Olen omasta mielestäni ihan "normaali" nuori tyttö/nainen.
Jostain syystä en vaan koskaan tunnu saavan kavereita
Olen terve, tasapainoisena pidetty,mukava yleensä kaikille..
olen fiksukin,mutta jonkin verran ujo..yleensä muhun
tullaan tekemään tuttavuutta ennenkuin itse ehdin tehdä mitään.
Silti jään aina jossakin vaiheessa porukan ulkopuolelle ja tulen
hyljityksi.Poikaystäviä on ollut,mutta ei ystäviä..nyt olen ollut pidemmän aikaa täysin ilman kavereita..aika masentavaa.
Jostain syystä en vaan koskaan tunnu saavan kavereita
Olen terve, tasapainoisena pidetty,mukava yleensä kaikille..
olen fiksukin,mutta jonkin verran ujo..yleensä muhun
tullaan tekemään tuttavuutta ennenkuin itse ehdin tehdä mitään.
Silti jään aina jossakin vaiheessa porukan ulkopuolelle ja tulen
hyljityksi.Poikaystäviä on ollut,mutta ei ystäviä..nyt olen ollut pidemmän aikaa täysin ilman kavereita..aika masentavaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle ei kukaan oo ikinä tullu jutteleen, ite on kaikki pitänyt aloittaa. Vastapuoli ei ole ikinä edes sitten ehdotellu että voitais joskus myöhemmin jatkaa tutustumista, itse en ole yleensä vaivautunut kun ei toinen oikein näytä kiinnostusta. Eikö poikakaveri voi olla ystävä?
voi poikakaverikin olla ystävä,mutta nyttemmin olen siis
sinkku..ei kavereita,ei poikaystävää..tuntuu että mitä täälä edes tekee? On sekin kyl inhottavaa kun joutuu poikakavereille selittelemään kaikenlaista miks ei mee "tyttöjen iltoihin"jne.sitä normaalia..
Itse olen miettinyt tätä samaa kysymystä vaikka kuinka paljon. Olen urheilullinen, hyvä käytöksinen, mukava kaikkille kans ja muutenkin normaali 17v. poika. Mutta ainoa paikka jossa tapaan "tuttuja" on koulu. siihen se jääkin, muun ajan olen vain kotona yleensä tietokoneella tai sitten punttisalilla. kouluakaan en juuri nyt käy kun masennus on niin paha. sitten kun facebookista vielä lukee mitä kaikki on tehny aina viikonloppusin ja kuinka hauskaa on aina nii se vain masentaa enemmän, pitää varmaa poistaa profiili sielt...
no sä olet kyllä vielä niin nuori et ehdit vaikka mitä..vaikka et
eipä se yksinäisyys ikää katso. Itse oon kans ollut tai kokenut aina olevani yksin. Nyt oon jo parin kympin paremmalla puolella,
ja kun muut on pariutuneet ja menneet elämässään eteenpäin
olen täysin jumissa..ulkopuolella. Harrastuksia ei ole,koska
niihinkin tarvitaan kavereita..baareissa käynti- ei kiitos enää(ehkä harvoin)
Mistä ylipäänsä ihmiset etsivät kavereita?