Onko täällä ketään muita, jotka ovat suhteellisen myöhäisellä iällä, esimerkiksi kolmenkympin kieppeillä, tiedostaneet tai havahtuneet omaan bi- seksuaalisuuteensa? Olen 35 vuotias nainen ja ihastunut suurin piirtein samaa ikäluokkaa olevaan naiseen.(lesboon) Jälkikäteen pohdiskellen tiedostan, että minulla on ollut bi-seksuaalisia tai bi- henkisiä taipumuksia jo ala-aste/yläasteikäisenä, esimerkiksi tykkäsin katsoa kauniita ja vähäpukeisia naisia lehdistä, mutta en nyt ajatellut siinä olevan mitään sen erityisempää. Ihastuinhan kuitenkin miehiin/poikiin.
Tosin minulla ei ole juurikaan kokemuksia miehistä, johtuen osin siitä, että vietin lapsuuteni/teini-iän uskovaisissa piireissä, jossa opetettiin, että seksi kuuluu avioliittoon. Irtaannuin kirkon piiristä noin 24 vuotiaana ja tähän mennessä olen harrastunut seksiä vain yhden miehen kanssa. Jotain seksuaalisia juttuja miesten kanssa oli nuorempana, mutta parin viime vuoden aikana olen huomannut tuntevani vetoa myös naisiin. Tai kiinnostukseni miehiä kohtaan on laimentunut. Mutta olen pähkäillyt ja pohdiskellut asiaa, miettinyt, että ovatko naisiin liittyvät seksifantasiat jotakin vaihetta/ heijastavat kokeilunhalua. Tai en ole uskaltanut toteuttaa bi-seksuaalisia fantasioitani, koska en ole varma olenko aidosti kiinnostunut naisista tai olenko fantasioistani huolimatta valmis tositoimiin naisen kanssa. Ehkä koen pelkoa, koska en ole seksuaalisesti kovin kokenut muutenkaan. Vaikka nykyinen ihastukseni ei ole ensimmäinen nainen, johon tunnen fyysistä vetoa.
Tosin minulla ei ole juurikaan kokemuksia miehistä, johtuen osin siitä, että vietin lapsuuteni/teini-iän uskovaisissa piireissä, jossa opetettiin, että seksi kuuluu avioliittoon. Irtaannuin kirkon piiristä noin 24 vuotiaana ja tähän mennessä olen harrastunut seksiä vain yhden miehen kanssa. Jotain seksuaalisia juttuja miesten kanssa oli nuorempana, mutta parin viime vuoden aikana olen huomannut tuntevani vetoa myös naisiin. Tai kiinnostukseni miehiä kohtaan on laimentunut. Mutta olen pähkäillyt ja pohdiskellut asiaa, miettinyt, että ovatko naisiin liittyvät seksifantasiat jotakin vaihetta/ heijastavat kokeilunhalua. Tai en ole uskaltanut toteuttaa bi-seksuaalisia fantasioitani, koska en ole varma olenko aidosti kiinnostunut naisista tai olenko fantasioistani huolimatta valmis tositoimiin naisen kanssa. Ehkä koen pelkoa, koska en ole seksuaalisesti kovin kokenut muutenkaan. Vaikka nykyinen ihastukseni ei ole ensimmäinen nainen, johon tunnen fyysistä vetoa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
On meitä melkoinen liuta muitakin:) Kannattaa käydä lukemassa lepakkolaakso.net -sivuilta sellainen piiiiiitkä ketju, joka on otsikoitu Myöhäinen herääminen ja Myöhäinen herääminen osa II, muistaakseni... Mutta kiva, jos keskustelua syntyy tälläkin palstalla. Vastailen itse myöhemmin, kun nyt työt kutsuu...
höpsö, ota mies, niin ei tarvi olla puutteessa. K...ä 25 cm/9 cm. Sen kyllä tuntee pimperossaan.
Täyttä soopaa. Tuollainen kerro mitään muuta kuin sen, että pyrit liu´ttamaan seksuaalisten toimintojesi rajoja, mielikuvittelet seksifantasioita ja luulet sen meerkisevän jotain seksuaali-identiteetin kannalta jotain.
Täyttä aivopesua homoyhteisöjen tapaan, jossa kuvitellaan, että tuollainen vapaamielisempi suhtautuminen seksuaalisuuteen ja seksin harrastamiseen fantasioiden täyttämisen mielessä, sinänsä tekisi ihmisestä identiteetiltä erilaisen, kun vain siinähän vapautetaan lukkiintuneita käsitteitä omasta päästään, mitä pitää oikeampana tapana harrastaa seksiä ja kenen kanssa jne.
