Hei,
Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä nyt noin 2 vuotta. Alkuunsa aloin vältellä paikkoja ja lopulta jumiuduin kotiin noin vuodeksi. Lopulta lääkkeiden avulla ponnistin taas liikenteeseen. Kesä meni hyvin mutta nyt talven aikana olen taas alkanut pienentämään kehää missä liikun. Pari kilometriä kotia pitemmäs tuntuu melkein mahdottomalle. Liikuin sitten millä tahansa.
Olisi kiva kuulla vinkkejä miten nyt eteenpäin kun lääkkeet ei enää auta ja terapiaa myös kokeiltu psykiatrin luonna ja sieltäkin "kotiutettu"
Jos olisin miljonääri vaihtaisin omaisuuteni vain siihen että en edes tietäisi koko paniikkihäiriöstä!
Apua :(
Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä nyt noin 2 vuotta. Alkuunsa aloin vältellä paikkoja ja lopulta jumiuduin kotiin noin vuodeksi. Lopulta lääkkeiden avulla ponnistin taas liikenteeseen. Kesä meni hyvin mutta nyt talven aikana olen taas alkanut pienentämään kehää missä liikun. Pari kilometriä kotia pitemmäs tuntuu melkein mahdottomalle. Liikuin sitten millä tahansa.
Olisi kiva kuulla vinkkejä miten nyt eteenpäin kun lääkkeet ei enää auta ja terapiaa myös kokeiltu psykiatrin luonna ja sieltäkin "kotiutettu"
Jos olisin miljonääri vaihtaisin omaisuuteni vain siihen että en edes tietäisi koko paniikkihäiriöstä!
Apua :(
Vastaukset 42
Vanhimmat
Sama juttu,pari vuotta itsekin kärvistellyt paniikin kanssa...en ole käynyt terapiassa enkä syönyt lääkkeitä mutta tutkinut itseäni sitäkin enemmän.
Totta turiset että tämä on kyllä helvetillinen olotila mutta,mutta....nyt moni varmaan ajattelee että olen olevinani tosi viisas mutta kerron vaan mitä olen kokenut ja toivon todella että voin näin saada edes hiukan toivoa sinne missä sitä ei paljon ole.
Alussa kun tämä alkoi niin olin todella peloissani,en pystynyt välillä edes puhumaan.Kun olin kotona ja ahdisti niin oli pakko lähteä pois ja kun olin kaupassa niin oli pakko lähteä kotiin joten ihan missä vaan tuli ahdistusta ja stressi sen kuin paheni.Uskon että stressi laukaisee paniikin.Herkät saa sen varmimmin.Alussa ajattelin että voi elämä...olen herkkä,siis heikko,voimaton,menetän kontrollin,en pysty enää mihinkään.Ajattelin itsestäni tosi negatiivisesti.En suostunut hyväksymään vaihtoehtoa että sairastun,joudun laitokseen,kuolen...silloinhan mikään ei enää toimisi!
Kunnes pikkuhiljaa kun otin asioista selvää,minulle alkoi aueta asioita.
Tajusin että elämässäni on paljon asioita joita teen pelkästä velvollisuudesta.
Minä itse oli unohtunut jonnekin.Rupesin muistelemaan mistä olen aina nauttinut,mistä pidän,mitä haluan.Kuulostaa kliseiseltä mutta aika paljon on kyseessä hätähuuto sisimmästä,tukahdutettuja tunteita jotka tulee ulos vaikka väkisin ja voivat ilmetä somaattisina oireina.
Tästä tulee pitkä juttu mutta kerron mielelläni lisää jos joku on kiinnostunut.En ole vielä parantunut,mutta uskon että paranen.Minulla on nyt hyviä työkaluja millä mennä eteenpäin.Välillä olen jopa iloinen siitä ( ? ) että sairastuin koska nyt oli pakko ruveta fundeeraamaan omaa elämää...miten siitä saisi paremman.
