En ole enää töissä tai missään muuallakaan, en jaksa enää esittää jotain muuta kuin mitä olen. Toisaalta ei millään jaksa/osaa hakea apua vaikka totisesti olisin sen tarpeessa. Jotenkin olen niin perijuuriani myöten häpeäihminen! Todella pelkään että en osaa selittää itseäni ja että kukaan ei ymmärrä, että en osaa kertoa kuinka pahassa tilanteessa oikeasti olen, että jotenkin kuitenkin kaunistelen tilannetta vaikka oikeasti olen tosi hädässä! Välillä kyllä niin huolestuttaa ja pelottaa tämä elämä, varsinkin öisin sen tajuaa parhaiten...
En osaa/jaksa
hakea apua...
171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
moi. mulla samantapaisia ajatuksia. tosin mulla huolestumisvaihe on jo mennyt ohi. lapset vkloppuisin onnex käy motivoimassa :)
ajatustenvaihtoa ?