Elämä vain vilisee silmien edessä :/

Hipppo_12 kirjoitti:

Onko muillakin sellainen tunne että elämä vain soljuu sinun sormien läpi etkä pääse nauttimaan siitä? Yhtä äkkiä huomaatkin olevasi jo niin ja niin vanha, sitten jäät murehtimaan menneitä vuosia. Itse olen "jo" 20-vuotias ja minulla on aivan hirveä stressi elämästä. Opiskelen lähihoitajaksi ensimmäistä vuotta ja suunnitelmissa olisi valmistua joskus tulevaisuudessa kätilöksi. Eli amiksesta pääsen ensi vuoden lopulla ja kätilö opinnoissa menee 4,5 vuotta se aika mikä menee kätilökouluun hakiessa, tuskin pääsen sinne ensi yrittämällä... Lisäksi minulla on pieni poika ja tuntuu että hänenki elämä vaan vilisee silmissä, en kerkee nauttia pojastani kun hän on vielä pieni. Tuntuu että olisin jo vanha ja elämä olisi takanapäin. Ystäväni potkivat minua perseelle ja sanovat etten ole vanha, vaan nuori ja kerkeän hyvin vielä opiskelemaan, mutta ei se siltä tunnu. Tämä masennus painaa minut niin kumaraan.. Kaikki ne asiat mitä minulle on tapahtunut, välillä mietin miten olen voinut saattaa lapsen tähän maailmaan kun täällä tapahtuu näin pahoja asioita. Kuinka te pystytte nauttimaan elämästä ja olla stressaamatta? Kun tuntuu että olen jo vanhus ennen kuin saan ne kätilön paperit ja pääsen kunnolla työelämään ja saan olla stressaamatta kouluasioista. Ajatus tästä masentaa entisestään :(

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä