä kirjoittaneen miehen
sanontoja. Miksi ?
aivan samaa. Suoria lainauksia.
En tiedä. Vahingossa? Anteeksi. Tarkoituksella en ole lainaillut...
"Samassa tilanteessa" olevai mies, kirjoituksesi voisi olla Hänen kirjoittama, se oli niin Meidän ajatuksia täynnä. Mukava lukea, että meillä on myös kohtalotovereita.
Juttelimme juuri viikonloppuna tästä... Molemmille on tärkeää se, että hyväksymme tilanteen mahdottomuuden ja olemme kiitollisia siitä mitä meillä on. Se on aina suuri ilo nähdä toinen, vaikkei voi näyttää kaikkea sitä sisällä myllertää. Olemme odottaneet muuttuuko tämä tilanne mihinkään, muuttuuko tunteet..ei muutu, edes vierivät vuodet eivät tätä muuta. Se tunne oli helpottava, kun ymmärsimme ettemme voi tälle mitään, että tämä vain jatkuu ja jatkuu näin. Ei tähän ole työkaluja. Vain tilanteen hyväksyntä antoi helpotuksen, vapauden hengittää. Ensimmäinen vuosi meni ihmetellessä mitä tapahtui, mitä tapahtuu, miten tämä loppuu, miten saamme sen loppumaan, miten tunteet lopetetaan. Jäljellä jäi tunne joka on ja pysyy ja tieto ja hyväksyntä siitä, että näin sen kuuluukin olla ja näin on hyvä olla. Ystävinä, erittäin hyvinä Ystävinä. Se riittää, se että tietää olevansa toiselle tärkeä ja erityinen omalla tavallaan.
Kenet tunnet sielussasi?
Miksi ihmeessä pitäisi unohtaa ihminen jota rakastaa ? Missään tilanteessa ?
Yllättävissä ja hankalissakin tilanteissa on monesti mahdollisuus paljoon hyvään
Ne pitää vain osata kaivaa esiin ja hakea uusia näkökulmia.
Juu, mä en ainakaan aio unohtaa, jossain vaiheessa yritinkin, tuntui että oli pakko ..ei onnistunu.
Enää en aio edes yrittää!
Täysin samaa mieltä... :) ajatuksissa...saa hymyilemään...sydämessä...kulkee mukana minne ikinä kuljenkin...Ihana, ihana unelmani... ja toivon, että jonakin päivänä toive toteutuu...jos ei, onhan minulla edelleen se unelma ja kaunis ajatus :)
No jos toinen on varattu! On se umpikuja tilanne
unohtaa hänet ?
En tunne enää mitään.
10 vuotta mies olisi voinut saada minut koska tahansa
ja tietää sen itsekin.
6 vuotta sitten lähdin, koska mies ei vieläkään halunnut muuta.
Sillä sekunnilla kun lähdin 'lopullisesti', olisi minut pitänytkin saada.
Sitten olisi pitänyt ymmärtää, ettei takaisin ole tulemista muuta kuin
lopullisesti. No enpä ollut ajatuksenlukija.
Sitten alkoi tämä tilanteen ja tunteiden selvittäminen, joka johti
täydelliseen mustamaalaamiseen. 6 vuotta jokseenkin täysin ilman
alkoholia, aina työnsä ja harrastuksensa kunnolla hoitaneena, alkoholia
juhlissa ja joskus liikaakin ottaneena päivittäin törmään ihmisiin, jotka vihjailevat kuin minulla olisi joku ongelma. Ainoa ongelma on ollut liikaa alkoholia käyttävä ex. Jokaikinen vihollinen (tai jonka varpaille olen joskus astunut) ottaa tilanteesta kaiken irti ja levittää samaa roskaa, myös tämä mies. Lopun elämääni olen hyväksikäyttäjien armoilla, jotka helposti voivat repiä minut kappaleiksi. Ja mies ei anna minulle edes niitä tietoja, että voisin tehdä asialle jotain.
Mies yrittää painostaa minut jättämään nykyisen puolisoni tai muuten vaan kostaa. Ei kiinnosta enää. Vaikka eroaisin, niin en halua koskaan enää tavata miestä. Mieluummin kuolen, kun olen hänen kanssaan missään tekemisissä.
Ei sitten ole multa! Voihan vehnäsämpylä, kuka kiusaa?
Joskus vanhoistkin viesteistä löytyy helmiä ja tää oli yksi niistä.
Hyvä video, hyvä, kun joku nosti kärkeen, olis menny muuten ohi.