Minäkään en ole halunnut lääkkeitä. Asioita pitää yrittää kohdata vaikka hetkittäin, ei ryntäämällä tilanteeseen. Itseen tutustuminen ja itsensä hyväksyminen ovat tärkeitä. Miehestäni on ollut myös tukea. Äsken sain kohtauksen pitkästä aikaa, joten pelkojakin vielä löytyy. siskoni soitti ja kertoi sukulaisemme makaavan saattoosastolla syöpään kuolemaisillaan. Muuta ei tarvittu, kun kohtaus tuli. Mutta tiesin koko ajan, vaikka olo oli hirveä ja hiukan edelleen, että tulee vielä päivä, kun siivoan lattiaa ja kaikki on hyvin. Siis normaalia arkea mahtuu näiden kohtausten väliin. Voimia kaikille.
Annan yhden vinkin ihan kaikille joita jokin asia painaa! Kirjoittakaa päiväkirjaa (: Se auttaa, uskokaa pois! En tarkoita, että se poistaisi ongelman, mutta todella auttaa.
Annan toisen vinkin..älkää pyörittäkö sitä vitun paniikkia päässänne, niin se katoaa..todettu on!Antakaa kohtausten tulla, tehkää kaikki mikä eniten pelottaa, kohdatkaa kaikki asiast jotka ahdistaa, niin olo paranee 100& varmasti.Tätä mikään lääke ei tee puolestanne ja sen takia monelle tulee stoppi.Mitä enemmän mietitte häiriötä ja oireita, sen pahemman olon itsellenne koko ajan teette ja aiheutatte lisää oireita, joita sitten mietitte päässänne, että josko se aika on nyt tullut ja kuolen.Teillä ei ole mitää pelättävää, ottakaa hallinta itsestänne älkääkä antako valtaa omille ajatuksille.!
Tsemppiä.
........
No helppo munkin on ajatella tossa sohvalla istuessa että kun lähen ovesta ulos ja hyppään bussiin keskustaan mennäkseni ettei minulla ole mitään hätää ja pystyn muutenkin asian järkeilemään. Mutta oven kohdalla rupeaa viimeistään loppumaan happi ja puskee oireet niin vahvasti läpi että lamaannun vaikka kuinka koittaisin kohdata pelkoni. Siksi tiedänkin että tarvitsen asiaan apua. Kenties jotakuta joka auttaa minua kohtaamaan ne asiat tai vastaavaa.
Sitten PIRKKALIISA olisi ihan kiva kuulla lisää tekstiä sinulta. Kuulosta kovasti järkeenkäyvälle ja sisältää paljon samoja asioita jota olen itsekkin pohtinut.
Niinkuin totesi, jos olisit halunnut kuunnella.Anna sen kohtauksen tulla vaan, älä pelkää sitä.Tiedät että et kuole siihen vaikka siltä tuntuukin.Kun pääset sinne ovelle niin avaa se ovi, yritä niin monta kertaa että onnistut.Laita itsesi kärsimään jos on pakko.Puske läpi harmaan kiven!Hallitse ajatuksesi, älä anna niiden hallita sinua.Sä olet ainoa ihminen joka voi kohdata ne asiat jotka pelottaa, kukaan ei niitä kohtaa puolestasi.Et saa pelätä kohtauksia, siitä on hyvä lähteä liikkelle.Joka kerta kun pääset siitä ovesta ulos ja voitat "itsesi" niin se käy kerta kerralta helpommaksi.
Lueppa kirja Tiikeri herää. Siinä opetellaan hallitsemaan kohtausta ja opitaan tuntemaan omia olotiloja. Se on tarkoitettu traumasta kärvälle, koska trauma aiheuttaa paniikkihäiriötä.Voi varmaan auttaa muitakin.
Moro taas...niin,helppo se on muiden puolesta puhua.Allekirjoitan sen että suurin osa oireista johtuu omista ajatuksista ja on totta että ne olisi hyvä saada hallintaan,mutta se ei aina todellakaan onnistu yksin.Ajatelkaapa pientä lasta.Kun lapsi ahdistuu tai satuttaa itsensä,pelästyy tms niin mitä hän tekee...juuri niin,huutaa täyttä kurkkua ja PÄÄSTÄÄ HÖYRYT PIHALLE,toisin sanoen elää tunteen läpi mikä vallitsee.Emme aikuisina voi ihan niin ( kait )
suoraan ilmaista tunteitamme,iän myötä kuuluu oppia hallitsemaan niitä mutta kun nyky-yhteiskunnassa ei saisi näyttää kuin perusnaamaa!!Liikaa nauravakin on vähintääkin ylipirteä kummallisuus saatikka sitten jos itkisi avoimesti tai olisi oikeutetusti vihainen jollekulle...ei kun taas olet ylireagoiva tai huono!