Naiset feminismin myötä vapautuivat ja rupesivat harrastamaan miesten kanssa samaan tapaan seksuaalisuuttaan kuin miehet aikaisemmin. Nythän nykyaika vie ihmisiä tuohon suuntaan, että "vapaudutaan" vapaampaan seksuaalisuuteen, jossa ei ole rajoja sen suhteen, toteutetaanko sitä seksiä miesten vai naisten kanssa.
Identiteetin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, ellei sitten todellakin hurahda sellaiseksi, että se seksuaalitoiminto saa ihmisessä yliotteen ja ajattelee toisia ihmisiä ja itseään, vain sen kautta.
Bi-seksuaalisuuttakaan tuo ei ole, eikä yhtään mitään muutakaan kuin seksin ajattelemista. Ja ihmiset yleensä tai kaiketi on tarkoitus muodostaa identiteettinsä sen pohjalta, miten oikeasti suhtautuu toisiin kokonaisvaltaisesti ja voisi olla suhteessa sekä saman tai vastakkaisen sukupuolen kanssa. Seksiähän nyt vapaamielisemmät harrastavat mitenpäin tahansa kenen kanssa tahansa, mutta sehän nyt ei oikeasti kerro mitään muuta kuin vapaamielisyydestä.
Tuollaiset homoyhteisöt, jotka keksivät tuollaisille toiminnoille ns.oikeutuksia ja hienoja perusteluja "myöhäisherännäinen" ym. pyrkivät vain saamaan tiivistettyä samanmielisiä yhteen ja luomalla siihen jotain aivan samaan tapaan ehdottomuutta kun kirkkoväki aikoinaan heteroseksuaalisuden suhteen, ovat siis matkineet mekanisminsa ja lahkolaisuutensa heiltä.
Homoseksuaalisuus on suurin kupla, mitä pidetään yllä. Tietysti ihmiset rakastuvat ja haluavat toisiaan sukupuolesta riippumatta ja mikäs siinä, mutta on suurta harhaa kuvitella, että oikeasti olisi sellaista että ihmisellä olisi pakottava tarve suorittaa sekä seksuaalitoiminnot että rakastumisensa yhteen sukupuoleen. Monet ihmiset kokevat seksuaalifantasioita milloin mitenkin päin, harva kuitenkaan saa täyttymyksensä kuin juuri sen henkilön kanssa, joka tuo siihen syvempää ulottuvuutta.
Sehän ei pitäisi edes heidän omien puheidensa mukaan olla noin? silti he jänkäävät ja jänkäävät ja perustelevat seksuaalitoimintojaan mitä omituisin oikeutuksin.
Outoa, ettei kukaan oikea seksuaaliterapeutti tms. uskalla tulla sanomaan sitä totuutta näiden asioiden suhteen, mutta eihän se tietysti ihme ole tälläisessa asenne ilmastossa, jossa Suomessakin eletään.
Ole ihminen, joka on vapautunut seksuaalirajoitteistaan jos niin haluat ja koet, mutta älä kuvittele, että sen pitäisi sinua identiteetiltäsi jotenkin muuttaa tai pitäisi jonnekin lepakkolaaksoihin mennä jaarittelemaan "myöhäisherännäisyyttäsi" tai muuta roskaa.
Mistäs niitä miinuksia nyt noin pukkaa?
Sillä onhan se nyt selvää, että niillä ihmisillä, jotka luokittelevat itsensä esim. homoseksuaaleiksi tai heteroseksuaaleiksi, niin ensisijaisesti ja ensimmäisenä asiana he viehättyvät tai kiinnostuvat tietynlaisista persoonista, jotka sitten laukaisevat heissä sitä seksuaalista kiinnostuneisuutta.
Ei siis toisinpäin, että ensin on seksifantasiat, ja sitten pitäisi löytää joku halukas, silloinhan kyse on vain kevytmielisestä ja tai vapaamielisyydestä seksuaaliasioiden suhteen.
