Mulla on todella huono itsetunto ihmisten seurassa, nimenomaan ihmisten keskellä, sillä yksin ollessani tunnen itseni täysin normaaliksi. En voi olla oma itseni muuta kuin muutaman ihmisen kanssa..minulta vie todella kauan aikaa että luotan ihmiseen ja osaan rentoutua. Voisi kai sanoa et "pelkään" ihmisiä..en päästä edes kavereitani liian lähelle. Vastakkaisen sukupuolen seurassa saatan mennä ihan solmuun. Välillä jännitän jopa minua paljon nuorempiakin ihmisiä, sukulaisia ym..
En tiedä, pitäisikö minun mennä jonnekin terapiaan. Kun toisaalta mun elämä on täysin kunnossa..paitsi siis etten osaa päästää ketään liian lähelle. Odotan kai vaan että joku tulis, näkis mun suojamuurin taa ja pelastais mut tästä vankilastani. Ulospäin annan helposti välinpitämättömän kuvan, sillä mun täytyy aina arvioida ja tunnustella ihmisiä ennen kuin oon varma et ne ei oo mulle "uhka".
Ne kaverit, joita mulla on, kaikkoaa vähitellen elämästäni koska en pidä riittävästi yhteyttä. Monesti vieraatkin ihmiset kyllä on kiinnostuneita musta, mutta vetäydyn aina tilanteesta pois. En silti sanoisi ettei ihmiset kiinnostais mua, kyllä ne kiinnostaa mut mä vaan tunnen usein olevani aina se ulkopulinen joka seuraa vierestä kun muut elää..
En tiedä, pitäisikö minun mennä jonnekin terapiaan. Kun toisaalta mun elämä on täysin kunnossa..paitsi siis etten osaa päästää ketään liian lähelle. Odotan kai vaan että joku tulis, näkis mun suojamuurin taa ja pelastais mut tästä vankilastani. Ulospäin annan helposti välinpitämättömän kuvan, sillä mun täytyy aina arvioida ja tunnustella ihmisiä ennen kuin oon varma et ne ei oo mulle "uhka".
Ne kaverit, joita mulla on, kaikkoaa vähitellen elämästäni koska en pidä riittävästi yhteyttä. Monesti vieraatkin ihmiset kyllä on kiinnostuneita musta, mutta vetäydyn aina tilanteesta pois. En silti sanoisi ettei ihmiset kiinnostais mua, kyllä ne kiinnostaa mut mä vaan tunnen usein olevani aina se ulkopulinen joka seuraa vierestä kun muut elää..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mul on ihan samanlaisii ongelmii, kun sullakin ja oon miettiny kans tota terapiaa, siit vois olla apua. Mä en vaan oikein tiedä miten hakeutua terapiaan. Voisko joku viisaampi neuvoo?
Toi luottamus pula ihmisiä kohtaan rajottaa tosi paljo elämää niin työssä kuin vapaa ajalla. Välillä on jopa niin, et on mieluummin kotona neljän seinän sisällä, jos ei oo mikään pakko lähtee mihkään. Ja olis nii ihana ku olis oma kulta, jonka kainaloon vois käpertyä, mut vastakkaisen sukupuoleen on vielä vaikeempi ottaa kontaktia saati luottaa. Jotain täytys tehä, mut mitä
Tuttu juttu, tosin olen oppinut sillai kokemuksen kautta. Nuorempana minua on kusetettu silleen riittävästi jotta luottamus on tiukassa.
Oikeastaan tämä nykyinen maailmanmeno ruokkii mainitunlaista käytöstä, painotetaanhan nykyisin jo koulusta alkaen että oma etu ja kaverin "kampittaminen" omaa hyötyä tavoitellen on suorastaan elinehto. Luota siinä sitten toiseen, naama hymyilee mutta hyötyminen on mielessä, sitä kutsutaan busineshenkiseksi toiminnaksi.
Itseäni ei tuollaiset tunteet häiritse enää ollenkaan, olen päässyt niiden yli ja samaa toivon muillekkin. Ei ole mitään syytä peilata elämäänsä muiden kautta.
mullakin on sama juttu. aina ku ollaan kavereiden kans porukas en osaa oikee sanoo mitää! koska mua pelottaa et mitä sanon on väärin ja etten oo hauska vaan et ne pitää muai ha idioottina.
oon tosi kateellinen niille jotka tulee kenen vain kanssa toimeen.
on mulla pari ystävää joille voin puhuu kunnolla,mut oon tuntenut ne jo ihan pienestä asti!!
terapiasta ei ollu mitää hyötyy koska en sillekää mun terapeutille uskaltanu puhuu mitää!!!
tää on tosi masentavaa!
sitte ku tää mun ongelma ulottuu ihan kaikkialle!! mä en edes netissä nimettömänä chatis uskalla puhuu ihmisille. ja kaupassa myyjälle YMS... et oonkohan mä ihan terve?
Jotenkin tutun kuuloista tekstiä. Minulla on ollut hiukan samantapaisia kokemuksia ja on vieläkin. En osaa kovin paljon neuvoa, mutta sen sanon, ettei kannata ehdoin tahdoin vetäytyä syrjään, vaan pysyä paikallaan ja katsoa. Kyllä se itsetunto siitä vähitellen kasvaa.
No toi sun kirjotus vois olla pala mun elämää.Mä oon kamppaillu noitten asioitten kanssa jo aika kauan..niin, loppujenlopuks vaan sä itte tiedät tarviitko ulkopuolisen apua vai et mutta kannat
taa hakea apua tarpeeks pian. Sitte ku asiat menee liian solmuun tulee masennuksia sun muita, niin ku mulle. Stemppiä!!