Onko lapsilla enää kotia? Ovat irtolaisia, eivät kuulu minnekkään. Viikko siellä toinen täällä? Lapsi vailla pysyvää paikkaa. Ei tietoa missä asutaan kesälomalla, hiihtolomalla, mnne mennään ensiviikonloppuna?
Mitä on mukaan, vaatteet vai lelut, muistanko ottaa niitä takasin? Kun koulussa tarvitaan saappaita, ne onkin isän luona....
Menenkä tällä viikolla kerhoon, kuka tulee hakemaan? Mitä jos joku ei tulekkaan?
Miksi lapsi on kuin heittopussi?
Eläimiäkin kohdellaan paremmin kuin lapsia. Niiden elämään puututaan heti, mutta lapsi saa kärsiä koko elämänsä ajan, kun kukaan ei välitä eikä huoli.
Silti kaikki mikä on aikuisilla tai lapsilla huonosti, se on lapsen vika!
Kun lapsi itse voi huonosti, sekin on lapsen oma vika.
Aikuisten onni menee lapsen edelle. Puhutaan toista ja tehdään toista.
Ainoa mitä lapsi voi tehdä, on olla hiljaa ja sopeutua.
Sitten kysytään, miksi olet tuollainen? Mikä sua vaivaa???
Mitä on mukaan, vaatteet vai lelut, muistanko ottaa niitä takasin? Kun koulussa tarvitaan saappaita, ne onkin isän luona....
Menenkä tällä viikolla kerhoon, kuka tulee hakemaan? Mitä jos joku ei tulekkaan?
Miksi lapsi on kuin heittopussi?
Eläimiäkin kohdellaan paremmin kuin lapsia. Niiden elämään puututaan heti, mutta lapsi saa kärsiä koko elämänsä ajan, kun kukaan ei välitä eikä huoli.
Silti kaikki mikä on aikuisilla tai lapsilla huonosti, se on lapsen vika!
Kun lapsi itse voi huonosti, sekin on lapsen oma vika.
Aikuisten onni menee lapsen edelle. Puhutaan toista ja tehdään toista.
Ainoa mitä lapsi voi tehdä, on olla hiljaa ja sopeutua.
Sitten kysytään, miksi olet tuollainen? Mikä sua vaivaa???
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sitä voi elämää helpottaa, ko hankkii melkeen kaikki tavarat kahtena - molempiin koteihin omat esim. ne saappaat. Kyl lapsetkii sopeutuu eroon iha samalla tapaa ko aikuisetkii, se vaan saattaa viiä aikaa.
Kyllä mie ainakii koen et miu lapsella on koti, hällä on kaks kotia. Toisessa ollaan vaan vähemmän ko toisessa. Mitään leluja ei tarvi mukana kannella, molemmista kodeista löytyy kuten löytyy myös vaatteita ja muita juttuja. Ainoo mitä tarvii mukana kantaa on koulureppu. Ja meillä kyllä laps saa hyvissä ajoin tietää viikonlopun kun on toiseen kotiin menossa, joten tietää sitä jo etukäteen odottaa. Kaikki loma asiat on sellasia, et ne tulee eteen kun on sen aika.
Ei pie tehä asioista liian vaikeita. Eihä nää kaikille oo näin helppoja, mut etenkii noista vaatejutuista ei kannata tehä noin vaikeita. Sitä ko ostaa kaiken vähä niiku tuplana, ni ei tartte olla riippuvainen siitä mitä se toinen muistaa laittaa mukaan.
Se on kiva että teillä on kaksi kaikkea.Silti (useimmiten)lapsella se yksi ja ainoa lempipupu,nalle tms joka pitää joka yö olla kainalossa.Mitä kun se jääkin "toiseen kotiin"?Et pysty silti kaikkea antamaan,sitä tärkeintä,"unipupua" vaikka kuinka olisi kaksi kotia,kaksi nukkea,molemmissa osotteissa omat.Puhuin nyt hieman vertauskuvallisesti,Toivon että lukijat ymmärtävät mitä tarkoitan.
Eli lapsella on hyviä asioita mutta se paras saattaa silti jäädä uupumaan.Entä kiintyminen?Ai niin.Eihän sitä tarvitse mihinkään tiettyyn kiintyäkään koska toisaalla on jotain muuta.Tästä sitten aikuiseksi kasvamaan.