Ihmiset siis ovat persoonia, joilla on omat erityispiirteensä ja usein viehättyvät tietynlaisista persoonista, ellei yllätyksiä satu matkan varrelle. Se, miten he sitten kokevat seksuaalisuutta toisen kanssa on hyvin yksilöllistä. Mutta jos painopiste on ensin siinä, että mennään seksuaalitoimintojen kautta suhteeseen, tai korotetaan se elämässä liian suureen arvoon, niin kyllä siinä tietynlaista epätasapainoa on.
Ihmiset ovat sekä femiinisiä että maskuliinisia, kukin omien erityislaatujensa mukaan, joku 99% femiininen toinen vähemmän, se varmasti sukupuoliroolien vaikutusten heikentymisien myötä vaikuttaa paljon siihen, miten yhteiskunnassa koetaan voivan toimia ja kenen kanssa kullakin tulee niitä sellaisia tuntemuksia, että kokevat täyttymystä sen persoonan kanssa.
Mutta en usko, että tuollaisen, sen että jonkun ihmisen kanssa on, siis vain on kokonaisvaltaisesti sisältäen seksuualisuuden, sen tulisi muokata ihmistä persoonaltaan jonkun ryhmän haluaman kaltaiseksi tai kuvitella, että sillä oikeasti olisi eroa esim. tuon ap:n kannalta jos hän olisi miehen kanssa sänkyssä ja hän ei pystyisi ns.täyteen suoritukseen vaan hoitaisi naisen toisella tapaan, samaan tapaan kuin nainen naiselle tekee.
Niin missä vaiheessa tuosta tulee identiteetti kriisi jos miehen samat toimet tekisi nainen? ja ihmisen pitäisi ajatella koko seksuaalisuutensa ja persoonallisen identiteettinsä uudelleen?
Koska totuustahan on, että tuosta seksuaalisuorituksesta on tehty iso numero sen takia, että yhteiskunta hyväksyisi sen paremmin, jos se seksuaalitoiminto olisi jonkin erityisen seksuaali-identiteetin takana ja juurikin sen yhteiskunnan vaikutuksen takia, miten on suhtauduttu muihin seksuaalitoimintoihin kuin perinteisiin avioliitton siunaamiin suorituksiin.
On siis vain ihmisiä, jotka viehättyvät tietynlaisista ihmisistä, jos se seksi siinä saa ensisijaisen painoarvon, niin varmasti on jotain pielessä tai sitten vain on hyväksynyt sellaisen vapaamielisemmän ja tai pakottavan toiminnon itselleen, oli kyseessä mikä tahansa seksuaali-ismi.
Niin naurattaa etten meinaa penkillä pysyä! Siis mistä näitä besserwissereitä oikein riittää? Millähän meriiteillä tämäkin (hetero) tyyppi tätä paskaa tänne kirjoittaa muka faktana ja kumoaa oikein tieteellisiä tutkimuksia? Onko tämä sitä mitä äitisi on sinulle opettanut vai onko sinulla jotain oikein tieteellistä pohjaakin näille väitteillesi?
Kylläpähän biseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen siinä missä heterous ja homouskin eikä kyse ole mistään omasta valinnasta tai osoituksesta vapaammasta ajattelusta seksin suhteen. Sitä on esim. parinvaihdot ja kolmen kimpat. Vituttaa niin ettei veri kierrä, kun ajattelee, että tällaisia ihmisiä kuin tämä jäkäjäkää on oikeasti olemassa ja vielä kehtaavat arvostella ap:n kaltaisten ihmisten ajatuksia. Seksuaali-identiteetti on tärkeä osa ihmistä siinä missä muutkin identiteetit eikä sitä tule vähätellä varsinkaan siinä tapauksessa, jos toinen ihminen kokee identiteettinsä romuttuneen tms.
Biseksuaalisuuden toteaminen, siihen herääminen tai miten sitä nyt halutaankin kutsua, ei ole ihan yhtä selvää kuin heteroilla ja homoseksuaaleilla, meillä kun on myös tunteita sitä vastakkaistakin sukupuolta kohtaan. Niinpä tunteet on helppo sivuuttaa kun yhteiskunta, jossa heterous on normaliteetti, ajaa tiettyyn suuntaan odotuksineen, oletuksineen ja toiveineen. Lisäksi kaltaisesi besserwisserit kertovat teineille koulussa, että on ihan normaalia, jos jossain vaiheessa tulee tunteita omaa sukupuolta kohtaan mutta että siitä ei tarvitse olla huolissaan, se menee kyllä ohitse. Voi v...!
