Minua ottaa päähän narsistinen esimiehemme, joka ei osaa eikä taida hommaansa ja koko työyhteisö on yhtä kaaosta. Työyhteisössämme on paljon kunnianhimoisia ja koulutettuja ihmisiä, jotka alkavat olla todella turhautuneita, koska narsistin tekemät päätökset ovat lastentarhatasoa. Meillä alkaa porukka vahvasti jakautua: on narskun peesaajia ja meitä turhautuneita, jotka tiedämme, että potentiaalimme riittäisi paljon parempaan.
Onneksi narsku ottaa kaiken kunnian päätöksistä, koska itse en kehtaisi. Sen verta naurettavia monet hänen päähänpistonsa ovat. Häneltä puuttuu kyky kokonaisvaltaiseen ajatteluun, eikä hän näe syy-seuraussuhteita. Hän ei esimerkiksi käsitä yhtään markkinointia ja PR:ää. Ihmissuhdejohtaminen on täysin retuperällä myös. Hän saattaa yhtenä hetkenä olla tuota mieltä ja toisena toista mieltä. Mitään kokonaiskäsitystä tai visiota hän ei osaa luoda.
Ja hänelle ei todellakaan saa sanoa, että voisiko tämän asian tehdä toisin. Ei. Asiat tehdään hänen tavallaan, tai ei mitenkään. Hän ei koskaan muista lupaamiaan asioita tai pidä lupauksistaan kiinni. Joku kirjoitti tuosta auttamisesta tuolla. Nimenomaan sitä samaa. Lupaa auttaa, mutta unohtaa. Kertoo, että selittää jonkin haluamansa asian huomenna, mutta ei koskaan tee sitä.
Meidän työntekijöiden tehtäväksi jää lähinnä korjailla typeriä mokia ja selviytyä pahimmilta katastrofeilta. Hänellä on myös omat suosikkinsa ja sitten se syntipukki, jota nämä narskun peesaajat haukkuvat. Ja sitten olemme me muut mitättömät sivusta seuraajat, joista jotkut uskaltavat silloin tällöin sanoa asioista ja sehän se onkin ikävä juttu. Kun eihän narskuvaltiasta saisi arvostella.
Onneksi narsku ottaa kaiken kunnian päätöksistä, koska itse en kehtaisi. Sen verta naurettavia monet hänen päähänpistonsa ovat. Häneltä puuttuu kyky kokonaisvaltaiseen ajatteluun, eikä hän näe syy-seuraussuhteita. Hän ei esimerkiksi käsitä yhtään markkinointia ja PR:ää. Ihmissuhdejohtaminen on täysin retuperällä myös. Hän saattaa yhtenä hetkenä olla tuota mieltä ja toisena toista mieltä. Mitään kokonaiskäsitystä tai visiota hän ei osaa luoda.
Ja hänelle ei todellakaan saa sanoa, että voisiko tämän asian tehdä toisin. Ei. Asiat tehdään hänen tavallaan, tai ei mitenkään. Hän ei koskaan muista lupaamiaan asioita tai pidä lupauksistaan kiinni. Joku kirjoitti tuosta auttamisesta tuolla. Nimenomaan sitä samaa. Lupaa auttaa, mutta unohtaa. Kertoo, että selittää jonkin haluamansa asian huomenna, mutta ei koskaan tee sitä.
Meidän työntekijöiden tehtäväksi jää lähinnä korjailla typeriä mokia ja selviytyä pahimmilta katastrofeilta. Hänellä on myös omat suosikkinsa ja sitten se syntipukki, jota nämä narskun peesaajat haukkuvat. Ja sitten olemme me muut mitättömät sivusta seuraajat, joista jotkut uskaltavat silloin tällöin sanoa asioista ja sehän se onkin ikävä juttu. Kun eihän narskuvaltiasta saisi arvostella.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika osuva kirjoitus, kuulostaa kovin tutulta, oli työpaikassa jossa oli sama tilanne. Minä kuuluin syntipukkeihin ja suosikit oli erikseen.
Narsistit on tuollaisessa asemassa todella rasitavia, suuri ongelma on myös se että ne ei koskaan opi uutta, ne jatkavat aina samalla tavalla. Minä käytin satoja tunteja vuosien aikana ketoen oman työni kuvioista ja visioista, kaikki hukkaan heitetyä aikaa. Kun hänen suosikki esitti jotain niin se paikkansapitämätön roska meni perille, siitä tuli minulle ja muille aina lisätöitä ja syyt ongelmista meille.
Minäkin olin ihan vastaavassa tilanteessa, olin jo täysin työuupunut, sairaslomalla narsupomon syntipukkikohun vuoksi. Luulin että minussa oli kaikki vika. Etsin jo terapeuttia, mutta rahapulassa en sinne voinut mennä, sillä kelan omavastuu oli liian iso sairaslomalaisen budjettiin. Sitten mun eläkevakuutusyhtiö ohjasi mut noposelle ammatilliseen kuntoutukseen ja siellä uravalmentajan kanssa kaiken muun ohessa yhdessä järkkäiltiin mulle oppisopimuskoulutus uuteen työhön. Mä koin, että se oli mulle parempi ratkaisu kuin yksikään psykoterapeutti missä oon käyny, vaikka se ei siis ollu mitään terapiaa. Toki paljon juteltiin asioista ja tää valmentaja tuki mua ja sain purkaa siellä pahaa oloani ja pelkojani työelämää ja esimiestäni kohtaan. Luotin tähän jotenkin enemmän kuin terapeuttiin tai ystäviin. Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain ihan oikeaa apua, minulle se toimi terapiaa paremmin ja bonuksena tuli uusi duunipaikka, sillä yksin en olisi varmaan uutta työtä löytänyt tai edes jaksanut sitä etsiä. Nyt tajuan, että on olemassa mukavia työpaikkoja ja minä olen oikeasti ihan hyvä työntekijä.
