kuinka

Jaa... näitä "perusjuttuja".
Se kuuluu pakettiin noitten kanssa häärätessä.
En ole enää kohta vuoteen lotkauttanut korvaani (hammasta purren ja vasta nyt helpottaa) kaikelle sille sairaalle p**'lle mitä suoltaa ympäriinsä.
En puolustele itseäni enää tai selittele kenellekään, vastaa edes kysyttäessä niihin liittyviin asioihin. Opin sen, että on vain luotettava siihen että järkevät ja oikeat ystävät silti säilyvät.

En tarkoita vähätellä asiaa mitenkään, tiedän todellakin kuinka raastavaa se on. Sille ei vain voi mitään.
Alkuun kuulin niin uskomattomia juttuja...että lopulta sanoin jo heti alkuun etten tahdo edes kuulla. En enää ikinä.
Toiset kattoo vähän pitkään, toiset todella pitkään ja loput tietää jo missä mennään.

Voimia...tie voi olla pitkä ja karikkoinen mutta todennäköisesti pissii allensa jossain vaiheessa niin pahasti (ja ihmiset kyllästyvät kuuntelemaan...) että asiat lopulta selkiää. Sitä odotellessa on vaikea jaksaa mutta mitäänhän toiselle ihmiselle ei voi =(

UPDATE_9507895 kirjoitti:

Jaa... näitä "perusjuttuja".
Se kuuluu pakettiin noitten kanssa häärätessä.
En ole enää kohta vuoteen lotkauttanut korvaani (hammasta purren ja vasta nyt helpottaa) kaikelle sille sairaalle p**'lle mitä suoltaa ympäriinsä.
En puolustele itseäni enää tai selittele kenellekään, vastaa edes kysyttäessä niihin liittyviin asioihin. Opin sen, että on vain luotettava siihen että järkevät ja oikeat ystävät silti säilyvät.

En tarkoita vähätellä asiaa mitenkään, tiedän todellakin kuinka raastavaa se on. Sille ei vain voi mitään.
Alkuun kuulin niin uskomattomia juttuja...että lopulta sanoin jo heti alkuun etten tahdo edes kuulla. En enää ikinä.
Toiset kattoo vähän pitkään, toiset todella pitkään ja loput tietää jo missä mennään.

Voimia...tie voi olla pitkä ja karikkoinen mutta todennäköisesti pissii allensa jossain vaiheessa niin pahasti (ja ihmiset kyllästyvät kuuntelemaan...) että asiat lopulta selkiää. Sitä odotellessa on vaikea jaksaa mutta mitäänhän toiselle ihmiselle ei voi =(

"En puolustele itseäni enää tai selittele kenellekään, vastaa edes kysyttäessä niihin liittyviin asioihin. Opin sen, että on vain luotettava siihen että järkevät ja oikeat ystävät silti säilyvät."

Samat linjat mulla ollu pitkään. Tosin muutaman "tosiystävän" (eli ei todellakaan) löydettyäni tosiystävieni joukosta, karsin melkeinpä kaikki kontaktit nolliin, ja otin ja annoin aikaa itse kullekin näyttää ja olla mitä ovat. Eli nollasin tilanteen ja niinpä joukosta karsiutui kuin itsestään aika moni. Alun haikeuden jälkeen olen tajunnut voivani paremmin ilman näitä "tosiystäviä", joilla ei tuntunut muu olevan mielessä kuin juorujen metsästys.

M.B. kirjoitti:

"En puolustele itseäni enää tai selittele kenellekään, vastaa edes kysyttäessä niihin liittyviin asioihin. Opin sen, että on vain luotettava siihen että järkevät ja oikeat ystävät silti säilyvät."

Samat linjat mulla ollu pitkään. Tosin muutaman "tosiystävän" (eli ei todellakaan) löydettyäni tosiystävieni joukosta, karsin melkeinpä kaikki kontaktit nolliin, ja otin ja annoin aikaa itse kullekin näyttää ja olla mitä ovat. Eli nollasin tilanteen ja niinpä joukosta karsiutui kuin itsestään aika moni. Alun haikeuden jälkeen olen tajunnut voivani paremmin ilman näitä "tosiystäviä", joilla ei tuntunut muu olevan mielessä kuin juorujen metsästys.