Kun pelkää,on luonnollista että sydän tykyttää ja happi loppuu,täysin primitiivinen tila....ero on vain siinä ettei aina tiedosta pelkoansa.
Mikä sinua Jk siinä uloslähtemisessä pelottaa?Että pyörryt,menetät kontrollin vai mitä?Kaikki pelkää kuolemaa enemmän tai vähemmän.
Edellinen kommentoija sanoi että pelkoa päin ja sekin on omasta mielestäni totta.En vielä ole keksinyt miten kesytän kuolemanpelkoni siedettävämmäksi,
mietin jo jopa että menisin vapaa-ehtoiseksi jonnekin hoitolaan missä on kuolevia mutta sitten onneksi tulin järkiini.Ei olisi reilua mennä auttamaan vain oma etu mielessä...en tiedä.En aina ole varma onko se pelko edes sitä että kuolee,senhän jokainen tietää että niin joskus käy.Ehkä kyseessä onkin elämän pelko,ei uskalla elää!!Itse pelkään eniten sitä että lapset jäisivät ilman äitiä jos nyt pitäisi lähteä.
Pirkkaliisa
No kun en osaa oikein lokeroida mitä mä siinä sitten pelkään. Kun istun tuossa ja mietin jonnekkin lähtemistä pystyn järkeilemään tilanteen ilman sen kummempia ongelmia. Sitten kun pitäisi tosiaan lähtä niin iskee järkyttävä ahdistus ja paniikki. En tunne että pelkäisin mitään erityisemmin. Varmaankin niin tyhmältä kuin kuulostaa pelkään sitä kohtausta ja kun rupean sitä pelkäämään ja stressaamaan niin sieltähän se tulee
No niinhän siinä juuri käy ja believe me...olet jo edennyt koska tiedostat että ne oireet tulee kun alat niitä pelkäämään...eli ne tulevat ajatuksen voimalla.Jokin todellinen sairaus ei toimi niin.Näin itse järkeilen vaikka toisinaan epäilen.
Mutta tärkeätä on se että kun aikaa kuluu ja huomaat että saat tavallaan itse ne oireet aikaiseksi niin ne laantuu.Tulee varmuus siitä että selviää hengissä.
Tunnen ainakin 5 ihmistä lähipiirissäni joilla on tai on ollut paniikkia.
Ystävälläni meni n 6 vuotta ja oireet lakkasivat,äidilläni meni 25 vuotta.
Ei siis voi tietää mikä on se oma polku mutta älä jää kotiin.
Voin kertoa pari oikeastaan jo hassua tarinaa miten itse menin pelkoa päin...jos haluat kuulla.:)
...muuten missä tilanteessa oireesi tulivat eka kerran?Edelsikö niitä jokin tietty tapahtuma vai jokin stressaava ajanjakso?
olisi kiva käydä kanssasi vaikka s-posti vaihtoa jos mitenkään sopisi :) ?
en halua antaa osoitettani tänne kaikkien luettavaksi...sori...onko muuta vaihtoehtoa?vai jatketaanko täällä?
olen aika huono tietokoneen kanssa joten tunnustan etten tiedä kaikkia juttuja/vaihtoehtoja...tai olenko liian varovainen??
pirkkaliisa
No laitappa mulle s-postia: [email protected] sinne tulee jo muutenki niin paljon roskapostia et jos joku saa nyt suunnatonta iloa sellasen lähettelystä nii antaa mennä.
Piti vielä lisätä jk sinulle, että olen itse ollut tilanteessa missä en ole voinut liikkua kotoa mihinkään ja luullut jopa kaikkea ruokaa myrkytetyksi.Nyt elän normaalielämää ja käyn töissä.
Kaikki tämä siitä että otin hallintaan omat ajatukset ja päätin olla pelkäämättä.Tämä on päätös joka sinunkin pitää tehdä, koska hallitset itse tätä sairautta, nyt tosin annat sen hallita sinua.
