Vaakakupit vaappuu...???

Minähän niitä hulluja juttuja keksin. Pari päivää sitten kävelin yhden matkatoimiston ohi ja mainoksen nähtyäni sain päähäni että voi kun olisi kiva lähteä tuolle Singapore-Sydney-Auckland-Jotain-reissulle, pitääpä kysyä kaverilta josko tahtoisi myös... >:D

Päätöksiä on kyllä yllättävän helppo tehdä. Ainoastaan silloin en osaa tehdä ja joku painostaa. Esim. jos olen kaupassa ja mietin kumman näistä nyt ostaisin, ja odotteluun tympääntynyt ostoskumppani sanoo "No päätä nyt jo!!! Lähdetään!!!" niin luultavasti käy niin että kumpikin jää ostamatta ja tulen huomenna uudestaan pohtimaan asiaa yksin. :D

kyllä mä teen mitä päähän pälkähtää =)

mun on todella vaikea tehdä päätöksiä!
siis itteänikin joskus suoraan sanottuna vit*ttaa, kun ei vaan yksinkertasesti osaa päättää! se ei vaan onnistu... mulla menee hermot, kavereilla joskus menee hermot kun en osaa päättää. sille vaan ei voi mitään.
mulle käy tosi usein niin, että pitää valita kahdesta asiasta. esim. että lähenkö toiseen vai toiseen paikkaan. en osaa päättää, mietin ja mietin että kumpi olis parempi... kyllä mä siis aina lähden, semmonen menijä olen, mutta se päättämisen vaikeus.. ei tuu mitään.. kyllä sitä sit aina jostain ittensä löytää :) ja aina ajattelen että toisaalta haluisin mennä tonne, mut sit toisaalt ois tosi kiva mennä tonnekin. yritän vaan miettiä että kummassa paikassa olis hauskempaa. mutta ku aina tuntuu siltä että molemmissa vois olla yhtä hauskaa. ei tuu ikinä suoraa päätöstä että TONNE MÄ MENEN!
sit ku kaverit kysyy et mitä tehtäis, niin aina vastaan että "ihan mitä vaan" tai "emmä tiedä" tai "jotain kivaa" mutta kaveri saa päättää ;) äh, en vaan tajuu miks sen pitää olla niin vaikeeta!

Mä itse asiassa suunnittelen hyvin harvoin mitään etukäteen, koska ikinä ei tiedä mitä muita mahdollisuuksia nurkan takana odottaa. Vain koulu- ja työajat ovat minulle etukäteen tehtyjä (lähes) pitäviä suunnitelmia.
Eli teen hyvinkin usein ex tempore -tempauksia, etenkin jos ystävä pyytää jonnekin ja toinen vaihtoehto olisi märehtiä yksin kotona.
Ihmissuhdeasioissa teen erittäin paljon ex tempore -juttuja. Aloitteen tekeminen minulle on hyvin vaikeaa, koska mietin aina asiat monelta kantilta (mitä, jos sillä on joku; mitä, jos sillä ei ole, mutta ei ole kiinnostunut; mitä jos se ON kiinnostunut jne...). Loppujen lopuksi, kun vastapuoli ei tee mitään saatan yhtäkkiä päättää, että asia on selvitettävä tässä ja nyt (aikaa tosin on kulunut hyvin paljon!) ja siltä istumalta ryhdyn selvittämään asiaa.
Ja vaakakupit vaappuu...