Mulla myös tuo linja. Ihmettelen niitä jotka tekevät johtopäätöksiä pelkkien juorujen perusteella tuntemattomasta ihmisestä, eipä ne paljonkaan poikkea itse pääpirunarsusta. Pääasia kun itse tietää totuuden, mitä se kellekään muulle edes kuuluu. Voiko olla niin tylsä elämä että toisten asiat kiinnostaa enemmän, kai sitten? Ei tässä voi kuin ihmetellä sitä takinkääntäjien määrää, kun itse on vähän liiankin epäluuloinen kaikkien yleisten totuuksien keskellä. Onko se valhe sitten helpompi uskoa kuin totuus? Toisaalta ei ole kukaan tullut edes suoraan kysymään ja tuskin uskaltaisikaan. Mielenkiinnolla kyllä odotan sitä päivää kun totuus selviää :)

M.B. kirjoitti:

"En puolustele itseäni enää tai selittele kenellekään, vastaa edes kysyttäessä niihin liittyviin asioihin. Opin sen, että on vain luotettava siihen että järkevät ja oikeat ystävät silti säilyvät."

Samat linjat mulla ollu pitkään. Tosin muutaman "tosiystävän" (eli ei todellakaan) löydettyäni tosiystävieni joukosta, karsin melkeinpä kaikki kontaktit nolliin, ja otin ja annoin aikaa itse kullekin näyttää ja olla mitä ovat. Eli nollasin tilanteen ja niinpä joukosta karsiutui kuin itsestään aika moni. Alun haikeuden jälkeen olen tajunnut voivani paremmin ilman näitä "tosiystäviä", joilla ei tuntunut muu olevan mielessä kuin juorujen metsästys.

MB : voin allekirjoittaa mitä kirjoitit.
Ois myös muistettava ettei ihmiset (kaikki) olekaan niin tyhmiä kuin luulisi. Kyllä ne suurimmaksi osaksi osaa suodattaa jutut vaikka siinä illan humussa kuuntelisivatkin ja osallistuisivat keskusteluun.
Joskus niitä urpoja tietenkin paljastuu yllättäviltä suunnilta mutta mitäs sellaisella seuralla sitten muutenkaan tekisi. Toisaalta taas helmiä saattaa pulpsahtaa pintaan =)

Alku oli kyllä raastava. Olisi tehnyt mieli huutaa totuuttaan esille ja ravistella ihmisiä hereille. Sitten se yksinkertainen totuus tuli...siihen ei vain kannata puuttua ja monesti se puuttuminen selitteleminen vain pahentaa omaa tilannetta. Aika korjaa sen mitä tarttee.

Juorut... olen jo vuosia noudattanut enoni viisasta neuvoa " Se on kuule Lynett sellainen homma, että jos joku kysyy sinulta, että mitä X:lle kuuluu...sanot vain, että enpä tiiä, soita ja kysy."

UPDATE_9507895 kirjoitti:

MB : voin allekirjoittaa mitä kirjoitit.
Ois myös muistettava ettei ihmiset (kaikki) olekaan niin tyhmiä kuin luulisi. Kyllä ne suurimmaksi osaksi osaa suodattaa jutut vaikka siinä illan humussa kuuntelisivatkin ja osallistuisivat keskusteluun.
Joskus niitä urpoja tietenkin paljastuu yllättäviltä suunnilta mutta mitäs sellaisella seuralla sitten muutenkaan tekisi. Toisaalta taas helmiä saattaa pulpsahtaa pintaan =)

Alku oli kyllä raastava. Olisi tehnyt mieli huutaa totuuttaan esille ja ravistella ihmisiä hereille. Sitten se yksinkertainen totuus tuli...siihen ei vain kannata puuttua ja monesti se puuttuminen selitteleminen vain pahentaa omaa tilannetta. Aika korjaa sen mitä tarttee.