Suosittelen lukemaan buddhalaisuutta,että saat ohjeita oman kehon hallintaan.
Ja näet mihin kaikkeen pystytkään, mihin et olisi ikinä uskonut.
Se on ihmisenmieli joka tekee tepposia ja saa meidät sairaaksi.
Moro Jk,
Olen nyt hiukan epävarma mitä tekisin.
Olin itse jännäri kun en halunnut s-postiani tänne ja sinä laitoit...nyt tunnen velvollisuudekseni vastata...mutta en ole varma pystynkö...siis ottamaan yhteyttä ventovieraaseen näin äkkiseltään.En halua loukata,yritän vain olla rehellinen.
Miksei voida keskustella täällä?
Pirkkaliisa,
Toki voimme täällä puhua enkä suinkaan loukkaannu tuosta:) kerro vaikka niitä hauskoja tilanteita joista puhuit?
...kiitos Jk, käyn lenkillä...palaan asiaan.
Hei, olen ihan uusi täällä. Olen kärsinyt paniikista ja pahasta ahdistuksesta muutaman viikon putkeen. Ja nyt alkaa jo tuntua siltä että en kohta jaksa tätä tuskaa. On mulla ollut tätä koko elämäni mutta vain lyhyt kestoisina kohtauksina.
Mietin että pitäskö oikeesti mennä johokin hoitoon, pelkään että teen itselleni jotain pahaa pian, ja sitä en halua. Minulla on 4 lasta, yhdellä onmano.dep.oire, toisella masennus ja ahdistuneisuus paniikki kohtauksia. Kaksi nurempaa on tterveitä teinejä. Olen elänyt pitkään heitä yukien ja vienyt terapiaan ja välillä osastolle hoitoon. Nyt ken edelline kriisi heidän kanssa selvitetty, tuli oma totaalinen romahdus. Tämä on joku domino efecti, kai.
Hei B62,
Iha ensimmäisenä voisin veikata että oot joutunu sulkee omat ajatukset ja jaksamiset pois ja stressannu lapsistas sen verta et nyt puskee sitten sulle paniikkia siintä seurauksena. Jos sulla on kuitenki kokemusta asiasta lastesi kautta eikö se auta? Ehdottomasti suosittelen että hakeudut lääkäriin tai muuhun vastaavaan mikä kelläkin tuntuu parhaalle /psykologi/lääkkeet yms. Tärkeintä on puuttua paniikkiin HETI kun se ilmenee. Muuten siitä seuraa sellainen domino monille että kohta ei pääse kotoaan ulos nim. kokemusta on.
Kysy ihmeessä jos sivutin jotain tuossa ja voin olla avuksi lisää.
HUOM! ennenkuin joku tulee kritisoimaan kirjoituksiani taas niin muistutan nämä ovat minun omia mielipiteitäni eivätkä päde kaikkiin :)
Kiitos Jk.
Olen käynyt terapiassa ja läkityksetkin on aloitettu. Tulosta ei vielä näkynyt.
Koitan vielä sinnitellä jonkun aikaa..ehkä tilanne rauhoituu. Olen vältelly kotoa poistumista nyt muutaman viikon ja perunnut kaikki ihmisten tapaamiset, olen myös saikulla, luojan kiitos. Ajattelin alkaa kirjoitaa itselleni kertomusta itsestäni lapsesta tähän hetkeen. On paljon asioita joita en ole käsitelly. Ja ehkä niistä on hyötyä kun menen terapiaan. Nyt kun olen käynyt, olen vain keskustellut lapsistani ja koittanut saada voimia heidän hoitamiseen. Ensi kerralla taidan olla itsekkäämpi ja kertoa mikä minua vaivaa.
saispa itsensä nyt sen verran kasaan että skidit ei huomaa mikä olo mulla on.
Pirkkaliisa täällä taas,
Jk on varmaan ihan oikeassa,B62.Minulla on myös 4 lasta ja kyllä se kaikkien huomioiminen kaiken muun arkirutiinin ja työn lisäksi ,puhumattakaan siitä että olisi erityistarpeita,vie energiaa!
