Tiedän, että on melko typerää tulla tänne kyselemään tällaisia, mutta yritetään. :D
En ollut edes ajatellut tällaisia, ennen kuin eräs tuttu kysyi että onko meillä suvussa skitsofreniaa. Siitä lähtien sitten olen mietiskellyt ja tänäyönä tylsyyksissäni lähdin etsimään tietoa tästä skitsofreniasta. Löysin skitsofreniainfo.fi -sivulta listan skitsofrenian ennakko-oireista. Ja kappas, täytin yhdeksän yhdestätoista kriteereistä. (Ja tähän väliin, olen vasta 16 vuotias tyttö.)
masentuneisuus, mielialan vaihtelu, vaikeus nauttia elämästä:
- 13 vuotiaasta lähtien minulla on ollut elämäni aikana masennusta, joskus vähemmän ja joskus tuntuu että elämänhalu on kokonaan viety. En kuitenkaan ole sen takia hakeutunut hoitoon tms. Mielialan vaihtelu on melkeinpä arkipäivää, nyt kaikki on ihanaa ja parin minuutin päästä tekisi mieli hakata päätä seinään. Tuo vaikeus elämästä nauttimiseen ei minun kohdallani päde.
eristäytyminen ja vetäytyminen ihmissuhteista
- Yläasteen alusta lähtien olen tuntenut olevani jotenkin ulkopuolinen, seurasta riippumatta. Yleensä eristäydyn mielelläni omiin oloihini omien turvallisten ajatusteni keskelle.
oudot ajatukset, käytös tai teot
- Joskus minun pitää oikeasti pysähtyä miettimään missä ajatukseni juoksevat. Liekö sitten siitä johtuen, että aina kun menen suihkuun, tai olen muuten vain yksin jossakin huoneessa, minun on pakko tarkistaa kaikki katonrajat, ettei kukaan ole piilottanut sinne mitään valvontakameroita, ja se tuntuu täysin järkevältä ajatukselta että esim. äitini haluaisi valvoa mitä teen omassa huoneessani.
vaikeus keskittyä, muistaa tai tehdä päätöksiä
- Muistihäiriöitä on ollut niin pitkään kun muistan, tosin sitä nyt on muutenkin suvussa. Isojen päätösten teko on viimeaikoina ollut erityisen vaikeaa ja stressaavaa.
tapaturma-alttius, itsetuhoisuus, itsemurha-alttius
- Myönnetään, olen itsetuhoinen. Se on myös jatkunut 13 vuotiaasta asti. Jos päässä on liikaa erilaisia ikäviä ajatuksia, tuntuu helpottavalta vain tarttua veitseen. Olen myös suunnitellut itsemurhani pari kertaa.
huono stressinsietokyky
- Lykkään stressiä aiheuttavia asioita viimeiseen asti, ja sepäs vasta aiheuttaakin stressiä kun tietää että siellä ne odottavat tulevaisuudessa. Stressaantuneena saan helposti äkillisiä itkukohtauksia ja tiuskin ja huudan kaikille. Se tosin taitaa olla melko normaalia?
vaikeudet ihmissuhteissa, perhe-elämässä ja työssä
- Minun on todella vaikea luottaa ihmisiin, ajattelen että he vain esittävät olevansa ystäviäni, ja sitten puukottavat selkään kun luottamukseni saavat. Usein myös tuntuu että ihan kaikilla on jotain minua vastaan.
unihäiriöt, ahdistuneisuus
- Kuten kellonajasta huomaa, minulla on aika vakavaa unettomuutta. Tänä yönä en tule nukkumaan ollenkaan, eikä kyllä edes väsytä yhtään. Ahdistuskin on arkipäivää, se piinaava tunne jolle en löydä mitään syytä.
päihteiden ja huumeiden lisääntynyt käyttö sekä tupakoinnin aloittaminen.
