Ihmissuhteet on liian vaikeita mulle

Onko sulla elämässä mitään tärkeämpää kuin muut ihmiset ja heidän hyväksyntänsä? Olen huomannut, että kun keskittyy tekemään sitä, mistä itse pitää, muut ihmiset ja tunteet heitä kohtaan muuttuvat toissijaisiksi. Ihmissuhteiden muodostamisesta tulee helpompaa, kun niistä ei ole niin riippuvainen.

Voisin allekirjoittaa suurimman osan kirjoittamastasi. Olen kuitenkin onnistunut luomaan muutaman ystävyyssuhteen jotka kestävät, vaikkakin yksi on tällä hetkellä koetuksella - ystäväni aloitti juuri uuden seurustelusuhteen ja se on minulle kova pala. Tuntuu kuin minut jätettäisiin jälkeen, ja siksi olen mustasukkainen ja puran sitä ystävääni jonkin verran ottamalla etäisyyttä häneen. Käytökseni hävettää, mutta en voi tunteilleni mitään... :(

Minä yleensä ärsyynnyn toisesta, jos tunnen yksityisyyteni olevan uhattuna. Vierastan liiallista läheisyyttä niin seurustelusuhteissa kuin kaverisuhteissakin... ja minulla on ajatusmalli että olen jotenkin huonompi kuin muut, ja jos joku tulisi liian lähelle niin heille selviäisi se minun huonouteni. Ja silti tietysti en toivo mitään muuta enemmän kuin rakastavat ystävät ja rakastavan puolison.

Minä vietin myös lukiovuosien vapaa-ajat yksin. Silloin se ei haitannut niin paljoa. Nyt inhoan olla kotona illalla, nukkumaanmeno on vaikeaa kun tietää olevansa kämpässä yksin. Asiat alkavat pyöriä päässä, vuosi sitten kun tilanne oli vielä pahempi ja olin masentunut, sain lieviä ahdistuskohtauksiakin kun tunsin olevani niin yksin. Kävin psykologin juttusilla - opin siellä ajattelemaan rennommin ja se todella kyllä auttoi, mutta lopuksi koin että psykologini alkoi kyllästyä minuun... joten kun tunsin että osaisin jatkossa ajatella hiukan positiivisemmin itsekseni, lopetin käynnit ja psykologi sanoi vain että hyvä.

Nyt tuntuu että olen taas mennyt huonompaan suuntaan, ehkä siksi että minulla on taas odotuksia elämäni suhteen ja ne eivät ole toteutuneet. Tunnen yhä olevani yksinäinen, ja toivon vain että osaisin olla oma itseni, sekä rakastaa ja olla rakastettu.

Tässä on paljon muhun sopivaa tekstiä että pelkään myös olevani jotenki huonompi ku muut ja sit muutenki tuntuu et jossai vaiheessa käyn vaa ärsyttäväks ja rasittavaks muiden mielestä. Ei oikee oo sellasia kestäviä ystävyyssuhteita. Välillä on paha olo ku joutuu aina kaikki illat ja viikonloput oleen ilman seuraa yksin.

Mulla on täällä ihan sama juttu. Tekstis oli ku omasta päästä revitty.

Minulekkin kaverisuhteet ovat liian vaikeita.

http://en.wikipedia.org/wiki/Codependency#Patterns_and_characteristics

Kannattaa lukaista löytyykö noita oireita. Sen jälkeen lueskella tuosta: http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html Samantyyppisiä kirjoja voi myös etsiä esim. kirjastosta. On auttanut minua paljon tässä parin viime vuoden aikana ja viimein alkaa silloin tällöin tuntua, että olen yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset.

Mielen sisäinen ongelmako ?
Kyse lienee aika paljon siitä, että on oppinut ajattelemaan olevansa jotenkin yksilö ja erinomainen yksilö, jolla on oikeus enempiin kun muilla.
Kuulostaa siis epäsosiaaliselta.
Jos taas olisit " massaa" ja unohtaisit itsesi, olosi ei olisi ollenkaan niin vaikea.

Toisaalta varuillaanolo kertoo pelosta jossa elät.
Mustasukkaisuus- viha- kateus ovat piirteitä, joissa ihminen asettaa itsensä asioidensa vankilaan.
Ehkä kannattaisi lukea kirjaa " muuta mielesi, muuta maailmasi"
Se on vaan yksi kirja tämän tyyppisistä teoksista, jotka helpottavat ihmisen oloa.
Vaikka siitä ei juuri mitään tarttuisi, niin ainakin tulee pohdittua asioita hiukan laajemmin.

Myös on hyvä ajatella, että voisiko paha olo johtua vaan väärästä seurasta.
Seuraakin voi vaihtaa .. ja kannattaa vaihtaa, jos siihen on syytä.

Tuo kuulostaa epävakaalta persoonallisuudelta tai ohutnahkaiselta narsistilta. Sun elämäs tulee olemaan aika paskaa. Psykoterapiassa voit tervehtyä, mutta se vaatii pidemmän jakson kuin KELA:n korvaamat kerrat. Vanhempien käytöksestä nuo usein kumpuavat. Toisilla on sellaiset geenit, että pienempikin riittää suistamaan psyykeen kehityksen epäterveeseen suuntaan, mutta kyllä siellä taustalla yleensä jotain huonoja kokemuksia on.

