Olen lukenut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä jo vuosia sitten, mutta en ollut kuitenkaan ymmärtänyt asiaa kunnolla.
Kun aloin lukemaan keskustelufoorumeja kuten tätä, niin ankara totuus valkeni.Tajusin että narsistilta puuttuu kyky rakastaa, eli selväksi tuli että elän tunnekylmän ihmisen kanssa.
Vuosien tapahtumat rullasivat mielessänin, palaset loksahtelivat kohdalleen yksi toisensa jälkeen. Nyt ymmärrän kaiken sen kylmyyden ja osittain henkisen julmuuden jonka kohteeksi olen joutunut.
Nyt on tyhjä olo koska parhaana päivänäkään tämä liitto ei voi toimia hyvin vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Täällä on useasti puhuttu tyhjästä olosta, en ole sitä heti ymmärtänyt, mutta vähitellen se on valjennut ja ko. tunne tila on nykyään arkipäivää. Pitäs siitäkin jotenkin päästä eroon, ehkä ajan kanssa onnistuu tai vaimenee itsestään, aika näyttää.
Voisi ajatella vaikka että lähtisimme ulkomaan matkalle, niin ole liikkeellä ihmisen kanssa jolla ei ole minkäänlaisia rakkauden tunteita minua kohtaan, on vain jonkilainen riippuvuus / palkitsemisuhde.
Ei hän rakasta tietystikkään ketään muutakaan eikä ole koskaan rakastanut, koska ei siihen kykene. Se näkyy siitä myös että olipa minkälainen asia tahansa, niin ei ole tehnyt mitään väärää, kaikki on lopulta minun syytä.
Jos joskus heikkona hetkenä myöntää jotain, niin muutaman päivän päästä saa raivokohtauksen jossa kumoaa kaikki ja katuu selvästi katumistaan ja syyllisyys taakka siirtyy jälleen minulle.
No nyt ainakin tietää mistä on kyse ja lisäksi minulle oli tapahtua se josta täällä on monia kokemuksia. Eli elintila alkoi jo kapenemaan, ystäväpiiri myös. Se kehitys on nyt pysäytetty ja suunta on nyt kääntynyt parempaan päin.
Kiitoksia palstan kirjoituksista, niistä on ollut todella apua. Olisi pitänyt vain aikaisemmin perehtyä, niin olisin säästynyt monilta turhilta harmeilta.
Kun aloin lukemaan keskustelufoorumeja kuten tätä, niin ankara totuus valkeni.Tajusin että narsistilta puuttuu kyky rakastaa, eli selväksi tuli että elän tunnekylmän ihmisen kanssa.
Vuosien tapahtumat rullasivat mielessänin, palaset loksahtelivat kohdalleen yksi toisensa jälkeen. Nyt ymmärrän kaiken sen kylmyyden ja osittain henkisen julmuuden jonka kohteeksi olen joutunut.
Nyt on tyhjä olo koska parhaana päivänäkään tämä liitto ei voi toimia hyvin vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Täällä on useasti puhuttu tyhjästä olosta, en ole sitä heti ymmärtänyt, mutta vähitellen se on valjennut ja ko. tunne tila on nykyään arkipäivää. Pitäs siitäkin jotenkin päästä eroon, ehkä ajan kanssa onnistuu tai vaimenee itsestään, aika näyttää.
Voisi ajatella vaikka että lähtisimme ulkomaan matkalle, niin ole liikkeellä ihmisen kanssa jolla ei ole minkäänlaisia rakkauden tunteita minua kohtaan, on vain jonkilainen riippuvuus / palkitsemisuhde.
Ei hän rakasta tietystikkään ketään muutakaan eikä ole koskaan rakastanut, koska ei siihen kykene. Se näkyy siitä myös että olipa minkälainen asia tahansa, niin ei ole tehnyt mitään väärää, kaikki on lopulta minun syytä.
Jos joskus heikkona hetkenä myöntää jotain, niin muutaman päivän päästä saa raivokohtauksen jossa kumoaa kaikki ja katuu selvästi katumistaan ja syyllisyys taakka siirtyy jälleen minulle.
No nyt ainakin tietää mistä on kyse ja lisäksi minulle oli tapahtua se josta täällä on monia kokemuksia. Eli elintila alkoi jo kapenemaan, ystäväpiiri myös. Se kehitys on nyt pysäytetty ja suunta on nyt kääntynyt parempaan päin.
