Olenko erikoinen vesimies,vai löytyykö "kohtalontovereita"?
En voi sietää laiskoja ihmisiä,
en voi sietää itseään täynnä olevia ihmisiä,
en sitten voi tykätä hidastajuisista ihmisistä,
en voi sietää saamattomia ihmisiä,
ja turhantärkeilijät...ARRGH!!!
Tässä negatiivista oikein urakalla...
...onko muita?
En ole suinkaan pessimisti vaan näissä tilanteissa huumorilla olen päässyt loistavasti yli ärsytyksen.:)
En voi sietää laiskoja ihmisiä,
en voi sietää itseään täynnä olevia ihmisiä,
en sitten voi tykätä hidastajuisista ihmisistä,
en voi sietää saamattomia ihmisiä,
ja turhantärkeilijät...ARRGH!!!
Tässä negatiivista oikein urakalla...
...onko muita?
En ole suinkaan pessimisti vaan näissä tilanteissa huumorilla olen päässyt loistavasti yli ärsytyksen.:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuvaukses sopii tarkalleen minuun.
Enpä voi muuksi muuttua. Eihän sinun tarvitse olla tekemisissä tällaisten kanssa. viettäisit aikaasi enemmän vertaistesi joukossa niin sinunkin itsetuntosi tipahtaisi medium tasolle. Ei sitten tarttis noin uhota.
...tekstiin kun ei saa sitä "tunnetta" millä kirjoitettu.
Pakostihan sitä joutuu olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä esim.työssä.
en ole ottanut siitä ongelmaa,
kuten kirjoitin loppuun...huumoria...
Vettä polvessa, kusta päässä, tukka laineilla ja vesimies ja minä olen juuri kuvailemasi laiska,mukavuuden haluinen, yksinkertaisen tyhmän juntti ja niin ihana.
Tunnen kyllä nuo piirteesi itsessäni. Sille ei mitään mahda, että on itse niin nopea, etteivät muut perässä pysy. Asian kanssa on vain tultava toimeen ja annettava toisten olla hitaita, harkitsevia jne. Heitä taas voi tympiä meidän tekemisemme, sillä kaikki tekeminen on aika helppoa ja syntyy tuosta vain käden käänteessä. Joudun välillä "todistamaan" jollekin hitaamalle, että olen sen juuri tehnyt, katso itse, kun tuntuu siltä, että epäilevät minun vain skoijaavan, kun sanon, että tein sen jo. Sellaista se vaan on, olemme niin erilaisia olemisessamme ja siihähän se vitsin ydin onkin.
..ja sekään ei ole hyvä,kun on nopea ja toimelias,
kun aina löytyy niitä kateellisia,
jotka alottavat mustamaalaamisen...
Eikä yks tai kaks kertaa minun kohdalla.
Mutta enpä ole sillä asialla päätäni kamalasti vaivannut,
ja se tuntuu ärsyttävän näitä mustamaalaajia
todella paljon.
En tiedä onko se meidän vika, kun olen myös joutunut mustamaalaamisen kohteeksi. Olen mielestäni toiminut niin, etten astu toisen varpaille enkä vie kunniaa itselleni, jos se ei minulle kuulu. Annan sen sille kenelle kuuluu. Kaikesta huolimatta vaan löytyy niitä, jotka mustamaalaavat. Olen myös miettinyt sen kateutta olevan.
Olen tullut siihen tulokseen, etten enää koeta olla niin kuin muille sopisi, vaan kun on käytettävä kyynärpäitä käytän niitä ja näytän missä seison ja missä menee raja. Olen juuri pari viikkoa sitten sanonut yhdelle, että hei tämä on aluettani, älä astu sille. Äimänä se oli ja loukkaantui, mutta mitä tuosta. Olisi ollut raivona, jos olisin mennyt sohimaan hänen juttujaan. Rajat on näytettävä muille, jos eivät itse huomaa. On oltva kuin se olisi luonnollisinta, että näin toimii. niinhän ne toisetkin vain omia asioitaan ajavat eikä heikkoakaan tee. Vaikeaa sen opetteleminen minulle on, mutta ei myöhäistä.
Päätökseni jälkeen osaan jo varautua joidenkin kohdalla pitämään puoleni ja huomaan sen auttavan. Ei em. henkilökään enää monta kertaa astu reviirilleni. Jos astuu, perääntyy.
..ennen en osannut pitää puoliani,
kunnes opin ettei kukaan muu puoliani pidä,
ellen minä itse.
Eipä ole turhia polemiikkeja enää tullut,
ainoo,että edelleen tietyt supisivat...
Kunnes kävin aina kysymässä kuullessani "puheita",
oliko jotain huomauttamista minusta...
Aika hyvin on supinat vähentyneet..:))
Mä oon just samaa meltä mieltä siruliinan kanssa.