Juorut... olen jo vuosia noudattanut enoni viisasta neuvoa " Se on kuule Lynett sellainen homma, että jos joku kysyy sinulta, että mitä X:lle kuuluu...sanot vain, että enpä tiiä, soita ja kysy."

oon käyttäny tota samaa:"Soita ja kysy" :DDDDD

34 kirjoitti:

Mulla myös tuo linja. Ihmettelen niitä jotka tekevät johtopäätöksiä pelkkien juorujen perusteella tuntemattomasta ihmisestä, eipä ne paljonkaan poikkea itse pääpirunarsusta. Pääasia kun itse tietää totuuden, mitä se kellekään muulle edes kuuluu. Voiko olla niin tylsä elämä että toisten asiat kiinnostaa enemmän, kai sitten? Ei tässä voi kuin ihmetellä sitä takinkääntäjien määrää, kun itse on vähän liiankin epäluuloinen kaikkien yleisten totuuksien keskellä. Onko se valhe sitten helpompi uskoa kuin totuus? Toisaalta ei ole kukaan tullut edes suoraan kysymään ja tuskin uskaltaisikaan. Mielenkiinnolla kyllä odotan sitä päivää kun totuus selviää :)

34
"Voiko olla niin tylsä elämä että toisten asiat kiinnostaa enemmän,2

Voi, helposti =)

"Onko se valhe sitten helpompi uskoa kuin totuus?"
En ole perehtynyt ryhmien dynamiikan toimintaan tms., mutta jotain inhimillistä siinä kuitenkin on. Esim. juopot keskenään päivittelevät sen "huonoimman" tilaa jotta tuntisivat olonsa paremmaksi jne. Narsismia se ei voi jokaisen kohdalla olla mutta joku perustarve siinä tyydyttyy.

Tai kotona riidoissa ollut pariskunta vaikeneekin ja unohtaa omat juttunsa kun toinen pariskunta laittaa vielä paremmaksi.
Uteliaisuus, vahingonilo, oman tilanteen "parantaminen", viisastelu...kaikkia näitä tarpeita jotkut myös tyydyttää. Ja mitä muuta vielä ties lisäksi.
Sitähän on tehty maailmansivu ja pitäisi vain osata pysyä niistä kaukana.

Juu, kannattaa odottaa SITÄ päivää...kerron esimerkin. Ainoa "normaali suhde" missä olen ollut, päättyi. Loppuvaiheessa meni rumaksikin riitelyksi. Sanoin että voi asua tässä kunnes löytää asunnon mutta sitä asuntoa kun pitäisi oikeasti etsiäkin =)
Noh, hän sitten otti säästämänsä tuhannet eurot, repun selkäänsä ja meni tuohon lähikapakkaan itkemään kahdeksi kuukaudeksi. Kun astuin sinne yksi ilta kahville, yhteisten tuttujen sekaan, KAIKKIEN katseet seurasivat minua pirua joka toista on niin ja näin kohdellut ja heittänyt pihalle.

Hoh hoijaa...istuin lähes tulkoon yksin siellä nurkassa kahvini kanssa, muutaman väkinäisen keskutelun käyden niiden kanssa jotka pitivät sitä sos. velvollisuutena. Oli hieman hyljeksitty olo kun toinen oli pari kk vapaasti itkenyt kohtaloaan siellä enkä ollut sanaakaan väliin sanonut.
Mutta...

Ei siinä loppupeleissä mennyt kauaakaan kun he kyllästyivät niihin juttuihin ja ainaiseen itsesäälissä rypemiseen. Ja kun aina heitä nähdessäni olin kuten ennenkin, he alkoivatkin pian hakeutua takaisin seuraani. Ensin sen kyllästymisen takia mutta samalla huomaten etten mustamaalannut tai selitellyt mitään, elämä jatkui eikä minussa ollutkaan "mitään uutta". Asiat palasivat uomiinsa ja olinkin yhtäkkiä takaisin geimeissä.

