Meillä on maailman ihanin 4kk vauva ja tahtoisin melko pian perään toisen, mies vaan ei ole suostuvainen kunnes tämä ensimmäinen on isompi...itse taas tahtoisin tehdä pari mukulaa ennen 30v. ikää (olen 27v. ja mies päälle 30v.).
Olisi ihanaa jos lapsilla ei olisi kamalasti ikäeroa.
Rakkaudesta ei voi enää meidän välillämme puhua mutta lapsi on tuonut molemmille onnea...tuntuu vaan että voisi edes lapsia antaa kun kerta ei tahdo erotakkaan ja päästää minua toteuttamaan elämäni haaveita ja unelmia.
Huoh, kateeksi käy teitä onnellisia joilla mieskin haluaa useamman lapsen lyhyellä ajalla.
Olisi ihanaa jos lapsilla ei olisi kamalasti ikäeroa.
Rakkaudesta ei voi enää meidän välillämme puhua mutta lapsi on tuonut molemmille onnea...tuntuu vaan että voisi edes lapsia antaa kun kerta ei tahdo erotakkaan ja päästää minua toteuttamaan elämäni haaveita ja unelmia.
Huoh, kateeksi käy teitä onnellisia joilla mieskin haluaa useamman lapsen lyhyellä ajalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mut siis ei kai oo mitään järkee tehdä enää lisää lapsia jos kerran rakkauttakaan ei enää oo?? Musta toi kuulostaa aika oudolta..
Yhdyn edelliseen.. Kannattaako niitä lapsia tehdä vain sun omaksi iloksi?
Toivon mukaan aloitus on provo.
Miksi tehdä lapsia, jos ei ole rakkautta toisianne kohtaan?
En voisi kuvitellakaan eläväni suhteessa, jossa kyllä olisi lapsia, mutta ei rakkautta. Lapsethan on nimenomaan se rakkauden hedelmä. Kuulostaa ehkä typerälle sanonnalle, mutta niin minä ajattelen. Vai onko aloittaja niin keskittynyt lapsiin, ettei miehellä mitään väliä? Kyllä minä aion hemmotella tulevan lapseni isää. Rakastan häntä ihan mielettömästi ja varsinkin nyt näen hänet ihan eri tavalla, kun saadaan lapsi. Hänkin oli kuitenkin osa sitä lapsensaantiprosessia. ;)
Surullista, jos asiat on noin. Ei voi muuta sanoa.
Ymmärrän alkuperäistä!
Pitemmän päälle jokainen parisuhde muuttuu "kaverilliseksi" ja se alun intohimo laantuu - ehkä tarkoitit sitä? Ei kai se RAKKAUS mihinkään (toivottavasti!) ole kadonnut.
Jospa vain "touhuilette", niin ehkä se raskaus sieltä pamahtaisi...
:)
Ja taas mentiin metsään. :)
Ei intohimon tarvitse hävitä mihinkään. Kyllä ihan pienillä konsteilla saa pidettyä yllä intohimoa parisuhteessa. Ja olen huomannut, että suhde, joka on alkanut "kaveripohjalta" muuttuu helposti monen vuoden jälkeen hyvinkin intohimoiseksi...
Niin, tuossahan kirjoitettiinkin intohimon LAANTUMISESTA, ei häviämisestä. Väitänpä vain, että alkuhuumassa peittoja heilutellaan monta kertaa päivässä - odotapa vain, kun ne pari lasta siinä ovat syntyneet... Kuinka moni vielä heiluttelee peittoja samaan tahtiin?? Eli kyllä VARMASTI intohimo LAANTUU!
Tottakai sitä intohimoa voi pienillä konsteilla, ja isommillakin, pitää yllä. Ei se vain samanlaista voi olla, kuin suhteen alkumetreillä.
Eipä tuossa minnekään metsään menty.
:)