Niille, jotka ovat kiinnostuneita biseksuaalisuudesta, seksuaali-identiteetistä ja sen rakentumisesta TIETEELLISELTÄ POHJALTA suosittelen luettavaksi seuraavia:
http://cc.oulu.fi/~jek/KangasvuoLisuri.pdf
http://www.bookplus.fi/kirjat/heusala,_kari/naisen_seksuaalisuus-8219700
http://openlibrary.org/books/OL314109M/Hetero-olettamuksesta_moninaisuuteen
Alkuperäiselle kirjoittajalle vastaan lyhyesti omasta kokemuksestani, että itse olen myös "herännyt" omaan biseksuaalisuuteni olemassaoloon vasta aikuisiällä (joka vastoin yleistä luuloa on erittäin yleistä, tästä lisää mm. Heusalan kirjassa) johtuen ilmeisesti siitä, että olen löytänyt nykyisen elämänkumppanini jo 15-vuotiaana, eikä minulla siten ole ollut ajatuksia romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kehenkään muuhun, ei omaan eikä vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta, jostain syystä niin kävi kuitenkin vanhemmiten ja olen iloinen siitä että näin kävi. Itsekin mietin aluksi, onko kyse ns. normifantasioinnista, jota "kaikki " heteronaiset harrastaa. Asia selvisi ajan kanssa ja kokemuksen kautta (ja tämä on sitä vapaamielisyyttä mutta sillä ei ole sitten mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa), että kyse ei ollut vain fantasioinnista ja se auttoi minua identiteettiongelmieni kanssa. Jos neuvon haluat, niin älä turhia murehdi mikä tai kuka olet, etene rauhassa ja tee niin kuin sinusta hyvälle tuntuu. Kokemuksen kautta saat varmasti selville, millaiset tunteesi ovat eikä sitä kannata jännittää oletko kokenut vai kokematon, tilanne etenee varmasti luonnollisesti ;)
Ja nyt seuraavaksi saamme varmasti nauttia sitten jäkäjäkän seuraavasta paatoksesta....
Niin, tuossa Kangasvuon lisurissa kylläkin käsitellään juurikin tuolta samalta pohjalta asiaa, mitä kevyesti vilkaisten kerkisi hahmottamaan.
On käsitteellinen ja symbolinen mies nainen ideaali ja seksuaalisuus, jota vasten kaikki muut seksuaalisuudet hahmotetaan ja asetaan vastaan. Kaiketi se ei ole yllätys, ettei sellaista ideaalia ole olemassakaan.
Kyse siis näyttää olevan siltä, esim. jos jotain seksuaalista toimintoaa harjoittaa siten, ettei aseta sitä näkyville, ne paljon puhutut "kaappihomot" tms. niin ihminen tavallaan kykenee sellaiseen ilman suurempia identiteetti kriisejä ja se kriisi tuleekin vasta sitten, kun ilmaisee yhteisön ideaali normeja vasten, että minä elän näin. Jolloin joutuu niitä oletuksia ja rooleja vasten hahmottamaan itsensä ja voi kokea sitä, ettei tule samalla tavalla hyväksytyksi enää ihmisenä ihmisten joukossa kuin aikaisemmin. Ja myös siitä, että saattaa joutua lokeroiduksi tämän toisen stereotypia ja ennakkoluulon kohteeksi.
Kysehän ei siis ole silloin siitä että mikä on seksuaaliselta suuntautumiselta itsensä suuntaan vaan siihen suuntaan kuinka tiukat on käsitykset ideaaleista ja velvoitteista yhteisön sisällä antaa ulospäin ideaalin täyttämisen vaade.
Samaa propagandaahan myös homoyhteisöt harjoittavat, kun esittävät että joillakin on valheellinen identiteetti, koska ei ala toimimaan ulospäin heidän yhteisön haluamalla tavalla ja ilmentämään itseään "homoseksuaali" identiteetin vaatimalla tavalla. Pyritään siis painostamaan noudattamaan tiettyjä rooleja ja odotuksia. Vaikka todellisuudessa ihmisen persoonaan tuollaiset tekijät eivät pitäis vaikuttaa juuri mitenkään.
Joten kysehän on lopulta siitä, miten sallitaan persoonallisuus, persoonalliset ratkaisut, kuinka avoimia ja ihmisoikeuden periaatteet sisäistäviä yhteisöt ovat, jotta sellaisia rintamia tai musertavia käsityksiä ei pääsisi minkään yhteisön sisältä toimimaan ketään yksilöä vastaan.
