Menkää iltalehden sivulle ja kilkatkaa sieltä lokeroa terveys.
Löytyypi selkokielellä narsistista totuutta ja selviytymiskeinot,kenioja joita olen itsekkin käyttänyt ja toimii!!!
Löytyypi selkokielellä narsistista totuutta ja selviytymiskeinot,kenioja joita olen itsekkin käyttänyt ja toimii!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muutama hyvä peruspointti oli.
- Tiedosta, että narsisti huijaa, loukkaa, käyttää muita hyväkseen, paljastaa salaisuuksia - itse et ole poikkeus.
Sudenkuoppa- ei koske meitä. Olen erilainen. Me olemme yhdessä erilaisia. Ihminen joka juoruilee, mustamaalaa muita, varastaa tai huijaa muita...se tekee sen myös sinulle. Tämä olisi hyvä muistaa...
- Tunne omat narsistiset heikkoutesi, se on paras suoja.
Tässä onkin vaikea pointti. Narsismia ei oikein ymmärretä kokonaisuutena tai sen suhteen mihin ja miten sen kaikkeen voi vaikuttaa. Missä se näkyy. Se nähdään vain pahana asiana ja poissa itsestä...
- Hallitse omaa käyttäytymistäsi, aseta rajat ja pidä ne.
Se on juuri näin yksinkertaista, yhdessä lauseessa. Käytäntö ?
Harjoittelemalla =)
Henkilökohtaisesti en tykkää juoruilusta enkä juoruilijoista...Luultavasti jos puheeksi nousisi, tämä narsismipalstalla hilluminen olisi hänen mielestään pahinta juoruilua 8')
Kukapa tykkää juoruilijoista ?
Kukapa uskaltaa myöntää tykkäävänsä kuitenkin itse juoruilla ?
Sehän koetaan usein harmittomammaksi, rehellisemmäksi tai oikeutetummaksi. No joo.
Olin nuorena karsea juoruilija. Ei ollut mitään rajoja. Manipuloin ja valehtelein päästäkseni pulasta. Se oli raskasta, uuvuttavaa ja tuhoavaa. Ei vain voinut enää myöntää mokanneensa. Kun opettelin tarkoituksellisesti pyytämään anteeksi jne...se helpotti. Huomasin saavani enemmän arvostusta niin eikä se tuottanutkaan mitään pahaa =)
Sitten opettelin olemaan vastaamatta edes siihen, jos joku kysyy mitä toiselle kuuluu. Soita ja kysy itte. Se prosessi kesti kauan, koska suurin osa ajasta meni koko ongelman kieltämiseen =)
On juoruilua ja juoruilua.. Lasken juoruiluksi sen pahansuovan tietojenvaihdon, jossa vihjaillen ensin lasketellaan kuuluviin puolinaisia lausahduksia ja sitten kun toisen aivoitukset suorittaa työn loppuun, ei korjata niitä ilmiselviä väärinkäsityksiä, joita toinen on saanut, vaan jopa luotetaan siihen, että ne lähtevät "tietona" leviämään edelleen.
Noin muuten ihmisenä olon kummallisuuksia pohtiva oleminen on kovin inhimillistä. Positiivisimmillaan siihen ei sisälly tuomitsevuutta, vaan tietoisuuttaa siitä, että meistä on moneksi, ja tietoisuutta siitä, mitä on välittäminen..
Oppia kiittämään ja pyytämään anteeksi suoraselkäisesti sitä tarkoittaen.. Kaksi tärkeää oppia. Ja oppia vähentämään epäluottamusta. Siinäpä kerrakseen :)
No joo, en mä tiedä tossa valossa mitä tein mutta haittaa sitä oli kuitenkin.
Ihana painolasti on poissa selästä kun sen jätti taakseen.
Opin myös olemaan puuttumatta jokaiseen pahaan sanaan jonka itsestäni kuulin. Koetin olla joku oikeuksien puolustaja lopulta.
Soittelin jopa ventovieraille ihmisille harrastuspiirissäni selviittäkseni asian. Mitä siitä sain ? Pahan olon, sisäistä raivoa, turhautumista, enemmän sotkuja, ihmiset riitelemään keskenään jne... vaikka siinä vaiheessa yritin ylipuolustaa vain totuutta.
En kyllä pahuuttani keksinyt mitään valheita silloin aiemminkaan tai koettanut ketään sillä lytätä, en vain osannut pitää asioista omana tietonani ja arvostelin toisten tekemisiä. Ei hjyvä.
> Kun opettelin tarkoituksellisesti pyytämään anteeksi jne...se helpotti.
On hyvää ja huonoa nöyryyttä. Anteeksipyytäminen on useimmiten hyvää. Anteeksiantaminen melkein aina. :))
Pyydän anteeksi että kommentoin taas ja viisastelin ... :))))
> Oppia kiittämään ja pyytämään anteeksi suoraselkäisesti sitä tarkoittaen.. Kaksi tärkeää oppia.
Kiittäminen ja anteeksipyytäminen ovat ylpeälle ihmiselle vaikeita oppia. Vielä enemmän nöyryyttä häneltä vaatii anteeksiantaminen. Ja juma miten paljon siitä saa ja syntyy ... :)))