- Alkoholia ja tupakkaa aloin käyttää viime syksynä, ja niitä sitten kuluukin nykyään. Tosin, se taitaa olla normaalia tässä iässä kokeilla kaikkea uutta?
Lisäksi sellaista, joiden olen lukenut olevan skitsofrenian oireita. Perheeni on pari kertaa huomautellut hygieniastani, omasta mielestäni on ihan okei olla käymättä suihkussa viikkoon, tai pesemättä hampaitaan muutamaan päivään.
Ja semmoinen juttu myös, olen huomannut tämän kuukauden aikana näkeväni jonkinlaisia harhoja. Yleensä pari kertaa päivässä näen silmäkulmassani liikettä, esim. ötökän seinällä tai hahmon tulevan ovesta, mutta kun katson tarkemmin siellä ei ole yhtään mitään... Nämä "harhat" ovat eniten alkaneet ihmetyttää.
Kiitoksia sille, joka tuon elämänkerran jaksoi lukea, ja vielä isompi sille joka sanoo mielipiteensä vielä perään. :)
Tiedän, sanontahan menee että jos epäilee vähänkin olevansa hullu, ei sitä ole. :'D
En ollut edes ajatellut tällaisia, ennen kuin eräs tuttu kysyi että onko meillä suvussa skitsofreniaa. Siitä lähtien sitten olen mietiskellyt ja tänäyönä tylsyyksissäni lähdin etsimään tietoa tästä skitsofreniasta. Löysin skitsofreniainfo.fi -sivulta listan skitsofrenian ennakko-oireista. Ja kappas, täytin yhdeksän yhdestätoista kriteereistä. (Ja tähän väliin, olen vasta 16 vuotias tyttö.)
masentuneisuus, mielialan vaihtelu, vaikeus nauttia elämästä:
- 13 vuotiaasta lähtien minulla on ollut elämäni aikana masennusta, joskus vähemmän ja joskus tuntuu että elämänhalu on kokonaan viety. En kuitenkaan ole sen takia hakeutunut hoitoon tms. Mielialan vaihtelu on melkeinpä arkipäivää, nyt kaikki on ihanaa ja parin minuutin päästä tekisi mieli hakata päätä seinään. Tuo vaikeus elämästä nauttimiseen ei minun kohdallani päde.
eristäytyminen ja vetäytyminen ihmissuhteista
- Yläasteen alusta lähtien olen tuntenut olevani jotenkin ulkopuolinen, seurasta riippumatta. Yleensä eristäydyn mielelläni omiin oloihini omien turvallisten ajatusteni keskelle.
oudot ajatukset, käytös tai teot
- Joskus minun pitää oikeasti pysähtyä miettimään missä ajatukseni juoksevat. Liekö sitten siitä johtuen, että aina kun menen suihkuun, tai olen muuten vain yksin jossakin huoneessa, minun on pakko tarkistaa kaikki katonrajat, ettei kukaan ole piilottanut sinne mitään valvontakameroita, ja se tuntuu täysin järkevältä ajatukselta että esim. äitini haluaisi valvoa mitä teen omassa huoneessani.
vaikeus keskittyä, muistaa tai tehdä päätöksiä
- Muistihäiriöitä on ollut niin pitkään kun muistan, tosin sitä nyt on muutenkin suvussa. Isojen päätösten teko on viimeaikoina ollut erityisen vaikeaa ja stressaavaa.
tapaturma-alttius, itsetuhoisuus, itsemurha-alttius
- Myönnetään, olen itsetuhoinen. Se on myös jatkunut 13 vuotiaasta asti. Jos päässä on liikaa erilaisia ikäviä ajatuksia, tuntuu helpottavalta vain tarttua veitseen. Olen myös suunnitellut itsemurhani pari kertaa.
huono stressinsietokyky
- Lykkään stressiä aiheuttavia asioita viimeiseen asti, ja sepäs vasta aiheuttaakin stressiä kun tietää että siellä ne odottavat tulevaisuudessa. Stressaantuneena saan helposti äkillisiä itkukohtauksia ja tiuskin ja huudan kaikille. Se tosin taitaa olla melko normaalia?