Kiitoksia palstan kirjoituksista, niistä on ollut todella apua. Olisi pitänyt vain aikaisemmin perehtyä, niin olisin säästynyt monilta turhilta harmeilta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kiitos itsellesi myös phnx, kun jaat tämän asian kanssamme! :)
Ajattele, jos istuisimme kaljalla, ja täyttäisimme vastavuoroisesti toistemme tuopin aina kun se tyhjenee. Silloin kummallakin meistä olisi jatkuvasti juotavaa.
(olut on tässä vertauksessa rakkaus)
Mutta jos minä olisinkin riippuvainen sinun oluestasi, ja vain joisin, täyttämättä sun tuoppia, lopulta sulta loppuisi kaljat.
Narsisti halajaa rakkautta ja huomiota. Itserakkaasti, tuntematta tarvetta jakaa sitä toiselle. Olet oikeassa, narsistin seurassa tulee tyhjempi olo kuin yksin ollessa. Ei sellaista kukaan kestä vuodesta toiseen. Sinäkin tarvitset rakkautta, eikä sun pidä olla vain antajan roolissa. Tsemppiä!
Hyvä vertaus tuo. Olen myös"täysin tyhjä" ja lähdössä, miten tästä pääsee nousemaan. Mistä aloittaa?
Kiitos rohkaisusta, todella hyvä vertaus yxex.
Rakkaus on tarkoitettu toisella ja hänen rakkaus itselle, silloin rakkautta riittää molemille. Rakkaus on suhteen polttoaine ja jos toinen ei sitä saa niin se loppuu. Sitä on kuin tyhjä tuoppi, jonka toisen kuuluisi täyttää, mutta hän ei tee sitä = tyhjä olo.
=)
Ensin pitää repäistä itsensä irti suhteesta, ja se voi olla hemmetin vaikeaa, jos olet persoonallisuus joka haluaa antaa toiselle hyvää. Silloin on vaikeaa 'satuttaa' sitäkään ihmistä joka sua tyhjentää.
Olen juuri sellainen, antanut itsestäni miltei kaiken saamatta mitään takaisin. Saanko kysyä pääpiirteittäin miten itse teit sen repäisyn ja mitä siitä seurasi.
Jouduin sellaiseen...hmm...höykytykseen, että olin pimahtamaisillani, ja kuin tyhjäksi väännetty tiskirätti. Otin ritolat, muutin paikkakuntaa. Perääni sain haukut että olen narsisti-sika (nuo haukut muuten johdatti mut tänne sattumalta, kun googletin että mitä se narsismi oikeastaan on). Seurauksia oli mm hänen suorittama viestipommitus kaikilla mahdollisilla vempaimilla yli vuoden. Omanarvontunteeni romahtaminen, syyllisyys, huonoudentunne, viha, katkeruus, suru, ikävä, kaipuu, postraumaattisia stressireaktioita...kaikenlaisia tunteita jouduin käymään läpi.
Katkeruudesta olen päässyt jo ohi. Hävisin sodan ja sillä sipuli :)
Hieno juttu kun vastasit. Ajattelin juuri tänään, että olen sekoamassa lopullisesti. Oman elämän hallinta on täysin hukassa. Mitään en saa aikaiseksi enkä oikeastaan itsekkään tunne enää itseäni. Tuo omanarvontunnon romahtaminen ja kaikki muu on tuttua. En saa oikeastaan kiinni enää mistään enkä näe mitään ulospääsyä. Olen miettinyt samaa, että parasta olisi muuttaa kokonaan paikkakuntaa ja päästä toisiin ympyröihin. Se ei vaan oikein ole mahdollista..
Tuttu tunne. Otan osaa, satasella. Mulla oli eron alla niin ryde olo ettei sitä osaa sanoiksi pukea. Zombie-olo. Toisen kanssa ei voinut keskustella kuin niistä asioista mitkä häntä miellytti. Se oli sellaista munankuorillakävelyä. Kumpa olisi voinut reilusti toiselle sanoa että 'tyhjenen tätä menoa, ja jos haluat etten lähde, anna minulle vastarakkautta'. Luuletko että voisit keskustella kumppanisi kanssa tästä narsismi-ilmiöstä?
