Olen pian viisikymppinen mies ja kohta 30 vuotta kärsinyt masennuksesta paniikkihäiriöstä. Lääkitys on molempiin vaivoihin, mutta ei se tunnu auttavan. Sama lääkitys on jatkunut pitkään, ja alamäkeä jos ylämäkeäkin on riittänyt.
Aamut on niin vaikeita, että en uskalla aamupäiviksi suunnitella mitään. Aamuisin ulkoilen vähän, mutta heti herättyäni toivon yön tulevan pian. Nukun hyvin, pätkissä ja näen kauhuelokuvia, vaikka niistä en maksa sisäänpääsymaksua. Nuo fiilikset tunkevat minun aamupäivääni.
Olen paljon yksin monestakin seikasta. Perheeni l. vanhempani ovat kaltoinkohdelleet minua monella tapaa viime päiviin saakka. Olen asian antanut heille anteeksi ja annan heidän olla omssa oloissaan, kun kanssakäymisestä ei tule kuin syvää ahdistusta. Nyt olen huomannut, että seuraani tunkee taloudelisen asemani hyväksikäyttäjiä. Jopa enoni perikuntaan kuuluneena, serkkuni pesänhoitajana jätti minut antiikkihuonekaluista ilman ja kun tiedustelin osuuttani sain uhkailuja osakseni. Nyt olis päätettävä laitanko asian asianajajalle, niin kuin noita lainoja hyväksikäyttäjiltä. Olen vain niin väsynyt, ja syytän hyväuskoisuuttani ja tyhmyyttäni. Ihan kuin koko ikäni minua on syytetty sellaisestakin mitä en ole tehnyt.
Tuntuu yksinkertaisesti siltä, että elämä ei ole minua varten. En haluaisi elää näin, että etenkin aamulla joskus pitkin päivääkin voin niin pahoin, että oksennan. Ruoka ei maistu miltään, päätä särkee ja olen haluton lähes kaikkeen. Kukaan minua ei auta, vaikka ikäni olen kaikkia auttanut. Välistä tunnen odottavani niin epätodellista asiaa, että joku tekisi joskus jotain puolestani. Mikään ei tunnu hyvältä, jopa minulle ennen tärkeät asiat ovat menettänyt merkityksensä. Ajatellessani tätä kirjoitusta, mietin ryhtyäkkö koko asiaan. Itken, vaikka eihän miehet itke. Olenkin luuseri, vaikka kova maailma on yrittänyt tehdä minusta muuta. Voikun jaksaisin taas iltaan saakka. Hyvää kevättä kaikille!
Aamut on niin vaikeita, että en uskalla aamupäiviksi suunnitella mitään. Aamuisin ulkoilen vähän, mutta heti herättyäni toivon yön tulevan pian. Nukun hyvin, pätkissä ja näen kauhuelokuvia, vaikka niistä en maksa sisäänpääsymaksua. Nuo fiilikset tunkevat minun aamupäivääni.
Olen paljon yksin monestakin seikasta. Perheeni l. vanhempani ovat kaltoinkohdelleet minua monella tapaa viime päiviin saakka. Olen asian antanut heille anteeksi ja annan heidän olla omssa oloissaan, kun kanssakäymisestä ei tule kuin syvää ahdistusta. Nyt olen huomannut, että seuraani tunkee taloudelisen asemani hyväksikäyttäjiä. Jopa enoni perikuntaan kuuluneena, serkkuni pesänhoitajana jätti minut antiikkihuonekaluista ilman ja kun tiedustelin osuuttani sain uhkailuja osakseni. Nyt olis päätettävä laitanko asian asianajajalle, niin kuin noita lainoja hyväksikäyttäjiltä. Olen vain niin väsynyt, ja syytän hyväuskoisuuttani ja tyhmyyttäni. Ihan kuin koko ikäni minua on syytetty sellaisestakin mitä en ole tehnyt.
Tuntuu yksinkertaisesti siltä, että elämä ei ole minua varten. En haluaisi elää näin, että etenkin aamulla joskus pitkin päivääkin voin niin pahoin, että oksennan. Ruoka ei maistu miltään, päätä särkee ja olen haluton lähes kaikkeen. Kukaan minua ei auta, vaikka ikäni olen kaikkia auttanut. Välistä tunnen odottavani niin epätodellista asiaa, että joku tekisi joskus jotain puolestani. Mikään ei tunnu hyvältä, jopa minulle ennen tärkeät asiat ovat menettänyt merkityksensä. Ajatellessani tätä kirjoitusta, mietin ryhtyäkkö koko asiaan. Itken, vaikka eihän miehet itke. Olenkin luuseri, vaikka kova maailma on yrittänyt tehdä minusta muuta. Voikun jaksaisin taas iltaan saakka. Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä miehetkin saa itkeä. Ei ole kenenkään yksinoikeus.
Tiedän jotain masennuksesta ja loputtomasta väsymyksestä. Ei ole kiva.
Voimia ja jaksamisia. Jospa kevätaurinko antaisi edes hetken pilkahduksen.
Selkä suoraksi, älä anna niiden pyörittää. Terve itsesuojeluvaisto peliin nyt ja työnnä pahikset kauemmas. Ihan sama vaikka ne olisivat omat vanhemmat. Ei niillä ole oikeutta murjoa. Sä saat olla onnellinen. Sä saat pitää ne kauempana, se on sun oikeus. Pahikset ulos ja päästä ystäviksi vain hyvikset jotka tietää missä raja kulkee ilman että sun pitää sanoa ja näyttää se. Oikeat ihmiset joilla on sydän kohdallaan ei murjo, eikä runno edes rakkaitaan.