Tuosta lisurista vielä, tässä pari lainauskohtaa:
"Biseksuaali termin valitseminen saattaa olla keino korostaa joustavuutta ja avoimuutta sen sijaan, että biseksuaalisuudesta rakennettaisiin selkeä seksuaalinen identiteetti homo-ja lesboyhteisöjen sijaan.
Itsen nimittäminen biseksuaaliksi ei siis ole niinkään seksuaaliseen kategoriaan sijoittumista ja kategorian puolustamista, vaan valinnan mahdollisuuksien ylläpitämistä, ilman että kuitenkaan häivytettäisiin biseksuaalisuuden erityisyyttä sinänsä. Kategorisoinnin pakko ulkopäin sai haastateltavat tuntemaan, kuinka heidän käsitystään seksuaalisuudestaan pyritään hallitsemaan. Ehdotuksia uusiksi nimiksi oli polyseksuaalisuus? tai pelkkä seksuaali, johtuen että biseksuaali sana luo ennakkoluulon yliseksuaalisuudesta.
"se, ettei kiinnostuksen kohteen sukupuolella ole välttämättä merkitystä, ei valitettavasti lisää eroottisesti mielenkiintoisten ihmisten määrää maailmassa."
Ja tuo on siis täysin suora aasinsilta siihen, että kyse on nimenomaan siitä, että ihmiset kiinnostuvat toisista ensisijaisesti persoonina, heidän persoonapiirteiden takia, ei sen takia että joku on "mies" tai "nainen".
Kritisoin lisurin kapeakatsoisuutta siltä osin, että käyttää toistuvasti tuota samaa jargonia, siitä että onko mies tai nainen kiinnostava, kiinnittämättä yhtään siihen huomiota, että oletetaan siis samalla tapaan suoraan sitä, että se persoonaan kiinnostuminen, eroottisuuden kohdistuminen sukupuolesta riippumatta olisikin kiinni siitä, voiko ajatella olevansa vapaamielisesti seksuaalinen, johdattelee siis ajatukset seksin suorittamiseen.
Ja tästä päästään sitten siihen, mihin jo vihjailtiin, mitä on heteroseksuaalisuus? Luin ohimennen kirja arvostelu artikkelin, jossa nainen purki tuntojaan, romanttisia sellaisia siitä, miten kaipaa miestä, siis sellaista miestä, joka fyysisesti täydentää erityisyydellään häntä, ihaili miehisyyttää, maskuliinisuutta ja kovasti haikaili sen perään. Seksistä ei vielä tuossa vaiheessa puhuttu mitään. Hänkin siis oli joko löytänyt itselleen sopivan persoonan tai haikaili sen menetetyn perään. Sillä kuten tiedetään, niin ei populaatiosta niin herkästi kahta samanlaista löydy, jolloin se seuran haku voi ja onkin heteroillakin työlästä.
Ellei sitten ole vain omaksunut tuota vapaamielisempää seksuaalikulttuuria, joissa pääpaino on eri sukupuolta olevien kesken suorittaa seksiakteja. Ei tuokaan muuten kerro mitään seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan siitä, että on tapa toimia tietyllä tavalla vallitsevan kulttuuripiirteen sallimana ja vuoksi.
Se suuntauminenhan ilmenee sitten vasta siinä vaiheessa, jos ja kun on tuon kirjan kirjoittajan tapainen nainen, joka haikailee ja kaipailee selkeästi itselleen vastapainoa, toisen fyysisyyden, maskuliinisuuden perään. Haluaa siis selkeästi tietyntyylistä persoonaa. Ja monet miehet haluavat femiinisyyttä vastapainoksi tai sitten muunlaista persoonallisuutta joka vastaa johonkin sellaiseen heissä itsesään, mitä kaipaa, tai sitten jotain muuta, siis siinä vaiheessa kun seuraa haluavat eivätkä vain seksisuorituksia.
Niin, kyllä kaikki kirjoitukseni on homoyhteisön kritiikkiä myöten todeksi näytetty, (sen homoyhteisön kritiikkikin toisenlaisuutta vastaan voi myös todeta lisurista).
Ihan lyhyesti sanon vielä senkin, miksi jotkut ihmettelee, miksi muita kuin heteronormatiivisuuden omaksuneita ihmisiä on ruvennut ilmenemään enemmän kuin yhteisöjen sietokyky kerralla sietää. Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ihmiset ovat taatusi muuttuneet paljoltakin vuosikymmenten saatossa siitä, miten sukupuolten roolit koetaan ja minkälaisia persoonina mies tai nainen voi itseään ilmentää.