En ole siitä hänelle oikeastaan puhunut. Siitä mitätöinnistä ja vähättelystä kyllä, mutta hän ei tajua, hänessä ei ole koskaan mitään vikaa. Olen pannut tämän kahden vuoden aikana merkille monia asioita hänestä ja sattuvat kyllä täsmäämään narsistiin. Mulla on ollut pitkään jo se tunne et kävelen munankuorilla, mut oudointa mitä itselle on tapahtunut on tämä "vieraantumisen tunne omasta itsestä".
Se on se toisen hajoita ja hallitse taktiikka. Siinä katoaa oma tahto ja sitä alkaa elää ja ajattelemaan sen toisen ehdoilla, välttääkseen konfliktit. Lopulta ajatus toisesta täyttää kaikki hetket. Sitä on kuin tahdoton orja. Toivottavasti keksit keinon hypätä kelkasta pois ennen kuin lennät sen kanssa kuiluun.
Yksi keino olisi yrittää kasvaa/muuttua samanlaiseksi narskuksi ja vähän ylikin, ja käyttää samoja mitätöinti ja alistuskeinoja toiseen kuin sekin käyttää. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, siinä joutuisi muuttamaan itseään luonnottomaan suuntaan.
Oikeasti, parisuhde ei saisi olla sotaa, kädenvääntöä eikä kärsimistä!
Se tyhjä olo muuten poistuu, kun jätät narsistin. Sillä on kummallinen vaikutus, eikä sitä oikein lakkaa ihmettelemästä. Luonnehäiriöinen on energiasyöppö ja hyvin, hyvin raskas "taakka" kovemmallekin luonteelle. Itse olen henkisesti melko vahva, mutta lopulta oli todettava, että se ei tässä tapauksessa ole etu vaan päinvastoin.
Ritolat, siitä se henkinen vapaus ja eheytyminen lähtee :)
Kiitos vastanneille. Sitä oikeastaan olen pelännyt kaiken tämän jälkeen, että muuttuisin joskus samanlaiseksi. Onneksi moraali ja empatiakyky pitäisi olla tallella, ainakin vielä. Tosin suurin työ on vasta edessä. En olisi koskaan uskonut, että löydän itseni näin alhaalta.
"En olisi koskaan uskonut, että löydän itseni näin alhaalta. " Samanlaisia kokemuksia minullakin. Tuntuu, että aurinko katosi maailmastani ja ainoa asia, joka kiinnosti, oli narsisti. Ja se kiinnostus oli enemmän sellaista pakkomielteenomaista. Oli kuin olisi ollut riivattu. Olisin varmaan jossakin hulluudeni pahimpina aikoina muuttanut metsän keskelle narskun kanssa ja jättänyt kaiken muun maailman. Se liittyi juuri tuohon energiavarkaus-ajatukseen. Oli tyhjä olo ja kaikki energia meni narskun miellyttämiseen.
Muu elämä meni p****elleen. Työ-ja opiskelukuviot, harrastukset, ystävyyssuhteet. Ei ollut muuta kuin narsistin miellyttäminen.
Eron jälkeen olen miettinyt, miksi annoin tuon kaiken käydä. Meillä ei ollut mitään yhteistä narsistin kanssa- ei mitään. Paitsi alussa kun narsku esitti olevansa samanlainen kuin minä ja osasi jotenkin päästä mieleni sisälle. Ja tämä saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta eihän tuo narsu edes ollut komea. Oikeastaan aika äklöttävä. Ja seksi hänen kanssaan ei ollut sitten loppujen mitenkään hyvää. Siis silloin kun harvakseltaan sitä oli. Mutta kuvitteli olevansa maailman paras rakastaja. HAH :)
Voin lohduttaa näin: toipuminen kestää kyllä, mutta jonakin päivänä huomaat olevasi täydellisesti irti narsistista. Minähän kirjoittelin jonkinlaisia rakkaus-viestejä narskulle suomi24 rakkaus ja rakastaminen sivuille muutama vuosi eron jälkeen. Säälittävää. Kuitenkin yhtenä päivänä olin irti. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Enkä sen jälkeen ole tuolla r&r palstalla käynyt :) Sen jälkeen olen vain vahvistanut itseäni ja alkanut nauttia uudelleen elämästä. Itsensä kanssa töitä on tehtävä, mutta kyllä tämä tästä.