Niin ne aikuiset sanoo et lapsi sopeutuu, kun aikuisen itsensä ei tarvi muuttaa joak viikko! Mutta mitä sanoisi sitten jos aikuinen itse reissa jatkuvasti??? Hänestä ei ole siihen, muutenhan hän tekisi jo niin.
Vaikeita ne on lapselle, joka joutuu siihen bumerangin osaan.
Oleppa hyvä kokeilet itse, et varmasti tekisi sitä kuin viikon, korkeintaan kaksi. Puhu vasta sitten kun itse ensin kokeilet.
Aikuisten energia menee uusperheen perustamiseen niin ettei entisistä tarvitse huolehtia.
Syy on ämmissä kun uutta perhettä ei voi luoda kuin uusia kakaroita tehtäessä.
Uusi suhde kun ei voi toimia kuin uutta kakaraa pukatessa tai ei suhde toimi ollenkaan. Kaikki kun eroaa ja ja sitä yhteenkuuluvaisuudentunnetta ei kun tule ilman yhteistä kakaraa niin ei se toimi.
Mies jos sanoisi olevansa hanat kiinni niin ei pääse naimaan. Niin rahastamisen mauassa olevia naisia on!
Tällaisten rahastamisen toivossa olevien lasten .....
Just niin. Kaikenmaailman uudet perheet perustamiskeiltoon niin kauan kunnes viimeinen lapsi on 18 v! Sitten uusia vaimoja ja uusia lapsia.. mutta lapsia ei jätetä! Lapsiella on oikeus isään ja äitiin, ja hänen soisi saada nauttia oman perheensä turvsta.
Vuoroaika-asuminen saattaa varmaan helposti olla ongelmallista. Usein se onkin. Olen kyllä nähnyt myös erittäin onnistuneita järjestelyjä. Aikuiset ovat hoitaneet aikuisten asiat aikuisten tavalla ja lapsilla on ollut kaksi turvallista ja vakaata kotia. Tunnen vuoroasuvia iloisia, reippaita ja tasapainoisia, koulussa ja kaveripiirissä hyvin pärjääviä lapsia.
Mahtaa olla varmaan kansaedusta taiministerin perhe. Tavallisella duunarilla ei ole varaa kahteen kotiin.
Hyvä kun me pystymme yhden pitämään saati sitten että meillä olisi kaksi kotia. Eikä se olisi käytännöllistäkään.
Lasten koti on äidin luona. Isän luona on kylä, ei koti.
Isän luona on myös koti. Koti ei ole sama kuin äiti, vaan koti on se paikka missä on tuttu, turvallinen, rakastava vanhempi. Ja sellainen on myös isä, jos äiti antaa siihen mahdollisuuden.
Lapsi sopeutuu olemaan sekä isänsä että äitinsä kanssa, kun turvallinen kiintymyssuhde on aikoinaan luotu. Jos äiti on niin katkera ettei anna lapsen tavat isäänsä säännöllisesti ja rauhassa, niin tämä kiintymyssuhde alkaa rakoilla, ja siitä tulee ongelmia.
Mutta jos äiti ymmärtää lapsensa parhaan ja pitää oman nokkansa erossa isän ja lapsen suhteesta, niin mitään ongelmia ei ole kahden kodinkaan prheissä.
Avain asia on aikuisten välinen käyttäytyminen, se millaista viestiä lapselle annetaan aikuisten taholta. Lapsi rakastaa pyytteettömästi kumpaakin vanhempaansa, ellei lasta aivopestä muuhun.
Pienellä lapsella ei ole kykyä ajatella että "isi on paha" tai "isi hylkäsi meidät", tällaiset ajatukset syötetään aina äidin toimesta lapsen päähän.
Kyllä se koti voi olla isänkin luona ja äidin luona käydään "kylässä". Ei lähivanhemmuus riipu sukupuolesta.
Minun lapsilla on yksi koti ja isän luona todella käydään kylässä muutaman kerran vuodessa. Meillä homma toimii näin; isän toiveiden mukaisesti. Hän ilmoittaa milloin haluaa lapset tavata ja jos meillä ei mitään suunnitelmia niin tapaaminen onnistuu. Mutta jo suunniteltuja juttuja ei ruveta perumaan.
Kahden kodin malli toimii varmaan joissakin tapauksissa mutta se vaatii todella sitä, että lapsella on kaikki mahdollinen molemmissa kodeissa ja vain se koulureppu ja lempiunilelu kulkee mukana. Vanhempien on myös tehtävä yhteistyötä ja tultava hyvin toimeen jotta tämä malli onnistuu.
