Miksi dobermannia ja amerikanstaffordshirenterrieriä pelätään ? Mitä ne ovat ihmisille tehneet ? Miksi ei pelätä esimerkiksi englanninbulldoggia tai berninpaimenkoiraa ?
Mistä pelko peräisin ?
koolettaja
14154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Doppermanni: Doppermannin histooriassa kai on sellainen luku että sen jalosti itselleen työtoveriksi ulosottomies D.Obermann. Saksan kaikkien aikojen pelätyin ulosmittari. Kaikki lähti mukaan mitä irti sai. Koira oli kai siinä hyvä apulainen pitämään vähästä omaisuudestaan kiinni pitäviä talonpoikia kurissa ja herran nuhteessa.
Amstaffi: Sitä kai pelätään lähinnä koiratappelumenneisyytensä vuoksi ja siitä periytyvän aggressiiivisuuden takia. Kuka sitä nyt koiraansa ehdoin tahdoin toiselle syöttäisi.
Englanninbulldoggi: Sen historia härkätaistelijana on kai niin kaukana menneisyydessä että kukaan ei sitä enää muista.
Berni: Kuka nyt lammaspaimenta pelkäisi?
Dobermanni luotiin 1860-luvulla Saksassa risteyttämällä luultavasti muun muassa saksanpaimenkoiria, rottweilereita, pinsereitä ja beaucenpaimenkoiria. Tämän sekoituksen alkuunpanija oli saksalainen veronkantaja Karl Friedrich Louis Dobermann. Hän joutui matkustamaan usein sellaisten seutujen läpi, joissa maantierosvot elelivät. Hän päätti "kehitellä" vartio- ja suojelukoiran, joka pystyisi toimimaan kaikissa mahdollisissa eteentulevissa tilanteissa. Rotu esitettiin ensinmäisen kerran koiranäytelyssä 1876, jolloin sillä oli kehittäjänsä nimi. Se herätti heti suurta kiinnostusta. Myöhemmin rotuun risteytettiin vielä englanninvinttikoiraa ja manchesterinterrieriä, ja entinen äärimmäinen aggressiivisuus jalostettu pois.
Kyllä noita englanninbulldoggejakin jonkin verran pelättään, ihme ja kumma.. Ite valitettavasti kävelyllä tavannut parhaimmillaan näitä jotka hyppää toiselle puolelle katua kun kävellään vastaan..
Vaikea niitä pelätä kun niillä hädintuskin henki kulkee.
Olipa taas fiksu vastaus :DD
Minä en pelkää minkäänrotuista koiraa tai pelkään kaikenrotuisia, riippuen ainoastaan siitä ovatko ne omistajien hallinnassa vai eivät. En menisi takuuseen edes kosteasilmäisestä kultaisesta noutajasta jos se juoksee vapaana eikä ota omistajan huutoja korviinsa.
Kaverini taas pelkää kaikkia isoja koiria koska häntä on purrut lapsena iso, muistaakseni musta, koira. Pelkäsi poikaystävänsä nallekarhun näköistä koiraa aluksi, koska hauva sattui olemaan koolla siunattu. Eikä siihen pelkoon auta "tää on ihan kiltti" selittelyt.
Jotkut esim. dopperien ja omistajat nyt vaan ovat vatipäitä ja antavat niiden juoksennella ties missä. Mutta jos omistaja tulee koira hihnassa vastaan ja kehonkieli kertoo että hallitsee koiran niin mitä sitä pelkäämään.
No itse en rotuja pelkää..mutta myönnän että amstaffin suhteen hieman varaudun jos on koirapuistossa koska ei ole se sosiaalisin vaikka rotu hyvä muuten.
Ja dobberista pidän ja hyviä kokemuksia koirapuistossakin.
Kaikki on siellä hihnan päässä onko koira kiva vai ei ja miten toimii.