Tuota lukiessa tuli kyllä tunne, että narsisteissa ei ole mitään vikaa, mutta narsistien uhreissa sitä vastoin paljonkin. Miten tuollainen riippuvuus voi syntyä ellei mitään yhteistä ole ja kaikki muukin on niin huonoa?Jotensakin voisi kuvitella, että et ollut vain oikea hänelle, joku toinen saattaa olla hänen kanssaan hyvinkin onnellinen, sinä voit tarvita toisenlaisen?
lottamari :
tuo on aika pelottava ajatus joka voi olla vaikea ottaa edes huomioon.
En nyt kohdista kommenttiani keneenkään tai mihinkään suoraan vaan yleisesti ottaen.
"Jotensakin voisi kuvitella, että et ollut vain oikea hänelle, joku toinen saattaa olla hänen kanssaan hyvinkin onnellinen, sinä voit tarvita toisenlaisen? "
Itselläni riippuvuuteen liittyy paljoltikin kaikkea. Todellatodella paljon.
Juu, olisipa se aika täräys nähdä eksä onnellisena toisen kanssa. Ne vuorovaikutusongelmat vain tuppaavat kulkemaan mukana niin kauan kun on niistä ottanut opikseen. Sitten voikin löytää sen onnensa.
Henkinen ja fyysinen väkivalta oli paljon kuvioissa. Kukaan ei tarvitse elämäänsä sellaista ihmistä, joka mitätöi toisen lyönneillä ja sanallisesti.
Jaa, no tuota.. Minusta hieman tuntuu nyt siltä, että minä tarvitsin..
Vaikea selittää. Yhtä vaikea myös kuvitella minkälainen olisin ilman niitä kokemuksia. Saattaisin itse olla se täydellisen empatiakyvytön ja jääkylmä kusisti, joka menee vain sinne, mistä saa jotakin irti revittyä. Mitä ikinä se sitten olisikaan.
> Henkinen ja fyysinen väkivalta oli paljon kuvioissa. Kukaan ei tarvitse elämäänsä sellaista ihmistä, joka mitätöi toisen lyönneillä ja sanallisesti.
Olen samaa mieltä, mutta konditionaalissa.
Kukaan ei tarvitsisi elämäänsä sellaista ihmistä, joka mitätöi toisen lyönneillä ja sanallisesti. Koskea useat meistä kuitenkin mitätöivät toisiamme, voidaan olettaa että tällaiseen mitätöintiin toistuvasti syyllistyvä tarvitsee sellaisen ihmisen, joka mitätöi takaisin. Ihannemaailmassa näin ei olisi. Maailma tarvitsee kuitenkin poliiseja.
Olen leikitellyt toisinaan maailmalla, jossa kaikki olisivat onnellisia ja pelkkää hyvää tahtoa pursuavia itseensä ja toisiinsa tyytyväisiä ihanaihmisiä..
En tiedä mitä merkitystä on kehityksellä, mutta ajatuksissani tulin siihen tulokseen, että sellaisessa "valmiissa" maailmassa ollaan vaan.. Kun ei ole kurjuutta, siitä täydellisestä muodostuu se kurjuus. Eli eräänlainen helvetti sekin..
> Kun ei ole kurjuutta, siitä täydellisestä muodostuu se kurjuus. Eli eräänlainen helvetti sekin..
No jaa ... En ole ajatellut tuota ongelmaa. Muita ongelmia maailmassa on varmasti ihan tarpeeksi. ... Jospa koettaisimme ratkoa ne ensiksi. :D
Ympyränmuotoinen päättelyketju.. Jossakin joku joskus kysyi, että miten voi määritellä haluamansa määrittelemällä ensiksi sen, mitä ei halua, tai jotenkin..
Ei muista tarkkaan.
Mutta, miettimällä kuinka täydellinen olisi liikaa palautuu ikäänkuin tähän hetkeen, jolloin omakohtainen kurjuus on helpommin sulatettavissa, eikä enää saa niin valtavan pusertavaa voimaa ylleen musertaa alleen.. Kurjuuteni on auttanut näkemään hyvää enemmän sielläkin, missä ennen en sellaista havainnut.. Ne pienet asiat, ne pienet asiat. Pölyhiukkaset auringon keväisissä pilkahduksissa... Se, mikä ennen oli siivottava kiireenvilkkaa pois, on nyt kaunista, ainakin sen hetken.
Kiitos kurjuudelle.