Aloitin juuri työsäoppimisjaksoni. Ohjaajakseni on nimetty m,inua 20 vuotta nuorempi, juuri itsekin valmistunut "tytönheitukka", jota tehtävä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tyttö kyllä kuljettaa mua mukanaan, mutta ei osaa antaa minkäänlaista sanallista ohjausta, perustella tekemisiään tai kertoa muita työskentelytapoja. Hän hoputtaa mua koko ajan. Ymmärrän kyll, että on kiire, mutta kun mulla on opiskelijana oikeus ottaa aikaa työskentelyyni ja pohtia mitä/miksi/miten teen -- ja tätä tuo tyttö ei näytä ymmärtävän.
Hän ei myöskään käsittääkseni ole edes vilkaissut ammattikriteerejä eli just niitä, joita hänen täytyisi mulle opettaa eikä mitään muitakaan papereita kuten sopimuksia ym. Mun tavoitteista hän sanoi, että "tuo ne nyt sitten jos haluut." Työpaikan organisaatiosta ja muista asioista -- joista mun on tehtävä monta kirjallista tehtävää -- hän ei tiedä mitään.
Muutenkaan hän ei mulle kyllä sano sanaakaan, ellei ole ihan pakko. En ole ystäviä hankkimassakaan, mutta on tosi kurjaa jatkuvasti tuntea olonsa niin epätoivotuksi vieraaksi.
Tosi ikävää. Olin niin odottanut tätä jaksoa ja nyt vaan inhottaa koko juttu. Miten voikin yhden ihmisen käytös viedä motivaation näin täydellisesti? Muilla koulutovereillaon kuulemma tosi kivat ja kannustavat ohjaajat -- iloinen olen heidän puolestaan ja samalla kateellinen. Minäkin haluaisin oppia ja innostua.
Tiedän, että nämä ohjaustehtävät "määrätään" työntekijöille ja ettei heillä oikein ole mahdollisuutta niistä kieltäytyäkään. Mä silti toivon, että jokainen ohjaaja yrittäisi muistella niitä omia opiskeluaikojaan ja mitä itsesilloin olisi kaivannut omilta opettajiltaan. Me opiskelijat yritetään parhaamme, useimmat meistä ainakin. Koittakaa kestää meitä ja edes hymyilkää ja sanokaa moit, kun tullaan töihin. Ei voi olla liikaa vaadittu, yhtä lailla me joudutaan teidän kanssa olemaan se koko pitkä, raskas päivä.
Tyttö kyllä kuljettaa mua mukanaan, mutta ei osaa antaa minkäänlaista sanallista ohjausta, perustella tekemisiään tai kertoa muita työskentelytapoja. Hän hoputtaa mua koko ajan. Ymmärrän kyll, että on kiire, mutta kun mulla on opiskelijana oikeus ottaa aikaa työskentelyyni ja pohtia mitä/miksi/miten teen -- ja tätä tuo tyttö ei näytä ymmärtävän.
Hän ei myöskään käsittääkseni ole edes vilkaissut ammattikriteerejä eli just niitä, joita hänen täytyisi mulle opettaa eikä mitään muitakaan papereita kuten sopimuksia ym. Mun tavoitteista hän sanoi, että "tuo ne nyt sitten jos haluut." Työpaikan organisaatiosta ja muista asioista -- joista mun on tehtävä monta kirjallista tehtävää -- hän ei tiedä mitään.
Muutenkaan hän ei mulle kyllä sano sanaakaan, ellei ole ihan pakko. En ole ystäviä hankkimassakaan, mutta on tosi kurjaa jatkuvasti tuntea olonsa niin epätoivotuksi vieraaksi.
Tosi ikävää. Olin niin odottanut tätä jaksoa ja nyt vaan inhottaa koko juttu. Miten voikin yhden ihmisen käytös viedä motivaation näin täydellisesti? Muilla koulutovereillaon kuulemma tosi kivat ja kannustavat ohjaajat -- iloinen olen heidän puolestaan ja samalla kateellinen. Minäkin haluaisin oppia ja innostua.
Tiedän, että nämä ohjaustehtävät "määrätään" työntekijöille ja ettei heillä oikein ole mahdollisuutta niistä kieltäytyäkään. Mä silti toivon, että jokainen ohjaaja yrittäisi muistella niitä omia opiskeluaikojaan ja mitä itsesilloin olisi kaivannut omilta opettajiltaan. Me opiskelijat yritetään parhaamme, useimmat meistä ainakin. Koittakaa kestää meitä ja edes hymyilkää ja sanokaa moit, kun tullaan töihin. Ei voi olla liikaa vaadittu, yhtä lailla me joudutaan teidän kanssa olemaan se koko pitkä, raskas päivä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Me opiskelijat yritetään parhaamme, useimmat meistä ainakin. Koittakaa kestää meitä ja edes hymyilkää ja sanokaa moit, kun tullaan töihin. Ei voi olla liikaa vaadittu, yhtä lailla me joudutaan teidän kanssa olemaan se koko pitkä, raskas päivä. "
Nimenomaan näin! Itse opiskelijoiden ohjaajana lähden myös aina siitä ajatuksesta, että edessäni saattaa seistä tuleva esimieheni, joka on esim. haastattelemassa minua aikanaan unelmieni työpaikkaan. Niin makaa kuin petaa, joten asenne kuntoon myös ohjaajalla alun alkaen!
Hyvä, innostunut ohjaaja on kullan arvoinen, ja vaikuttaa paljon siihen mitä opiskelija oppii ja millä mielillä töihin tulee!
On paljon työpaikkoja, missä on jatkuvasti opiskelijoita: kun toinen lähtee, toinen tulee tilalle. Ymmärrän, että ei aina jaksa selittää jokaista tekemistään uudestaan ja uudestaan opiskelijoille.Tietenkin ohjaajana oleminen kiertää työntekijöillä, mutta mutta...
Itselläni on ollut muutama sellainen ohjaaja, jotka eivät ole suoranaisesti olleet inhottavia, mutta innostus ohjaamisen puuttuu. Olen osannut olla ottamatta itseeni; eivät ohjaajat minua vastaan hlökohtaisesti ole olleet vaan ehkä kyllästyneitä opiskelijarumbaan.
Tsemppiä kaikille, joilla työharjoittelut ovat raskaampia huonon ohjaajan takia!!!