http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2011/03/Maailman-paras-maa.pdf
http://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk&feature=related
Tässäkin maassa on paljon mälsää, vaikka Suomi on maailman kärkipaikoille sijoittunut useissa kansainvälisissä vertailuissa.
Millä perusteella äänestäjät valitsevat kansanedustajansa? Minkälaiset ohjeet he antavat seuraavalle hallitukselle? Haluaako kansa kiristää vai laskea verotusta? Entä, mitä ajatellaan hyvinvointivaltiosta - saako tuleva hallitus todellakin hoitaakseen maailman parhaan maan? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Ilkka Haaviston ja Pentti Kiljusen kirjoittama EVAn vuoden 2011 arvo- ja asennetutkimus "Maailman paras maa".
EVAn arvo- ja asennetutkimuksen mukaan Suomi valmistautuu vaaleihin protestihengessä: Tyytymättömyys puolueisiin on lisääntynyt. Ilmiö ei kuitenkaan ole perinteiseen tapaan johtanut selän kääntämiseen politiikalle. Päinvastoin, sekä politiikan kiinnostavuus että usko mahdollisuuteen muuttaa politiikan suuntaa vaaleissa ovat kasvussa. Tutkimuksen mukaan protesti ei kohdistu ainoastaan politiikkaan. Ulkoparlamentaarisilla tahoilla ja voimilla katsotaan olevan liian paljon valtaa poliittiseen päätöksentekoon.
Vaalirahakohun jälkiä näkyy kansalaismielipiteessä ainakin kahtaalla: Poliitikkojen moraalia epäillään mutta myös journalismin puolueettomuus kyseenalaistetaan. Vaaleissa päättäjiksi pyrkiville asetetaan kovat kelpoisuusehdot. Kun suomalainen valitsee kansanedustajaa, tärkeimmät valintakriteerit ovat rehellisyys, asiantuntevuus ja rohkeus. Äänestäjien liikkuvuutta kuvaa se, että useatkin tekijät, mm. ehdokkaan sanavalmius nähdään puoluekantaa tärkeämmäksi.
Seuraavan hallituksen toivotaan pureutuvan etenkin työttömyyden ja köyhyyden torjuntaan sekä terveydenhuollon remonttiin. Myös vastuullinen valtiontalouden hoito on politiikan nouseva trendi. Kriittisyys kehitysapua ja maahanmuuttoa kohtaan on sitä vastoin kasvussa. Verotuksessa kansa haluaisi mieluummin alea kuin kiristyksiä. Hyvinvointivaltiota kannatetaan, mutta palveluja ja tulonsiirtoja halutaan kohdentaa voimakkaammin niitä eniten tarvitseville. Työurien jatkaminen sopii suomalaisille, mutta lähinnä vain vapaaehtoispohjalta. Usko työntekijöiden ja työnantajien yhteisiin intresseihin on ohutta.
Suhtautuminen EU:hun ei juuri ole muuttunut. Euroopan ja euromaiden talouden tilasta huolimatta EU-vastaisuudella näyttäisi olevan vaikea voittaa vaaleja. Vaikka euro on kokenut kovia, senkin suosio on vähentynyt vain verraten vähän.
Kriittisyydestä huolimatta henkisesti Suomi ei ole jakautumassa kahtia. Tutkimus osoittaa, että suomalaisten asenteissa ei ole tapahtumassa polarisaatiota. Eri ikäryhmien, sukupuolten ja sosioekonomisten ryhmien asenteet eivät ole loitontuneet toisistaan.
Nyt julkistettava raportti on vuodesta 1984 jatkuneen EVAn kansallisen arvo- ja asennetutkimussarjan neljästoista osa.
http://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk&feature=related
Tässäkin maassa on paljon mälsää, vaikka Suomi on maailman kärkipaikoille sijoittunut useissa kansainvälisissä vertailuissa.
Millä perusteella äänestäjät valitsevat kansanedustajansa? Minkälaiset ohjeet he antavat seuraavalle hallitukselle? Haluaako kansa kiristää vai laskea verotusta? Entä, mitä ajatellaan hyvinvointivaltiosta - saako tuleva hallitus todellakin hoitaakseen maailman parhaan maan? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Ilkka Haaviston ja Pentti Kiljusen kirjoittama EVAn vuoden 2011 arvo- ja asennetutkimus "Maailman paras maa".
EVAn arvo- ja asennetutkimuksen mukaan Suomi valmistautuu vaaleihin protestihengessä: Tyytymättömyys puolueisiin on lisääntynyt. Ilmiö ei kuitenkaan ole perinteiseen tapaan johtanut selän kääntämiseen politiikalle. Päinvastoin, sekä politiikan kiinnostavuus että usko mahdollisuuteen muuttaa politiikan suuntaa vaaleissa ovat kasvussa. Tutkimuksen mukaan protesti ei kohdistu ainoastaan politiikkaan. Ulkoparlamentaarisilla tahoilla ja voimilla katsotaan olevan liian paljon valtaa poliittiseen päätöksentekoon.
Vaalirahakohun jälkiä näkyy kansalaismielipiteessä ainakin kahtaalla: Poliitikkojen moraalia epäillään mutta myös journalismin puolueettomuus kyseenalaistetaan. Vaaleissa päättäjiksi pyrkiville asetetaan kovat kelpoisuusehdot. Kun suomalainen valitsee kansanedustajaa, tärkeimmät valintakriteerit ovat rehellisyys, asiantuntevuus ja rohkeus. Äänestäjien liikkuvuutta kuvaa se, että useatkin tekijät, mm. ehdokkaan sanavalmius nähdään puoluekantaa tärkeämmäksi.
Seuraavan hallituksen toivotaan pureutuvan etenkin työttömyyden ja köyhyyden torjuntaan sekä terveydenhuollon remonttiin. Myös vastuullinen valtiontalouden hoito on politiikan nouseva trendi. Kriittisyys kehitysapua ja maahanmuuttoa kohtaan on sitä vastoin kasvussa. Verotuksessa kansa haluaisi mieluummin alea kuin kiristyksiä. Hyvinvointivaltiota kannatetaan, mutta palveluja ja tulonsiirtoja halutaan kohdentaa voimakkaammin niitä eniten tarvitseville. Työurien jatkaminen sopii suomalaisille, mutta lähinnä vain vapaaehtoispohjalta. Usko työntekijöiden ja työnantajien yhteisiin intresseihin on ohutta.
Suhtautuminen EU:hun ei juuri ole muuttunut. Euroopan ja euromaiden talouden tilasta huolimatta EU-vastaisuudella näyttäisi olevan vaikea voittaa vaaleja. Vaikka euro on kokenut kovia, senkin suosio on vähentynyt vain verraten vähän.
Kriittisyydestä huolimatta henkisesti Suomi ei ole jakautumassa kahtia. Tutkimus osoittaa, että suomalaisten asenteissa ei ole tapahtumassa polarisaatiota. Eri ikäryhmien, sukupuolten ja sosioekonomisten ryhmien asenteet eivät ole loitontuneet toisistaan.
Nyt julkistettava raportti on vuodesta 1984 jatkuneen EVAn kansallisen arvo- ja asennetutkimussarjan neljästoista osa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.