Luin kerran kirjan joka käsitteli kiinalaista lääketiedettä.Siinä tämä akupunktuurin harjoittaja oli sitä mieltä että paniikkihäiriö on eräänlainen uupumustila!
Jos me ollaankin vain UUPUNEITA...henkisesti ja fyysisesti.Sanon "vain" yhtään vähättelemättä kenenkään tilaa mutta sillehän voi tehdä jotain!!
Eli lepo,liikunta ja hyvä ruoka!Terapiaa,ystäviä,rakkautta!
Kuten sanottu,olen tähän asti pärjännyt lääkkeittä ja olen jo paremmassa kunnossa.Uskon että elämäntapojen tarkistaminen ja itsetutkiskelu on ollut suureksi avuksi.Muistakaa myös magnesium...tärkeä stressihivenaine.
Hyviä poitseja Pirkkaliisa. Uupumus onkin kokonaisvaltainen. Teen myös töikseni lastenhoitoa.
Syön terveelisesti, liikun aika vähän kylläkin. poveni leikattiin vuosi sitten ja kesti todella kauan ennen kuin pystyin kävelemään kunnolla, nyt kyllä tarpeeksi hyvä että vois lähteä kävelylenkille. haluaisin niin kovasti mennä laskettelemaan mutta siihen en tiedä onko koskaan enään mahdollisuuksia. No, se ei kuitenkaan ole mailmanloppu. heki ainakin vielä pihisee ja se on jo saavutus.
Nyt hyviä öitä kaikille ja toivon että kaikilla olisi ihana sunnuntai päivä tulossa.
Noniin,tänäänhän se taas tuli...se kohtaus.
Olin töissä ja olen asiakaspalvelussa...noin 5 asiakasta kertoi minulle sairauksistaan...yhdellä oli ollut aivoinfarkti,yhden ystävällä syöpä,vaimolla masennus jne....oisko laukaissut nämä mulla paniikin?
Onneksi mulla on huomenna lääkäri...pääsen vähän päivittämään tilannettani.
Hillopäivätkin kyllä alkamassa ja selkä jumissa...hoh hoijaa...mutta ei pitäisi valittaa,on paljon sairaampiakin ihmisiä.Miksi tämä paniikki tuntuukin välillä niin
raskaalta vaikka tietää että vakavampaakin sairautta on olemassa?
Oottelen tässä lääkärille menoa joten voisin kertoa hassuja juttuja miten olen toiminut tämän paniikin kanssa...en tiedä onko ne teistä hassuja mutta minusta välillä on vähän naurettavaa koko tämä paniikki.
Silloin kun tämä alkoi ja olin aivan varma että mulla on sydäntauti tai keuhkot sökönä niin tein välillä itselleni "kuntotestejä" eli kun oireet tulivat niin lähdin ulos ja juoksin täysiä tai hyppäsin pyörän selkään ja poljin tuhatta ja sataa.Noh,oireet lakkasivat ja kun muutaman kilsan olin polkenut niin oli pakko pysähtyä ja nauraa.Sydänvikainen tai keuhkotautinen ei tee näin edes hengästymättä.
Näin yritin saada pois päästä nämä turhat pelot.Hassua tässä oli se että perhe kyllä ihmetteli kun välillä kävin niin ahkerasti polkemassa ja lenkillä ja kerroin myös omalääkärille että käyn juoksemassa täysiä kun kohtaus tulee ja että ei mulla ainakaan sydäntautia voi olla.Siihen lekuri että no,toihan on ihan totta ja hyvä kun olet löytänyt tällaisia keinoja.Katsoi minua kyllä vähänpitkään,olin varmaan niin innostunut tästä omasta testausmenetelmästäni.Noh,nyt kun kohtaukset ovat lieventyneet ja harventuneet en enään käy juoksemassa mutta kävelylenkeillä melkein päivittäin.
Ei tämä nyt niin hassu juttu ehkä ollutkaan kun näen sen edessäni kirjoitettuna!!??Minulla ollut taas omakivaa....
Tulin lääkäristä ja se oli kyllä yhtä tyhjän kanssa...paniikkia tämä vain on tutkimatta edes sen kummemmin...lääkkeitä oli kyllä kirjoittamassa.Kait olen sitten masokisti kun en edelleenkään niitä halua! Tai sitten haluaisin väkisin jonkun muun diagnoosin kuin paniikkihäiriö.