Nykyään ollaan sen eksän kanssa tod hyviä ystäviä myös.

Puolustuspelaajat ovat sitten asia erikseen. Ne, jotka tulevat kertomaan ystävyyttään mitä ovat kuulleet ja suojelevat sinua muiden keskustellessa. He sotkevat usein asiat vielä pahemmin. Jos kuulen toisten puhuvan kaveristani jotain minkä tiedän valeeksi, totean aina vain että toi nyt on niin p**'aa että lopeta saman tien tai soitetaan ja tarkistetaan asia.
Se yleensä pysäyttää tilanteen. Se saanee riittää. Mutta ne jotka näkevät urhoollisen työnsä tarpeelliseksi yksityiskohtiin saakka, pitkittävät tätä prosessia koska ihmiset tulkitsevat hänet vain sanansaattajaksi.

Oma "kumppanini" käytti sanansaattajia aina. Siksi kieltäydyin kuuntelemasta enää. Se oli myös samalla palvelus "hänelle" = eristäytymistä ja hänelle vapaat kädet rällästää ympäriinsä. Kakkajuttu sikäli mutta minkäs tekee.

Nyt rönsyilee niin pahasti että antaa olla =)

M.B. kirjoitti:

oon käyttäny tota samaa:"Soita ja kysy" :DDDDD

Toinen hyvä on ottaa todellä äimistynyt ilme naamalle (hieman liioiteltu), katsoa hieman vinoon ja huudahtaa "minkä ihmeen takia sitä minulta kysyt ????"

UPDATE_9507895 kirjoitti:

MB : voin allekirjoittaa mitä kirjoitit.
Ois myös muistettava ettei ihmiset (kaikki) olekaan niin tyhmiä kuin luulisi. Kyllä ne suurimmaksi osaksi osaa suodattaa jutut vaikka siinä illan humussa kuuntelisivatkin ja osallistuisivat keskusteluun.
Joskus niitä urpoja tietenkin paljastuu yllättäviltä suunnilta mutta mitäs sellaisella seuralla sitten muutenkaan tekisi. Toisaalta taas helmiä saattaa pulpsahtaa pintaan =)

Alku oli kyllä raastava. Olisi tehnyt mieli huutaa totuuttaan esille ja ravistella ihmisiä hereille. Sitten se yksinkertainen totuus tuli...siihen ei vain kannata puuttua ja monesti se puuttuminen selitteleminen vain pahentaa omaa tilannetta. Aika korjaa sen mitä tarttee.

Juorut... olen jo vuosia noudattanut enoni viisasta neuvoa " Se on kuule Lynett sellainen homma, että jos joku kysyy sinulta, että mitä X:lle kuuluu...sanot vain, että enpä tiiä, soita ja kysy."

"Joskus niitä urpoja tietenkin paljastuu yllättäviltä suunnilta mutta mitäs sellaisella seuralla sitten muutenkaan tekisi. Toisaalta taas helmiä saattaa pulpsahtaa pintaan"

Justiinsa noin! Pettymyksiä tulee silloin kun odottaa niiltä urpoilta enemmän ja vastaavasti iloisia yllätyksiä niiltä joilta ei odottanut :D

Vahva oman tiensä kulkija koetaan uhkana yhteisölle mutta millainen yhteisö tällöin on kyseessä, joku lahko?

MB : totta kai... siksihän narsistinen sitä tietoa haaliikin. Sillä saa hallittua.
Hajota-hallitse-tekniikan lisäksi. Siihen tarvitaan valtavasti tietoa jota sitten muokataan sopivaksi.
Esim. olen huolissani siitä mitä siirrän sosiaalisena perimänä lapselleni ja kerron tästä täysurpona hänelle. Hän sitten kävelee tuttujemme keskelle ja päivittelee kuinka on huolissaan tyttärestäni. Sopivasti totuutta sekoitettuna epämääräiseen vihjailuun ja keskuteluun joka lopetetaan sopivasti kesken.... sai jopa erään todella läheisen ystäväni (15 vuoden ajan mutta nyt muutti kauemmaksi) soittamaan ja tarkistamaan ettei vain mitään ole tapahtunut...
Samaa kysyi eksäni (se normaalein). Että onko kaikki ookoo kun...

