Häpeän tapahtuneita..

mitähä tähän nyt kirjottais.. en voi sanoa muuta ku että olen jo alistunut häpeän tunteeseen ja tunnen olevani huono ihminen sillä kukaan ei ymmärrä.. kukaan ei tiedä miten paljon häpeän seksuaalisuuttani.. häpeän asioita mitä minulle on tehty.. sukulaiseni käytti minua hyväksi kun olin 12v ja sen jälkeen moni muukin vanhempi mies.. nyt olen 20.. käyn terapiassa mutta en saa tarpeeksi henkistä tukea. mulla on aivan hirvee sisäinen paha olo nyt mut en mä voi näyttää sitä miehelleni kun se on sille liian raskasta.. en nykyään pysty itkemään edes mieheni seurassa.. kunnolla ainakaan. kukaan ei tiedä miten huono olo mulla.. häpeän aivan hirveesti sitä millanen mielenvikainen olen. miksi mulle tehtiin niin.. miksi musta on tullut paha ihminen. välillä tuntuu etten jaksa elää enää. mä en kestä tätä tilannetta.. pääni tuntuu olevan ihan sekaisin enkä ole varma missä vika. mä en vaa jaksa selvitellä omaa päätäni enään.
tuntuu kamalalta etten pysty enää edes omalle miehelleni avautumaan ja hän on aivan neuvoton kun olen kärttynen vähän väliä.. vittuun tällänen akka joutas.
eniten kaipaan nyt ystäviä.. joita ei ole enään. ja enemmän ymmärrystä omalta mieheltäni mut en tiedä voinko vaatia siltä tän enempää kun tiedän että hän tekee parhaansa..