Mitä mieltä olette...
Pirkkaliisa: Ehkä et hyväksy sitä että sinulla on paniikkihäiriö? Tai sitten teet niinkuin minä, että ajattelet selviäväsi ilman lääkkeitä, koska olet tähänkin asti selvinnyt :) Ja olen myös itse sitä mieltä, että paniikkihäiriöön ei välttämättä lääkkeitä tarvita!
Itselläni kun alkoi paniikkikohtaukset 3 vuotta sitten ja ovat lievittyneet huomattavasti! Poistin elämästäni ensin kaiken pahan. En katsonut uutisia (koska aina jotain kamalaa sattuu ja tapahtuu maailmalla) en katsonut ohjelmia tai elokuvia missä tapettiin yms. aloin käyttämään värikkäitä vaatteita ja nauttimaan pienistä asioista. SE HELPOTTI! Vaikka paniikkioireeni eivät millään lailla johtuneet tämmöisistä, mutta se toi hyvää oloa kun ei ollut koko ajan mediasta kuulemassa pahoja asioita.
Vieläkin saan kohtauksia kauppakeskuksissa tai jos olen yksin lenkillä, mutta pikkuhiljaa taidan selvitä tästä :)
Se voi hyvinkin olla näin...niinkuin itsekin nyt huomaan niin silloin kun on ns hyvät päivät niin omaa tilannettaan pystyy analysoimaan hyvinkin mutta sitten kun tulee se huono niin kaikki tuntuu taas niin vaikealta ja mustalta....mutta kyllä me selvitään!!
Kyllä me selviämme!!!!
Vaikka aina ei siltä tunnukkaan... Kun pidän paniikki-pillerin taskussa aina, kaikki hyvin. En välttämättä sitä ota mutta tietoisuus sen olemassaolosta helpoitaa jo niin paljon että ei mene lukkoon heti kun käy hiukan ahdistamaan.
...noniin,taas helpottaa..kiitos kaikille täällä,kiva kun olette olemassa:)
Haluan jakaa kanssanne yhden rentoutuskeinon josta itse saan hyötyä,eli you tubesta ihanaa musiikkia soimaan ja alatte venyttelemään hitaasti ja ajan kanssa.Vähän joutuu hyppelemään kun pitää vaihtaa biisi....suosikkini on
Robin of Sherwood-musiikki...rakastin kyseistä sarjaa muksuna...ettikää oma
lemppari...kannattaa toki olla suht rauhallista musaa...toinen on
Andre Rieun viulumusa ja eritoten Romeo and Juliet.Kokeilkaa ja nauttikaa.
Sitten mukillinen lämmintä maitoa ja nukkumaan.zzzzzzzz
Hei toi oliki hyvä idea :) siis kertokaamme ihmeessä lisää tapoja joilla on saatu iteltä paniikki pois? edes hetkellisesti :) ? Kaikki kikat ja poppakonstit jakoon :)
Tossa youtubessa on myös se idea että siellä kun on niin laaja kirjo musaa että varmasti löytyy sellainen biisi joka herättää teissä tunteita...mulla esim moni kasari-biisi....niin saa esim joko naurun tai itkun aikaiseksi...puhdistavia tunteita molemmat:)
Jk
Joko kokeilit venyttelyä?
Sitten kysymys kaikille: huimaako teitä erityisesti tietyissä paikoissa vai missä vain?Kun mulla tuntuisi huimaavan kaikki avarat tilat...esim ulkona ja suurissa kaupoissa,kauppakeskukset,isot hallit.Ennen ei ollut tämmöistä joten ei kyllä ole mikään torikammo,vai puhkeaako tämmöset paniikin yhteyteen?
Korkean paikan kammo kyllä paheni paniikin myötä,ennen oli lievänä.