vaikeudet ihmissuhteissa, perhe-elämässä ja työssä
- Minun on todella vaikea luottaa ihmisiin, ajattelen että he vain esittävät olevansa ystäviäni, ja sitten puukottavat selkään kun luottamukseni saavat. Usein myös tuntuu että ihan kaikilla on jotain minua vastaan.
unihäiriöt, ahdistuneisuus
- Kuten kellonajasta huomaa, minulla on aika vakavaa unettomuutta. Tänä yönä en tule nukkumaan ollenkaan, eikä kyllä edes väsytä yhtään. Ahdistuskin on arkipäivää, se piinaava tunne jolle en löydä mitään syytä.
päihteiden ja huumeiden lisääntynyt käyttö sekä tupakoinnin aloittaminen.
- Alkoholia ja tupakkaa aloin käyttää viime syksynä, ja niitä sitten kuluukin nykyään. Tosin, se taitaa olla normaalia tässä iässä kokeilla kaikkea uutta?
Lisäksi sellaista, joiden olen lukenut olevan skitsofrenian oireita. Perheeni on pari kertaa huomautellut hygieniastani, omasta mielestäni on ihan okei olla käymättä suihkussa viikkoon, tai pesemättä hampaitaan muutamaan päivään.
Ja semmoinen juttu myös, olen huomannut tämän kuukauden aikana näkeväni jonkinlaisia harhoja. Yleensä pari kertaa päivässä näen silmäkulmassani liikettä, esim. ötökän seinällä tai hahmon tulevan ovesta, mutta kun katson tarkemmin siellä ei ole yhtään mitään... Nämä "harhat" ovat eniten alkaneet ihmetyttää.
Kiitoksia sille, joka tuon elämänkerran jaksoi lukea, ja vielä isompi sille joka sanoo mielipiteensä vielä perään. :)
Tiedän, sanontahan menee että jos epäilee vähänkin olevansa hullu, ei sitä ole. :'D
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei Seepraparsa!
Äimistyttävää, kuinka analyyttisesti kykenet suhtautumaan ongelmiisi. Sinulla on todella hyvä ahdistuksensietokyky, olet selvästi tavallista älykkäämpi ja sinun tulevaisuutesi tulee olemaan hyvä. Kannattaa harjoittaa tuota lahjaasi esim. kirjoittamalla päiväkirjaa tai runoja. Netissä on yksi sivu, jossa voi saada kommentteja ajatuksiinsa rakkausruno.fi.
Kuule, noiden oireiden kanssa kannattaa mennä lääkärin puheille. Hoitohenkilökuntaan nojaaminen voi olla mahdollisuus saada tasapainoa elämäänsä ja solmia paljon antavia luottamuksellisia suhteita, joissa tulet nähdyksi ahdistuksesi ja tuskasi kanssa. Kun kokee tulevansa viimein nähdyksi sellaisena kuin on, se helpottaa tuskaa huomattavassa määrin.
Kaikkea hyvää!
Olet 16-vuotias. On todella vaikea sanoa tuossa vaiheessa, johtuvatko oireesi skitsofreniasta vai kuuluvatko vain murrosikään.
Minäkin luulin teini-iässä "tulevani hulluksi. " Niin vaikea teini-ikä oli minulla. Ja ihan "normaali" aikuinen olen nyt. Tottakai ongelmia ja masentuneisuuttakin on kaikilla, mutta ei se välttämättä tarkoita heti vakavampaa mielenterveysongelmaa. Mielestäni siinä vaiheessa kannattaa huolestua, kun tuntee itsensä tosi terveeksi ja normaaliksi. :D
Tuossa nyt voi sanoa vain olevan kaikenlaista epävarmuutta ja kenties pinnalle pyrkivää ahdistusta ja siitä johtuvaa aloitekyvyttömyyttä ja hankaluuksia hoitaa arkisia juttuja kuten peseytyminen ja kouluun panostaminen.