Tärkeää on muistaa se, että kun on ihmissuhteessa, ollaa ystäviä tai muuten läheisiä. Niin molemmilla olisi samat oikeudet. Tai jos toiselta vaatii vaikka mustasukkaisuus tilanteessa tiettyä toimintatapaa niin täytyy ajatella se myös omalle kohdalle.
Itsellä on paljon ihmissuhteita joihin olen jäänyt vain kuuntelijaksi ja auttajaksi ottamaan toisen vaikeita toimintatapoja sekä ottamaan vastaan toisen elämässä olevaa paskaa. Ja ne suhteet ovat itselle ainakin tosi tärkeitä.
Kuitenkin omat parhaat ihmissuhteeni ovat ne joissa saan välillä olla vihainen ja itkeä sekä näyttää omia negatiivisia tunteita, mutta myös olla olkapäänä ja kuunnella toisen murheita. Ja tärkeänä osana myös nauraa kuollakseen jotain surkeeta läppää ja viettää kunnon kuja-aikaa:)
Ainakin tuntuu että ne ihmissuhteet on itsellä niitä jotka kestää sinne mummu tuoliin asti...

Hahhah, tämä piristi. :D Tuli niin surullisen negatiivistä tekstiä, ihan ku mun omasta päästä. :)
Piristävää ettei olla ainoita joilla ei ihmissuhteet oo ihan napissa. Ei olla vit*n päivänsäteitä mutta meilläkin voi silti olla hauskojakin päiviä. Itse olin ennen elämän iloinen, energinen ja aurinkoinen ihmine.. mut sitten kaikki muuttu, kun ei oo kavereita enää lähellä. Ei näe enää joka päivä, edes joka kuukausi, tai ees joka toinen kuukausi. Nykyään on yksin päivästä toiseen. Uusia ystäviä on ujon, sosiaalisten tilanteiden pelon omaavan, epäsosiaalisen, pessimisti-/skeptisen henkilön vaikea löytää..ja vaikka kuinka kaivaisi sitä aurinkoistakin puolta esiin ja olis avoin uusille ystäville.. tutustuminen on silti todella uuvuttavan hidasta. Ei jaksa. välistä tuntuu ettei enää kiinnostakkaan mikään. ja sitte ku ei oo ajokorttia, töitä...rahaakaan niin on sitten jäänyt ne harvemmatkin kaverit harvemmalle kun kaikkeen tarvii melkeen olla rahaa. tympeää. Mut, tsemppiä kuomaseni. :)

Ihan samaa ongelmaa käyn läpi koko ajan. Koulussa ainoat kontaktit ja nekin aika paskoja. Suurin osa tulee ekaks aukoo päätään ja sit kysyy et mitä kuuluu. Noh jotain kaverisuhteita syntyy, mut ei mitään kovinkaan syvällisiä. Ei tee mieli edes luottaa noihin kusipäihin. Mihinkään luokan bilesiin tms. ei koskaan huvita mennä, koska en tunne olevani tervetullut tai samalla ajatustaajuudella niiden kanssa. No okei mites koulun ulkopuolella ihmissuhteet? Eipä tule juteltua kellekään tuntemattomalle koskaan paitsi kaupan kassalla tai baarissa. Jos esim. koulussa jokin ryhmätyö ja ihmiset tuntemattomia niin olkoon vaikka Osama Bin Laden niin mä meen ja hoidan asiat. Vapaa ajalla en kuitenkaan kehtaa mennä juttelee kellekkään. Joku esitys koulussa niin mä vedän sen hyvin ja itsevarmasti. Vapaa ajalla tunnen itseni luuseriksi ja pohjasakaksi. Tuntuu että olen aivan out enkä osaa kommunikoida muiden samanikäisten kanssa. Harjotus tekee mestarin, mutta kuinka monta takapakkia siihen tarvitaan. Noh se onkin eri asia ja tälläisen koulukiusatun ihmisen itsetunto on vaan niin huteralla pohjalla, että ei jaksa nähdä vaivaa. Joten siirrytään A pisteestä B:hen. Yksin kaiken aikaa vapaa ajalla. Joskus käyn elokuvissa, baareissa ja ostareilla sen takia, että saa hetken edes kuulua johonkin ihmismassaan. Aika säälittävää sanoo sisäinen itsekriitikkoni, mutta minkäs sille mahtaa. Viimeset neljä vuotta pitänyt siivota kämppä ja ruveta sosiaaliseksi, mutta ei vaan jaksa. Tulen kuolemaan yksin ellen muutu. Masennus on vain niin syvällä. Monesti hyvän näköiset naisetkin tulevat joskus juttelemaan/flirttaamaan tälläiselle syrjäytyneelle, mutta onnistun aina kusemaan nekin tilanteet. Itseluottamusta kun ei ole, joten parempi vain karkoittaa kaikki ihmiset pois ettei tuska lisäänny. Näin täällä päin. Monesti toivon että salama iskisi tai jokin tapaturma veis kivuttomasti mennessään.

Sama täällä. Petyn miehiin. Petyn ystäviin. No siihenkin tottuu. Maailma on outo.

Niinku mun kynästä! Lohduttavaa kuulla että en oo todellakaan ainut. 🙂 Olen itse pettynyt moniin ihmisiin, ystäviin, deittailuun. Olen niin raskas tyyppi että mun seuraa ei moni jaksa katsoa. Onneksi sentään jotkut ajattelevat toisin ja viihtyvät mun kanssa 😍

Hyvä Venäjä. Annan teille täyden tukeni.


Päätoimittaja