Pirkkaliisa,
Empä oo kokeillu hieronnasta oon haaveillu jo pitkään että sais jumiutumia pois ja sitä myöten rentoutuis :) Ja sitten mulla huimaus on ehkä pahin paniikkihäiriössä juurikin. Eli iskee kohtauksen mukana ja nimenomaan isoissa avarissa tiloissa
Kokeilin laittaa rentouttavaa musiikkia ja venyttelin! se oli mukavaa :) Mutta itse en tee sitä iltaisin, koska pidän enemmänkin rentoutuksesta keskellä päivää..kukin tavallaan :) tykkään iltaisin lukea ja katsella tv:tä..
Huimaus kuuluu paniikkioireisiin ja jos selailette tietoa paniikkihäiriöstä netistä, niin löysätte tästä avaran paikan huimaksesta enemmänkin tietoa!
heips,
Mitä kaikille kuuluu?
Mulle ihan hyvää,välillä vähän ahdistaa mutta sen kestää.Ilouutinen on se että keikutusta ei nyt ole ollut,oisko venyttelystä ja osteopatiasta ollut apua.
Olen käynyt osteopaatilla nyt vuoden alusta.
Kertokaahan kuulumisia.Tämä on ollut niin mukava ketju:)
Huhuu...onko sulla Jk kaikki hyvin.....
entäs muilla...olisi kiva kuulla teistä
en osaa sanoa
Jee,vihdoinkin vastasit....
et osaa sanoa...kerro lisää...
Pirkkaliisa, Tuo edellinen jk ei ole oikea jk. Mutta nyt palasin tänne pitkästä aikaa :) Aikalailla samassa tilanteessa edelleen mennään. Koitan etsiä uusia hoitomuotoja mitä voisin kokeilla juuri para-aikaan:) mitäs sinulle ?
Moi Jk,
Kiva kun "oikea " jk tuli takaisin:)
Mulle kuuluu ihan hyvää,oireet on ollut aika hyvin hallinnassa sanotaanko nyt noin kuukauden ajan.En tiedä mikä eniten olisi vaikuttanut.Ehkä kevään tulo,paitsi että
on ollut aika voimakasta kevätväsymystä.
Väitän että osteopatia on auttanut hyvin kun tuntuu että selkä on ollut aika rento nyttemmin.Vertauksen vuoksi voin sanoa näin koska tänään kun nostelin
painavia limukoreja töissä niin meni selkä ihan kramppiin ja oireita ilmaantui eli tuli epätodellista oloa ja kihelmöi joka paikkaan ja muutenkin vähän ahdisti joten selällä on kyllä merkitystä.Jatkan siis siellä osteopaatilla käymistä.
Kaupassa käynnit on sujuneet hyvin.Olen tuntenut itseni aika normaaliksi eikä ole lattia keinunut viime aikoina.Osaan jo aika hyvin yhdistää oireeni stressaaviin tilanteisiin kuten paikkoihin missä on kirkkaita valoja,meteliä ja yleistä hälinää joten olen nyt keskittynyt myös rauhoittamaan elämääni.
Istun vain ja en tee mitään useita kertoja päivässä tai menen rauhallisiin paikkoihin kuten metsälenkille.Se rauhoittaa ajan kanssa,usko pois.
Akupunktiosta ja vyöhyketerapiasta olen saanut positiivisia kokemuksia myös.
Lompakko ei vain anna myöden käydä näissä kaikissa säännöllisesti.
Seuraavaksi kokeilen ottaa ihan 10 kerran hieronnan kun osteopaatti on saanut nikamat auki ja ensi viikolla menen jalkahoitoon.En tarkoita brassailla vaan yritän kertoa että itsensä hemmottelu on sallittua kaiken kokemamme jälkeen!!!
Mutta nyt tuntuu kaiken kaikkiaan siltä että tämä homma on voitettavissa.
Pidähän yhteyttä ja tsempataan toisiamme jookos.
Jostain kirjasta muuten taas luin että TERVE elimistö reagoi stressiin esim
paniikkihäiriöllä.Olemme siis ihan normaaleja.Haleja sinne ja kaikille muille
kohtalotovereille myös.
toivon, että jaksat vastustaaa paniikkihäiriön tuomia rajoituksia. Kävele vaikka yksi asken kerrallaan pidemmälle ja sano itsellesi silloin, että minä hallitsen elämääni, ei paniikki. sille voi suuttuakin ja todettu toimivaksi. tiedän, että ei todellakaan ole helppoa.