Missä viettäisi eläkepäivät, kun se tulee ajankohtaiseksi?
Mihin eläkkeellä
Yks vaan
38164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Montako niitä luulet olevan?
Voisimme paremmin suunnitella.
Ai niinkös niitä päiviä vai paikkoja? Minulla on runsaasti kumpiakin jo. Kohta pitäis miettiä missä viettää ne loput (päivät).
Maailma on mahdollisuuksia täynnä. Minua houkuttelee lämpimämmät maat. Tällä Suomessa tekevä eläkeläinen viihtyisi paikassa, jossa olisi isot harrastustilat. Suomessa, jos pysyy, niin ei tarvitse solkata vieraalla kielellä.
Viettäisit? Vai vietät?
Taitaa suurin osa porukasta olla viettämässä.
Jokainen on valinnut mieltymystensä ja mahdollisuuksiensa mukaisen tavan ja paikan.
Mielipiteitä lienee likimain yhtä monta kuin on henkilöitäkin.
Sitä nyt on täältä turha kysyä. Täällä kukin suosittaa, mistä itse on kiinnostunut.
Ole siellä, mistä eniten pidät, ja mihin on varaa.
Enimmäkseen kotona, luulen. Arvelisin kotona olemisen (tai tässä kotinurkilla pyörimisen) lisääntyvän n. 40 tunnilla viikossa.
Lomia, lomasia ja vapaa-ajanviettoa vaihtelevasti kulloistenkin mielihalujen mukaan, kuten tähänkin asti.
Mihinkäs sitä ihminen kotoonsa lähtee, täällä on kaikkein parahin olla. On oltu jo eläkkeellä 14 vuotta kotonurkissa, ja sitä ennen 7 vuotta kuntoutustuella.
En minä minnekkään kotooni lähtis. Käyn kyllä, justiinsa tulin kylpylästäkin.
Häh?
Olemassa ammatteja, oista ei ikinä jäädä eläkkeelle.
Vinkkinä mainittakoon, se ei ole sairaanhoitajia, jotka on "kutsumusammatissa"
Joissain ammamateissa kuollaan buutsit jalassa.
=DW=
Enimmäkseen kotona ja metsässä.
Molemmat Suomessa.
H.
Siis mikä eläke? Minun työelääkkeeni ei todellakaan riitä mihinkään matkusteluun tai muuhun suunnitteluun. Ilman lisäansioita ei voi haaveilla muuta kuin pienistä iloisista asioista, perheestä, ystävistä ja omasta hyvinvoinnista.
Kun joutuu tekemään töitä loppuelämänsä saadakseen sen kultareunan elämälle ei voi enää puhua eläkeläisen elämästä.
Niin, että valitse sitten siitä. Toistaiseksi jatkan töissä niin kauan kuin vain voimia ja innostusta riittää.
Siis kuten .... toteaa olen juuri tällaisessa ammatissa jossa kuollaan buutsit jalassa. Minun tapauksessani on kysymys yrittäjän ammatista.
Kotisiivooja?
Jään 3 kk kuluttua eläkkeelle enkä suunnittele mitään mitä sitten teen. Olen lähtenyt joka aamu, 2 äitiyslomaa (3 kk) lukuunottamatta miltei joka aamu töihin.
Kesä- ja talvilomat olen toki pitänyt, mutta aina valmiudessä vastaamaan tuöpaikalta tulleisiin puheluihin.
Katselen mitä aika tuo tullessan. Ehkä aloittelen komeroiden siivouksella ym rästiin jääneillä kotitöillä.
Unohdin äsken kertoa että työurani on 5 kk vaille 40 vuotta.
Töihin!
Kotona kai parraastaan, en tiedä sitten missä kun en enää tule toimeen kotonani..
Elämä on epäoikeudenmukaista yritän virtuaalisesti silittää päätäsi voi surkeutta, itketään porukalla.
Miulleko osoitit tuon nyyhkeesi, ja miksi?
Ei aina käy niin, kuin haaveillaan.
Sopii minuun.
Ennen sairastumistani 52-vuotisena olimme tehneet päätöksen työssäkäymisen lopettamisesta pikapuolin ja talvien viettämisestä lämpimämmästä ympäristöstä hankitussa loma-asunnossa.
Oli myös tarkoitus kiertää pallo ajan kanssa,rinkka selässä.
Nämä sai unohtaa.
Parantumaton, krroninen sairauteni sanelee aikataulut.
Tähän mennessä, nämä 11 vuotta ovat menneet hyvin mutta ensimmäinen vuosi meni sumussa, lamassa ja toivottomuudessa.
Sairauteni ei haittaa normaaleja, arkisia toimintoja eikä elämistä.
Vaihdoimme asumismuodon helpommaksi ja mieheni tekee taloustöistä valtaosan vaikka minäkin pystyisin. Onkohan merkki kiintymyksestä?
Matkustelemme vuosittain yhdessä useamman kuukauden ja lisäksi minä teen yhden tai kaksi omaa matkaa.
