Menin jokin aika sitten kasvokkain juttelemaan pojalle, josta pidän. Tai hän jutteli ensin kaverini kanssa, mutta ilmestyttyäni paikalle hän meni jotenkin vaikeaksi eikä enää halunnut jatkaa keskustelemista aiheesta, josta oli kaverini kanssa jutellut. Kaverini sitten häipyi paikalta ja jäimme kahdestaan. Yritin jatkaa keskustelua kyselemmällä ihan arkipäiväisiä juttuja ja hän kyllä vastaili, mutta ei yrittänyt jatkaa keskustelua esittämällä itse kysymyksiä. Lopulta poika vaan tokaisi, että lähtee syömään ja poistui paikalta. Kävellessään pois hän kuitenkin kääntyi katsomaan taakseen, kun jäin itsekseni istumaan siihen penkille.
Poika on mulle tuttu, muttei kuitenkaan ihan kaveri, tunnetaan siis toisemme. Kyseinen tyyppi vilkuilee usein koulussa suuntaani ja olen havainnut hänen kyllä huomaavan mut kun tulen johonkin tilanteeseen, jossa hän on. Joskus myös, kun poika kävelee vaikka käytävällä edelläni, hän kääntyy katsomaan taakseen. Myös tuossa jutellessamme istuimme tosi lähekkäin, ihan kylki kyljessä eikä poika kuitenkaan vetäytynyt kauemmas.
Noi vilkuilut ja katsomiset aiheuttaa kauheen ristiriitaisen olon, koska poika oli aikas jäätynyt tossa keskustelutilanteessa. Tiedän, että poika saattaa olla hieman ujo, mutta silti mulle jäi keskustelusta vähän torjuttu ja sellainen olo, ettei poikaa yhtään kiinnosta. Olen meinaan itsekin joissain tilanteissa ujo ja toi jutteleminen vaati multakin rohkeutta.
Oonkin tässä nyt miettiny, että kannattaako yrittää jutella uudemman kerran, jos ei kasvotusten niin vaikka fbn chatin välityksellä? Vai pitäiskö vaan unohtaa koko tyyppi ja antaa olla?
Poika on mulle tuttu, muttei kuitenkaan ihan kaveri, tunnetaan siis toisemme. Kyseinen tyyppi vilkuilee usein koulussa suuntaani ja olen havainnut hänen kyllä huomaavan mut kun tulen johonkin tilanteeseen, jossa hän on. Joskus myös, kun poika kävelee vaikka käytävällä edelläni, hän kääntyy katsomaan taakseen. Myös tuossa jutellessamme istuimme tosi lähekkäin, ihan kylki kyljessä eikä poika kuitenkaan vetäytynyt kauemmas.
Noi vilkuilut ja katsomiset aiheuttaa kauheen ristiriitaisen olon, koska poika oli aikas jäätynyt tossa keskustelutilanteessa. Tiedän, että poika saattaa olla hieman ujo, mutta silti mulle jäi keskustelusta vähän torjuttu ja sellainen olo, ettei poikaa yhtään kiinnosta. Olen meinaan itsekin joissain tilanteissa ujo ja toi jutteleminen vaati multakin rohkeutta.
Oonkin tässä nyt miettiny, että kannattaako yrittää jutella uudemman kerran, jos ei kasvotusten niin vaikka fbn chatin välityksellä? Vai pitäiskö vaan unohtaa koko tyyppi ja antaa olla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se että poika jäätyy sun seurassa ei tarkoita etteikö häntä kiinnostaisi, kun muuten kerran vilkuilee, ei mene kauas kun olet lähellä, jne. Ujostelee sua vain. Monikin poika ja aikuisempikin mies, joka ei ehkä edes muuten vaikuta ujolta, jäätyy naisen edessä aika lahjakkaasti (ja päinvastoin - itsekin naisena olen ihan mahdoton jäätymään ihastusteni edessä, ja silloin tunnen että käytökseni saattaa vaikuttaa tylyltä tai muuten oudolta, vaikka sydän on ihan innoissaan).
En mä tiedä miksi sun pitäisi nyt yhtäkkiä antaa olla jos hänestä pidät. :)
okei, täytyy tässä vähän kerätä rohkeutta ja mennä taas sopivan tilanteen tullen juttelemaan :)
alkoi vaan kummastuttaa toi käytös kun vielä vuosi sitten se oli ihan "normaali" mun seurassa. jutteli ihan tavallisesti ja näin
sitä vielä et millasia juttuja kannattais jutella et saisin tän pojan vähän rentoutmaan ja avautumaan?
Joo, tuttu tilanne. Pää tyhjenee rakkaan seurassa järkevistä ajatuksista, kaikki mitä tulee mieleen kuulostaa käsittämättömän kornilta, banaalilta tai tylsältä. Lopulta alkaa nolottaa niin paljon, että on pakko poistua tilanteesta, joka jo muutenkin tuntuu menetetyltä. Poika ei jaksa uskoa omiin mahkuihinsa. Kuumat katseet näyttäisivät olevan paras kommunikaatiokeino, joten ehkä pitäisi opetella ensin olemaan yhdessä hiljaa. Kunhan hän ensin vähän tottuu tyttöihin, ehkä hän oppii niille puhumaankin. Minusta teidät on luotu toisillenne, jos vain annatte luonnolle tilaisuuden tehdä työnsä. Menkää vaikka elokuviin pitämään toisianne kädestä, niin ei tarvitse miettiä sanomisia. Tai menkää halailemaan ja nojailemaan konserttiin, missä ei jyrinän ja jumputuksen seasta kuulisi omaakaan ääntä, saati toisen. Joka tapauksessa, jätkä on niin paljon rakastunut kuin olla voi. 100% varmuus. Kuinka tytöt voivatkin epäillä näin itsestäänselvää asiaa, en ymmärrä. Usko miestä, joka on joskus ollut ihan samanlainen poika: Te kuulutte toisillenne.