Se on se maine ja ulkonäkö. Suurinosa on kuullut siitä hirveästä pitbullista tai tietää jopa puhuttavan staffista joka varmasti tappaa kaikki vastaantulijat MUTTA he eivät niin välttämättä edes tiedä miltä staffi näyttää! He tulevat iloisena ihastelemaan kaunista suloista koiraa mutta kun kuulevat että se on staffi, ottavat askeleen taaksepäin. Dopperilla taas on se ulkonäkö mikä pelottaa ihmisiä, verikoiraksi on meidän kulmilla aina dopperia sanottu jostain syystä. Itselläni ei kyllä ole koskaan ollut sen kummemmin mitään ennakkoluuloja mitään rotuja kohtaan.
Minun mielestäni choppaamaton (korvat ja häntä normaali) Dobberi näyttää lähinnä suloiselta.
Itseasiassa täysin älyvapaata tuo korvien ja hännän typistys yleensäottaen kaikilla roduilla. Ihmisten typerää turhamaisuutta.
dobermanni on vartio- ja suojelukoira, eli väärinkoulutettuna tappokone.
Eikä välttämättä edes tarvitse väärin koulutusta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011020713148430_uu.shtml?ref=leiki
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200807087919114_uu.shtml?ref=leiki
...
amerikanstaffordshirenterrieriä alkuperäisin tarkoitettu härkä- ja koiratappelut, rottien metsästys. Kuten myös tappokone väärinkoulutettuna.
Ja niiden ruumiinrakennekin on sellainen että ei niille mahda edes täysikokoinen äijä mitään jos hyökkää.
Totta on, että niiden vaarallisuutta silti liioitellaan.
Huskyja pelätään myös, kun ne saattavat sinisilmäisinä näyttää aika julmilta. Pelko on kyllä niiden kohdalla ihan turhaa.
Ne ovat äärimmäisen ihmisrakkaita, vaikkakin itsenäisiä ja itsepäisiä koulutettavia. Oppivat helposti vain vetoasiat, muita asioita eivät aina välitä oppia. Loistavia perhekoiria kuitenkin.
Oma kokemus dopermanneista on että ne on rauhallisia ja tosi kilttejä, en ole koskaan tavannut vihaista dopperia. Mutta kyllä irrallaan juokseva mikä tahansa koira on pikkasen pelottava, ennen kuin saa kunnolla seurattua sen elkeitä, että onko agressiivinen vai ei. Yleensä irtokoirat ovat vaarattomia, en ole koskaan joutunut mitään ikävää kokemaan.
Minulla on sellainen käsitys, että huskyt eivät ole maineeltaan kuinkaan pelottavia. En ole ikinä kuullut huskya arvosteltavan arvaamattomaksi/vaaralliseksi, toisin kuin esimerkiksi bull- ja molossityyppisiä koiria sekä isoja paimenkoirarotuja (esim. saku ja belggi).
Kaverin otti siperianhuskyn suklaasilmäisen lapukkasekoituksen kaveriksi ja kun niitä kahta katseli vierekkäin, huskyn ilme oli tympeä verrattuna lapukkaan. Silmät ovat huskylla kyllä pyöreät, mutta kulmat tuntuvat jotenkin "painavan" silmät vihaisennäköisiksi, vaikka koira saattaa olla vain vähän väsynyt.
Kesti melko kauan ennen kuin opin pitämään huskyn naamaa "suloisena".
Minun mielestä ihmisiä pelottaa koirissa ennemmin niiden keho kuin katse. Esimerkiksi mastiffi kalpeasta ilmeestään huolimatta on >>voimakkaan tappajan>> näköinen. Mutta kukin katsoo ulkonäön pelottavuuden omasta näkökulmastaan. Tosin lehmissäkin minua pelottaa niiden katse, mutta ei keho. Mkuasia. Mutta niin se todellisuudessa menee, että koiran luonteen ratkaisee omistaja, taustat (kokemukset), suku (vanhempien geneettisesti periytyneet luonteenpiirteet) ja terveys (kuten sukusiitos, joka aiheuttaa voimakkaita, eliön itse hallitsemattomia reaktioita vaikkapa aggressioon).