Suunnitelmia oli mutta hallitsemattomat asiat asettivat reunaehdot olemiselle.
"Sairauteni ei haittaa normaaleja, arkisia toimintoja eikä elämistä"
Mitä heevettiä se sitten haittaa? Työntekoa?
Ettei vaan olisi juttusi pelkkää keinotekoista huuhaata.
H.
Se helvetti haittaa ylämäkijuoksua koska myrkyillä Hb pidetään alle 100:n.
Se helvetti haittasi alkukuukausina piikityksen jälkeisinä aamuina vuoteesta nousua korkean kuumeen ja sietämättömien nivelkipujen muodossa.
Se helvetti antoi heikoimmillaan elinikäennusteeksi 3-vuotta.
Se helvetti pakotti loppettamaan hormoonihoidon.
Sen helvetin alkusoittona olivat neljä aivohalvausta joista pahin aiheutti täydellisen liikkumattomuuden, silmiä lukuun ottamatta.
Se pahin helvetti tapahtui muutama tunti sairaalasta pääsyni jälkeen.
Olin ollut siellä letkuissa ja tarkkailussa 4 vuorokautta.
Sivutuotteena maksani on jäänyt yhden laskimon varaan.
Kyllä se helvetti haittasi työntekoa!!!!!
Alkukuukausien jälkeen, keskustelussa hematologin kanssa, tein päätöksen siirtymisestä sivuoireettomaan mutta elinikäennusteeltaan huonompaan kapselihoitoon.
Totta puhuen, olen viimeiset 10-vuotta ollut niin hyvässä kunnossa että olisin pystynyt, ja pystyisin nytkin hoitamaan aikaisempaa osa-aikaista marketin viivakoodikassaa.
En itse hakenut sairaseläkettä vaan KELAn ihmiset ehdottivat sitä.
Se oli vaihe jolloin olin kolmena päivänä viikossa kykenemätön nousemaan vuoteesta.
Sinulle lohdutukseksi voin sanoa että kun, lääkityksestä huolimatta, tai siitä johtuen, ilmenevät ensimmäiset oireet, on minulla elinaikaa 2 - 3 kuukautta.
Sairastuessani olin erittäin hyväkuntoinen ja terve joka osittain selittänee nykyisen "pitkäikäöisyyteni"!
Hyvänä puolena haluan mainita lääkärin kehoituksen painon lisäykseen.
164cm / 52kg ei tyydyttänyt hematologia joten, ikäni painoani kontrolloineena pääsin tilanteeseen joss alääkärin määräyksetä ryhdyin syömään pullaa, leivoksia ja täytekeksejä.
58kg tyydytti jo lääkäriäkin.
Ok, meni läpi.
Kaikkeen sitä ihminen joutuukin.
Kuten pullansyöntiin.
Minulle, karppaajalle, tuo tauti olsi ihannetapaus.
Ennen himoitsin pullaa.
H.
Voi vitsi, että olet tyhmä ihminen!!!! Hunkszille tämä kommentti.
Ei nuo tosikotkaan mitään ihastuttavia tuttavuuksia ole.
Minusta hunkszin kommentti oli lähinnä hauska. Ja myönsi nätisti "virheensäkin".
Vai olenkohan siksi samalla aaltopituudella että rakastan pullaa, vieläkin. Vaikka karppina ;-) pitää olla.
Minulla on salainenkin pahe.
Joka toinen Sunnuntaiaamu käyn syömässä vastapaistetun rinkelimunkin.
Ahhhhh...
Ja en minä tuossa ilkeä halunut olla, taudit ovat ikäviä mutta jos niille ei mitään voi niin yrittää ainakin, nauraa.
H.
Knyyhf, itketään yhdessä ei saa iloita, pois ilo, onni ja huumori knyyht
Toivon ainakin ettet omaa ystäviä jotka ilmoittavat mitä teet tai et saa tehdä.
Omaksi harmikseni juuri näitä oli sitten lähi piiri...
Edes keskustelut eivät onnistuneet enää, kun en saanut puhua suunnitelmistani menoistani tai uutisista tai kulttuuri tapahtumista.
Muut jäivät vielä töihin ja ainoa seurustelun muoto oli minun kyykytys.
Alkaen eläkkeen euro määräisestä summasta. Työssä käyvälle kun ei ole tuloa se osuus mikä menee palkkakonttoriin säästötilille, vaikka se olisi 1/4 osa palkasta...
Mitään ei ollut hyväksyttävää tehdä, käydä ei saanut missään, voi luoja, lähipiiriä oli kuitenkin kolme henkilöä,,, sitä yksimielisyyttä...