Yritä keskittyä ihan normaaleihin juttuihin ja jos sinulla on jotain ystäviä tai kavereina, niin pidä yhteyttä.
Kuulostat ihan minulta tuossa iässä :) nyt olen jo yli kolmekymppinen. Minulla on työ, perhe, lapset ja muutenkin elämä mallillaan. Itselläni todettiin ahdistuneisuushäiriö myöhemmällä iällä.
Luottamus muihin ihmisiin ja se ulkopuolisuuden tunne häviää kun lähelläsi on luottamuksen arvoisia ihmisiä, joille voit olla oma itsesi. Itsellä oli 16-vuotiaana paljonkin kavereita, mutta tosi ystävät tulivat elämääni vasta vanhemmalla iällä.
tarkoitat varmaan myöhemmällä iällä
rakkausrunot.fi!!! wtf!!! Muuten asiaan, mitä tekisit sillä tiedolla että sairastaisit skitsofreniaa? Saisit lääkkeet, jotka tekee susta puupökkelön ja pöhön, niin ainakin mulla kävi. Ja pää tyhjenee. Sitä ne haluaa. Tehdä susta mahdollisimman helopstikäsiteltävän nuken.
Itse sain diagnoosini vuosi sitten, ollessani 22-vuotias. Oireet alkoivat jo yläasteella, mutta elin niiden kanssa vuosia välillä paremmin ja välillä huonommin. Diagnoosi ei ainakaan itseäni auttanut tippaakaan. En olisi uskonut, että oma äitini alkaa kammoamaan minua sen takia. Äitini ensin kielsi asian, ja sitten alkoi syyttämään isäni sukua, kun siellä nyt sattuu olemaan muutamalla ihmisellä tämä tauti. (Lääkäri muuten sanoi, että Suomessa melkein joka suvussa esiintyy skitsofreniaa). Sitten äitini sanoi, että mun ei sitten missään nimessä saa tehdä lapsia, eikä mennä naimisiin eikä muutenkaan elää. Että niin...leima otsaan.
Juu, ei noita diagnooseja kannata niin vakavasti ottaa. Voivat olla vääriäkin, itsekin erehdyin nuorena menemään psykiatrille. Olin äskettäin lopettanut muutaman vuoden ryyppyputken. Olin hiljainen ja ahdistunut ja minulla oli vaikeuksia puhua tuntemuksistani. Tästä psykiatri veti johtopäätöksen, dignoosina rajatila ja hiljaisuuteni sai nopeasti nimikkeen, autistinen. Huono puoli asiassa oli että jouduin eläkkeelle, 25 vuotiaana. Hiljaisuutuni katosi kun elimistö alkoi toipua alkoholin väärinkäytöstä. Autismi dignoosista en ole koskaan kehdannut kertoa kenellekään, jos kertoisin niin pitäisivät sitä vitsinä, sillä olen erittäin puhelias ja seurallinen.
Miten toi on mahdollista? Aspergerin siis lätkäisivät tuosta vaan? Oikeasti melko luotettavasti se voidaan todeta vaan lapsilta. Tuskin käytät kriteerejä uuteen diagnoosiin. Viina sotki pääsi.
Mullekin tarjottiin eläkettä, en suostunut.
Olin vaan vakavan masennuksen jälkitilassa, en juonut. En sitä diagnoosia saanut.
Aloittajalle:
Tuollaisessa skitsofreniassa pitää täyttää selkeästi positiiviset ja negatiiviset oireet. Liikut ehkä tällä hetkellä jossain epäluuloisen ja psykoosipiirteisen persoonallisuushäiriön piirissä. Tiedostat tekemisesi outoudet.
Mene tsekkaamaan itsesi lääkärille