Periaatteessa ilman sanoja ja rikkinäinen puhelin-ilmiöllä minusta oli tullut täyspäiväinen suoneen vetävä narkkari joka riehuu väkivaltaisena kotona, hu***aa rahasta ja on sairastunut muutenkin mt-ongelmiin. Olin myös menettänyt firmani/työni jne jne muuta kaikkea kivaa. HEH HEH.

Mielenkiintoista on...kun tuota juttuasi lukee, että erilaisuudeksi voi riittää sekin että menee "paremmin", eli normaalia elämää. Kun olin oikein sisällä päihdeongelmissani ja kantaporukkaa tuossa lähellä, minua karsastettiin sen vuoksi kun esim harrastin tai pysyin töissä. Olin muista poikkeava ja he houkuttelivat jatkuvasti samalle tasolle.

Jotkut jopa kysyivät suoraan että miten helkutissa pysyt noin hyvässä kunnossa tai et esim lainaa koskaan rahaa tms typerää. Miksi en valehtele tai hu**'aa. Miten voin silti hoitaa mitään asioitani. En ollut "kunnon porukkaa" siis vaan erilainen.

Olin "uhka" mutta samalla otolllinen hyväksikäytettävä heidän silmissään. Kun pistin katki ja lähdin töihin tai treenasin viikolla - olin "petturi". Näinkin yksinkertaisissa asioissa tuli ongelmia.

Joskus tuntuu että ihmiset lähtevät siihen juoruiluun vain siksi että saavat oman olonsa paremmaksi. Saavat huomion pois omasta elämästään ja ehkä sen ongelmista. Jos jollekin käy huonosti, se on "mukavaa" ja parantaa omaa tilannetta. Jos joku selviää ylöspäin, se herättää vastarintaa. Jotkut myös hommaavat kavereita ja suosiota sillä tavoin. Se tie on onneksi lyhyt ja jokainen niistä jää kiinni lopulta. Sitten on niiden hiljaisten vuoro =)

28 kirjoitti:

Vahva oman tiensä kulkija koetaan uhkana yhteisölle mutta millainen yhteisö tällöin on kyseessä, joku lahko?

28 :

eikös sellaista tapahdu koulusta alkaen sinne lähikapakkaan asti ?

UPDATE_9507895 kirjoitti:

28 :

eikös sellaista tapahdu koulusta alkaen sinne lähikapakkaan asti ?

Minun mielestäni juuri näin. Ihan perusnormikäyttäytymistä kolulusta lähikapakkaan JA työpaikoille.. Ei tarvitse erikseen olla mikään uskonlahko.

Olen myös törmännyt ilmiöön, jossa normista poikkeaminen on sallittua. Kunhan sen tekee sitten tasan sillä yhdellä hyväksytyllä tavalla :DDD Eli normista poikkeavatkin alkaa olla normitettuja kohta kauttaaltaan...

M.B. kirjoitti:

Minun mielestäni juuri näin. Ihan perusnormikäyttäytymistä kolulusta lähikapakkaan JA työpaikoille.. Ei tarvitse erikseen olla mikään uskonlahko.

Olen myös törmännyt ilmiöön, jossa normista poikkeaminen on sallittua. Kunhan sen tekee sitten tasan sillä yhdellä hyväksytyllä tavalla :DDD Eli normista poikkeavatkin alkaa olla normitettuja kohta kauttaaltaan...

kolulusta :DDD honolulusta siis.. ei kun koulusta.. takaisin ala-asteelle :)

Hyvä että kirjoitit asiasta. Kysy apua aina jos tarvitset. Muista että uhkailuun ei pidä alistua:
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/aiheet/uhkailu/index.php

Pää pystyssä. Uhkailu on raukkamaista ja olet rohkea kun et välitä sellaisesta.