Tuli pesäero lähes kaksikymmentä vuotta kestäneisiin suhteisiin. Ottaa päästä siksi, että nämä suhteet olivat syöneet muut suhteet pois jo kymmenen vuotta sitten, en vain huomannut silloin...
täällä kotona aivan varmasti nauttien neljästä vuodenajasta tulin juuri lämpimästä oltuani siellä neljä viikkoa ja kyllä jo kaipas suomen vaihtelevia ilmoja vaikka joskus nuorempana tuntui että vois viihtyä kuumassa useammankin kuukauden mutta koti on aina koti ja sille uskon viettäväni eläkepäivätkin.
Tervetuloa kotiin tiinuniinu!.
Eli siellä ei sitten tullut mitään kapinaa, tarkoitan valtion taholta?
Askarruttaa vaan että voitko nyt siirtyä kapeampiin olkaimiin?
Ystäväsi
H.
Sanopa muuta, aina kannattaa lähteä, että huomaa kuinka hyvä tänne kotimaahan on tulla :)
Tervetuloa -tiina, ja pikkuinenkin oli varmasti kasvanut sillä aikaa kovasti, niinkuin he tahtovat tehdä :)
Ikääntymisen seurausta?
Meille kotiin paluu on kaksitahoinen kokemus.
Viikon, kahden "pistomatkoilta" on mukava palata.
Taitekohta on kuukauden tietämissä.
Kuukautta lyhyemmäksi ajaksi emme vapaa-ajan asunnollemme mene ja silloinkin kotiin lähtö on hieman haikea ja aina tahmea.
Ei oikein huvittaisi.
3kk on jo jakso jolta irrottautuminen vaatii muutaman päivän hermoenergian keräämisen.
Taitavat olla ikääntymisen lieveilmiöitä?
Tarkoitan kotiin paluun mukavuus ja toisaalta juuttuminen kakkospaikkaan!
kiitos kiitos rakas ystäväni toivotuksista nyt ei tartte olkaimia enää alkuunkaan rauhallista oli ei minkäänsortin kapinantynkääkään miltään taholta.
Betoniseen kerrostalokuutioon muumioitumaan.
Koneellinen ilmanvaihto huolehtii hajut huomaamatta suoraan ulos.
Tuon toteuttaminen vaatii kyllä aika huolellista ennakkosuunnittelua.
Niin vaatii. Kaikki laskut suoraveloitukseen niin kyllä se siitä. Ja sisäovi raolleen, että posti sopii leviämään huoneistoon. Ei siinä muuta.
Näitähän paljastuu muutamia joka vuosi.
Taitaa se vähän muutakin vaatia. Ensinnäkin tietysti pitäisi onnistua kuolemaan kotona. Mikäli ei itsaria aio tehdä, niin kannattaa hyvissä ajoin ruveta kehittelemään sellaista sairautta, ettei tuskat pakota hoitoon (ja kuolemaan sairaalassa). Jälkeläisten ja muiden läheisten ja ystävien kanssa täytyy myös hyvissä ajoin ruveta pistämään kunnolla välejä poikki, että varmasti jättävät rauhaan. Kaikenlaisia pieniä ja suurempiakin yksityiskohtia on muistettava ja hoidettava pois alta, pelkkä sisäovi ei vielä riitä.
Ei niitä muumioituneita kai löydy edes vuosittain, jokunen kotonaan tapettu tai sairauskohtaukseen menehtynyt kyllä.
Se kotona kuoleminen tietysti saattaa mennäkin pieleen. Mutta kun ei juuri missään liiku niin todennäköisyys kasvaa. Sairaana ei sitten pääsekään liikkumaan. Sukulaisista ei ole ollut tähänkään asti vaivaa, niin tuskin he kovin pian alkavat sittenkään kaipaamaan. Muutkin tuttavat äkkiä unohtavat.
Ei kai tässä muuta ole odotettavissa.
täällä järven rannalla luonnon helmassa hengittävässä puutalossa ei tartte muumioitua talo hengittää hyvin ilman koneellista ilmanvaihtoakin sen verran ravistunu tässä reilun viidenkymmenen vuoden aikana =)))))
Viisi vuotta olen pian ollut eläkkeellä ja suurimman osan kotona, mistä nautin. Onneksi en elänyt sitkun elämää siippani kanssa, vaan jäin 7 vuotta aikaisemmin osa-aikaeläkkeelle ja sain viettää yhteistä aikaa hänen kanssaan useimmin ihan tavallisissa arkipuuhissa. Yhteisiä eläkevuosia meillä ei muuten olisi ollutkaan, hän kuoli 6 vuotta sitten. Matkustamisesta en erityisemmin välitä, mutta lähden lasteni tai miesystäväni seuraksi, jos haluavat. Lasten kanssa pidämme kaupunkilomista, miesystävän kanssa kylpylämatkoista. Metsänhoito on harrastukseni ja melko paljon vietän aikaa miesystävän luona, varsinkin kesällä mökillä. Sielläkin ihan tavalliset arkiaskareet ja vaihteeksi tanssireissut kuuluvat elämään. Toistaiseksi eläkepäivät ovat tuoneet paljon myönteisiä elämyksiä.