..miten ikinä enään pystyn luottamaan tai uskallan rakastaa ketään miestä?
Niin monesti oon saanu pettyä ja viimeks todella huonosti kävi...
Niin monesti oon saanu pettyä ja viimeks todella huonosti kävi...
Valmis rakastumaan uudestaan mutta..
Pelkuri?
4734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun mielestä sitä ei voi kysyä rakastuuko. Itse pelkäsin rakastumista vielä kuukausi pari sitten, mutta sitten tielle tuli ihana mies aivan odottamattomassa paikassa ja nyt olen jo aika myyty.. Epävarma olo on mutta enää ei pelota. Uskonkin että pelko haihtuu kun sen aika on.
.. teille onnea..
Itse olen samassa tilanteessa ja näin kahden kuukauden jälkeenkin myönnän, että pelottaa vieläkin..
Tämänhetkinen mieheni on tällähetkellä juuri sitä mitä olen aina halunnut. Ihan käsittämätöntä, että minulle on käynyt tälläinen tuuri.. ;)
Mutta kyllä tämäkin vielä suruksi muuttuu..
Toivonmukaan ei.
Ensimmäisen kerran elämässäni olen rakastunut kunnolla ja kovaa.
Mutta kun seuraa kaikkien muiden pariskuntien kulkua, niin ei nykymaailmassa taida olla enää paljoakaan toivoa siitä "oikeasta"..
Jokatapauksessa jompikumpi osapuoli ennemmin tai myöhemmin pettää, jättää tai muuten vaan loukkaa, niin että tiet eroavat erisuuntiin.
Olen kai liian pessimistinen tämän jutun suhteen mutta yritän todella päästä siitä eroon. Samoin kuin pelostakin.
On se vaan niin kuulkaas että rakkaus joka kestää kunnes kuolema erottaa on nykyään aika harvinaista. Surullista mutta totta...
En tiedä tarinasi taustoja tarkemmin, mutta itselläni on vastaavia kokemuksia, että olen ollut maili-,/kirjeenvaihto-suhteessa jonkun kanssa ja sitten tämä on ilmoittanut valinneensa /löytäneensä jonkun toisen tai toinen on suututtanut toisen ja yhteydenpito on ilman sen kummempia selittelyjä puoleen tai toiseen loppunut.
Minulla on kokemusta sekä itse jättämisestä, että jätetyksi tulemisesta, enkä vielä(kään) tiedä kumpi on itselle ja kumpi sille toiselle henkisesti rankempaa?
Välillä taas tulee tunne, että voi(n)ko olla vähän liian(kin) empaattinen (sydänsuruista tai milloin mistäkin helposti stressaantuva "yksilö")?
Minulla viimeisimmistä viikoista päätelleen loppui juuri (jälleen kerran...:(. yksi kirjekaveruus lisää, enkä ilmeisesti koskaan saa edes tietää varsinaista syytä siihen, miksi niin kävi?
Mutta ainakaan et ole yksin.
Toivon, että tämä edes hieman helpottaa oloasi.