Tosi loistava juttu. Sait apua ja olet lopputulokseen tyytyväinen. Terapia ei aina olekaan vastaus kaikkeen, aika monesti se on sitä, että keskustelun kautta avataan solmuja ja keksitään tapoja olla tilanteessa. Sinä pääsit tilanteessta pois vaihtamalla ns. työkohtaisia raameja. Sinulla kävi enemmän kuin hyvin, mikä on mielestäni osoitus siitä, että kun asiat toimivat, ne toimivat. Tarinasi on niin hetkiä täynnä, missä olisi voinut käydä toisin ja lopputulos olisi toisenlainen nyt.
Siis, en halua olla negatiivinen, vaan nimenomaa jotenkin sanomatta selkeästi korostaa juurikin tuota, että miten asiat toimii silloin kun ne oikeasti toimii.. Sinun onni oli kelan liian korkea omavastuu :))
Miten tuo työeläkevakuutuksen mukaantulo ja uudellen polulle ohjautuminen käytännössä tapahtui?
Asia kiinnostaa, koska olen itse sinnitellyt jo pitkään sairaassa työyhteisössä jaksamisen rajamailla. Työterveyshuollossa on asia joskus tullut esille. Ainoa neuvo, jonka he muuten tarjoavat kyselemättä tilanteesta sen enempää on, että yksityiselämän ongelmat pitää selvittää, etteivät ne häiritse työntekoa ja että ammattitaito täytyy olla riittävällä tasolla, että työssä jaksaa! V...lulta tuo tuntuu, joten se siitä .. Minulle on päivänselvää, että oma elämäni on järjestyksessä ja osaan työtehtäväni. Kun vaan tietäisi, mihin saa apua ja tukea työssäjaksamiseen tai oikeammin uuden työuran etsintään.
Hei sinä "täälläkin yksi"! Ota vain yhteys eläkeyhtiöösi ja kerro, että nykyinen työsi suistaa sinut eläkeuhan alaiseksi. Pitkittyneet sairaslomat tukevat asiaa. Sitten sieltä saat apua ja ohjauksen uravalmentajalle.Mulle sanoivat että ovat iloisia kun haluan apua, joten ei tarvinnut erikseen mitään vaatia. Voin lämpimästi suositella työpaikan vaihtoa. :)
Mulla ihan sama juttu, en tienny mitä tehdä niin sanoivat, että me voidaan antaa sulle tämmöinen työhönvalmentaja jonka luona voit miettiä asiaa. Matkakulut maksettiin ja sain uuden työpaikan. Olin Noposella Keski-Suomessa, niitä ainakin voin suosittella ja kaikki meni tosi hyvin. Eläkeyhtlöstä piti vain päätöstä odottaa aika kauan, oisko ollu 1,5 kk.
Jos olisitte rohkeita ja viisaita, tekisitte omaa tervettä narsismianne hyväksikäyttäen irtioton. Tekstistä ei käy ilmi, että minkä alan työpaikka on kyseessä, mutta oman firman perustaminen ja asiakkaiden mukanaan vieminen ei ole käynyt mielessäkään kenelläkään??
Kodin ulkopuolinen palkkatyö on aina vasta toissijainen vaihtoehto. Hoiva-ala, opetus- ja poliisitoimi poikkeuksina. Jokseenkin kaikilla muilla aloilla se mättää.
A = mitä ihmettä tarkoitat ylläolevalla ?
> Kodin ulkopuolinen palkkatyö on aina vasta toissijainen vaihtoehto. Hoiva-ala, opetus- ja poliisitoimi poikkeuksina. Jokseenkin kaikilla muilla aloilla se mättää.
Olen aika yhteiskunnallisesti suuntautunut. Pidän kodin ulkopuolista palkkatyötä lähtökohtaisesti sadistisen sosiaaliluonteen ilmentymänä sen rakenteellisen hierarkkisuuden tähden. Mitä vähemmän sitä on, sen parempi. Hoiva-ala, opetus- ja poliisitoimi poikkeuksina, koska ne eivät tähtää narsistisen yksilön voittoon, vaan aktualisoituvat yhteistoimintana ja jakamisena. Perheyritys on myös hyvä vaihtoehto. Työttömyys samoin, jos voimat ovat vähissä eivätkä paukut riittäisi muuhun kuin paskaduuniin.
Sadistinen sosiaalirakenne tuottaa ja narsistinen työympäristö uusintaa yhteisöllisesti sairaita käytäntöjä ja muovaa luonteita. Kusipäihin on vaikea olla törmäämättä, jos menee toimistoon, puhelinmyyjäksi tai tehtaaseen.
(Tämä palopuhe olisi ollut ehkä parempi pitää 1.5. kuin 1.4.)
Yksityisyrittäjyyden voi mielestäni laskea kotihommiksi. Ja tuollaisessa tapauksessa, mikäli on jossain firmassa palkattuna töissä, kannattaa miettiä oman laittamista pystyyn ja sen alkuvaiheiden läpivientiin soveltaa narsistisia oman edun menetelmiä, mm. puhua osa asiakkaista puolelleen jne.. :)
Koska jokaisen pienemmän yrityksen pomo ei saa olla narsistinen. Tai jos on, on siten tilannut sen mitä saa, mikäli osa poppoosta kävelee omilleen...
Aivan oivia ohjeita oman yrityksen perustamiseen. Juuri noin.
Valtio ja firmat ovat Minulle velkaa! *GRRR*