valehteli salaili petti ja käytti minua hyväkseen ''nainen'' en ikinä anna anteeksi hänelle, naurattaa, että hän petti itsensä samalla, jatkakoon entistä elämäänsä!
muru oli narsu
muru narsun uhri
6136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikinä ?
Just, vaikeinta on ollut uskoa että kaikissa tapauksissa jossa narsu voi saavuttaa lyhytaikaista etua valehtelemalla, niin se hän todella tekee. Aivan pienissä niinkuin suurissakin asioissa, vaikka siitä on vahinkoa pitemällä aikajaksossa myös heille itselle.
Narsistilla ei ole rakautta eikä kehity normaalia tunnesidettä, tilanne on sama onko suhde kestänyt 1 kuukauden vain kymmenen vuotta, sillä ei ole väliä.
Mutta jonkinlainen riippuvuus suhde näyttää narskullakin joskus kehittyvän ajan kanssa, mutta tällä ei ole yleensä ole suurempaa vaikutusta valehtelun määrään, no ehkä voimakkaammassa riippuvuus tapauksessa valehtelu lisääntyy, kun narsu suojelee reviiriään ja omia virheitä tehokkaammin ettei toinen lopeta suhdetta.
Narskut ja riippuvuussuhde...joskus on vaikeaa määritellä alistuja-alistaja-suhteen riippuvuutta. Se on yllättävän molemminpuolista vaikka narsistinen hlö onkin välinpitämättömän ja tunteettoman oloinen.
Mistä he (kumpikin) sitten ovat riippuvaisia on seuraava kysymys.
Tuosta valehtelusta. Se lisääntyy kyllä jos suhteella on tietynlainen dynamiikka, aina kuitenkaan näin ei ole. Omassa tilanteessani, kun tiedän missä mennään, en enää aja tilanteita siihen pisteeseen että hänen tarttisi edes selitellä mitään. Tiedän vastaukset itse mutta jos kysyisin asiasta, hän valehtelisi.
Mitä pidempään suhde kestää, sitä helpompi niiden valheiden taakse on nähdä. Sitä säälittävämmältä se patologisen valehtelijan kierre näyttää. Se on surullista ja naurettavaa samaan aikaan.
Joskus tietysti sisään päin naureskellen yllytän "kertomaan" jotain tai näyttelen tyhmää (vaikenen tai ohitan) selkeän valheen edessä. Joskus myötähäpeästä, joskus hauskuuttakseni itseäni ja joskus taas ohittaakseni koko typeryyden.
Ja mietiskelen sitten itsekseni...huvittuneena siitä, että hän todellakin luulee businesten olevan kunnossa ja sopimusten menneen läpi.
Heihin voi suhtautua myös välinpitämättömällä huumorilla =)
> Tuosta valehtelusta. Se lisääntyy kyllä jos suhteella on tietynlainen dynamiikka, aina kuitenkaan näin ei ole. Omassa tilanteessani, kun tiedän missä mennään, en enää aja tilanteita siihen pisteeseen että hänen tarttisi edes selitellä mitään. Tiedän vastaukset itse mutta jos kysyisin asiasta, hän valehtelisi.
> Mitä pidempään suhde kestää, sitä helpompi niiden valheiden taakse on nähdä. Sitä säälittävämmältä se patologisen valehtelijan kierre näyttää. Se on surullista ja naurettavaa samaan aikaan.
Tossa on luottamus menny ... tiedetään niinkun etukäteen että valehtelee ... oikeestaan on sama valehteleeko ... ei uskota kuitenkaan ... :/
No en tiedä. Voi olla rehellinen ja jättää toiselle sen, että uskooko vaiko eikö. Toisaalta, miksi olla suhteessa, jossa ei ole luottamusta? Sehän lienee se ikiaikainen kysymys.
Ja aloituksessa on jotakin... sokeutta omalle itselle ja omille tunteille kirjoittajan antauduttua koston suloisiin ajatuksiin??
mnjaa. Ei ole kovin pohtivalla tuulella tämä minä tänään.
> Toisaalta, miksi olla suhteessa, jossa ei ole luottamusta?
Jos sitä yritetään rakentaa sitten sitä luottamusta, niin jos se sitten syntyis ja kestäsi paremmin, että jos ei sitä korjata, niin voi olla että se hajoo sitten taas kun tulee seuraava hankala asia vaikka oliskin eri vuosi ja eri ihmisiä ... :/ ... mutta en voi tietää kuiteskaan, ajattelin ... /