Meillä lapsen koti on minun luonani,isä on edelleen isä vaikka lapsi käykin siellä n.1-2 kertaa kuussa pari päivää kerrallaan. Lomatkin ollaan äidin luona ja äidin kanssa matkustellaan. Kotona on aina äiti. Jos lapsi voi huonosti vanhempien vuoksi se on vanhempien tehtävä korjata asiat. Lapseni asiat menevät aina edelle minua.
äiti hoivaa jos lapsi on kipeä,äiti lohduttaa jos on paha olla. Ilman lastani minulla ei olisi mitään.
Ei ole kotona isäpuolta;isälla on kyllä uusi vaimo muttei ole äitipuoli lapselleni. Sisar- ja velipuoli on biologisessa mielessä siellä isän luona,mutta isästä itsestään johtuen ei sen läheisempiä välejä.
Meillä on tuore ero avoliitosta, mieheni halusi eron ja riitojen jälkeen siihen päätyi. Sanoo syyksi, että tilanne oli pakko kaikkien kannalta. Oliko se pakko vain hänen omalta kannaltaan?Riitaa oli jonkun verran kyllä ja muutaman kerran hänet "heitin"kotoa pois oikeasti pohtimaan mitä elämältään haluaa. Meillä on eskari ikäinen lapsi ja nyt on kaksi kotia. Lapsi itse sanoo, että minun luona on koti ja isin luona on asunto, jossa hän käy kyläilemässä. Meillä välit eivät ole kovin hyvät, johtuen siitä että ero on tuore ja minulla on niin paljon vielä tunteita. Hänellä ilmeisesti ei ole.Hän halusi erota ja se on lopullista hänen mukaansa. Lasta isä tapaa joka toinen viikonloppu ja viikoilla minun työvuorojeni aikaan,jos olen esim. iltavuorossa. Tämä ed. kirjoittajan kommentti raastaa sydäntäni ,koska olen samaa mieltä siitä että lapset ovat heittopusseja. En sitä todellakaan halua lapselle, enkä olisi halunnut erota koska asiat olisi voineet käydä läpi vielä.- mutta mies ei halunnut, ilmeisesti tässäkin kyse siitä että kiire perustamaan uutta perhettä, ennen kuin vanhaakaan on hoidettu kunnolla. Lasta rakastatetaan, mutta riittääkö se, kun sitä reppuelämää joutuu viettämään. Lapsen pitäisi saada olla lapsi ja ´vaikka riitaakiin oli, on tämä kahden asunnon välinen seilaaminen ym asioiden järjestely nyt triplasti vaikeampaa, kaikille. Mies nyt sai ainakin sen mitä ilmeisemmin halusi, eron ja uuden perheen.. Joskus miettii miten maailma on näin helvetin koleaa...lapsillekkin.
Panosta siihen että lapsella on koti isänkin luona niin lapsen elämä helpottuu. Siis että isän luona on tuttuja tavaroita, vaatteita jne ettei tarvitse elää matkalaukkuelämää. Puhu isästä neutraaliin/positiiviseen sävyyn. Lapselle on hyväksi että hänellä on kaksi kotia JOS vanhemmat ovat päättäneet erota.
Ei voi olla kahta kotia kellään. Ja toiseksi, jos siellä majailee isän naiset, niin eihän lapsi voi sinne sillon mennä. Vieras outo nainen talossa, aiheuttaa vaan ongelmia ja hankaluuksia.
Ja isästä ei voi puhua hyväänsävyyn, koska hyläsi lapset pienenä, ei semmonen ole kenenkään mielestä hyvä isä. Ei isälle anteeksi anneta moista tekoa, jsosa lapset jätetään.
Lapsemme ei ole koskaan saaneet nähdä isän naisia, eikä ole edes halunneet, koska semmoiset ei kuulu meidän sukuun eikä elämään. Turhaa kärsimystä kaikille, ja hankaluuksia vaan.
Vieras, outo mies talossa aiheuttaa lapselle myös ongelmia joten olet varmaan huolehtinut siitä ettei talossasi koskaan ole ollut outoja miehiä. Lapset eivät ole halunneet nähdä sinun miehiä koska eihän ne kuulu teidän sukuun ja elämään. Eihän näistä vieraista ihmisistä todellakaan ole mitään iloa kenellekään.