Hei olen 25-vuotias mies, joka on koko ikänsä kärsinyt saamattomuudesta. Olen hyvin sosiaalinen ja ulkoapäin näytän hyvinkin tunnolliselta henkilöltä. muistan aina olleeni ns. pitkittäjä. Melkein jokainen asia tulee pitkitettyä niin äärirajoille, että muut suuttuvat tai se jää kokonaan tekemättä. pieni asia muuttuu kokoajan suuremmaksi ja vaikeammaksi. valehtelen itselleni, että pystyn vielä lykkäämään asiaa hieman pidemmälle ja että kyllä sit huomenna hoidan sen.asia vaikeutuu varsinkin silloin kun valehtelen muille asian/asioiden olevan jo hoidettu vaikka niin todellisuudessa ei olekkaan. laskut jää useasti maksamatta, vaikka minulla olisi varaa ja piilotan laskuja puolisoltani, ettei hän huomaa maksumuistutuksiani. Pahimmalta tuntuu masennus ja ahdistus joita kannan yksin sisälläni, koska en halua puhua näistä asioista kenellekkään. syy miksi haluaisin muutosta on se että minulla on ihana avovaimo ja kaksi vuotias poika. heidän vuoksi minusta tuntuu, että tarvitsisin ulkopuolista apua, koska "ryhdistäytyminen" ja "itsensä niskasta ottaminen" ei minun kohdallani toimi, koska päädyn aina samaan kierteeseen - pienistä mitättömistä asioista kasvaa todella suuria taakkoja. isäni on samanlainen luonteeltaan ja muistan aina äitini hoitaneen kaikki meidän perheen asiat. onkohan jotain asiantuntijaa joka voisi auttaa minua, koska en haluaisi menettää perhettäni . Kiitos
saamattomuus
Haluaisimuuttua
1222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse 28-vuotias ikuinen opiskelija - juurikin ylitsepääsemättömän saamattomuuden vuoksi. Ahdistaa todella paljon, tuntuu et on laiska ja huono ihminen.
Oon miettiny onks tää jotai itsetuhoista käyttäytymistä vai kenties jotain auktoriteetti-kapinaa??
En tiiä, oon muuten ollu terapiassa ja ei osannu kummatkaan ammattilaiset sanoa mistä kyse. Aikatauluja piirreltiin, oikein kehuivat miten hyvin pystyn suunnittelemaan. Pystyn, pystyn, mut toteutuksen kanssa on ihan eri juttu...