Mieheyden ja naiseuden käsitteiden laajeminen ja ihmisten persoonnallisuuksien sallimisien vuoksi, kun ei enää ole tiukkoja kasvatusrajoja siitä, minkälaisiksi pitää tytöt, pojat kasvattaa, vaan sallia enempi heidän omanlaatuisuuttaan, tarkoittaa se sitä myös, että niitä aikaisemmin vain toiseen sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia ilmenee tai ne ovat tulleet näkyväksi myös toisella sukupuolella, persoonallinen ihminen siis pyrkii pinnalle (Ei ehkä vielä Kiinassa kuitenkaan).
Ja sitämyötä ihmiset sekä voivat että myös katsovat toisiaan ristiin rastiin aikaisempaa enemmän koska sellaisia persoonia jotka itseä viehättävät seuraksi asti, saattaa löytyä populaatiosta molempien sukupuolten osalta.
Kiinnostava lisensiaattityö. Hyvä, että biseksuaalisuudestakin on tehty tutkimusta. Biseksuaalisuus tuntuu jäävän homo -ja lesbokeskustelun varjoon ja sitä ei oteta aina kauhean vakavasti. ( esim. väitteet biseksuaalisuudesta trendi/muoti-ilmiönä, ohimenevänä vaiheena). Biseksuaalisuutta on toki eriasteistakin. Kaikki eivät koskaan edes tiedosta omaa biseksuaalisuuttaan.
Heusalan kirjakin vaikuttaa kiinnostavalta. Seksuaalisuus on monimuotoista ja monimutkaista. Onneksi tai valitettavasti.
Kovin on vakavaa ja maita mullistavia ja ihmisiä sekoittavia, niin lisätään kasaan vielä tantraseksuaalisuuskäsite, niin johan päästään itse ytimeen.
Tantrarituaali
Tantraa voi lähestyä myös rituaalina. Se voi olla pyhä ja syvä rituaali. Se on rakkauden liitto, sielujen ykseys. Tantra on kahden ihmisen kohtaamista jokaisella tasolla. Kehot, mielet ja sydämet sulautuvat yhteen. Kahdesta tulee yksi. Kohtaamalla toisen kohtaamme myös kaiken mikä on. Yhtymällä toiseen ihmiseen me yhdymme kaikkeuteen.
Jumaluus meissä molemmissa yhtyy toisiinsa. Shakti ja Shiva, femiininen ja maskuliininen energia kohtaavat ja tanssivat yhdessä. Nämä kaksi ovat toistensa vastakohtia, energian kaksi napaa maailmassa. Syvässä yhteydessä ne sulautuvat yhteen, ja kahdesta ääripäästä tulee yksi. Tämä on korkein kosminen yhteys, Mystiset Häät.
Lähesty toista ihmistä kuin jumaluuden ilmentymää. Lähesty toista olemalla itse kosmisen jumaluuden ilmentymä. Toinen ottaa Shaktin, kaiken femiinisen energian olemuksen, ja toinen Shivan, kaiken maskuliinisen energian olemuksen. Jos kumppanit ovat samaa sukupuolta, he voivat itse valita roolinsa. Rooleja voi myös vaihtaa, sillä jokainen ihminen sisältää molemmat puolet itsessään.
Kaksi ääripäätä luo välilleen jännitteen. Ne vetävät toisiaan puoleen, ja samalla torjuvat toisiaan. Tuo jännite on energian virtaa, se on elämämme energiaa. Uusi elämä syntyy tuosta kohtaamisesta, naiseuden ytimen ja maskuliinisuuden ytimen tanssiessa yhdessä rakkauden tanssia. Tuo kohtaaminen tapahtuu meidän kehomme temppeleissä. Tantrassa pyhä seksi on korkein palvontamuoto.
Kehomme ovat jumaluuden fyysinen ilmentymä, sielumme temppeli. Kehomme sulautat yhteen, ja silloin sielumme sulautuvat yhteen. Jumaluus, joka on meissä kaikissa kohtaa, ja saavutamme kosmisen yhteyden kaiken kanssa. Tuo ykseys on korkein palvontamuoto, ja kaunein rukous. Se on pyhä yhteys."
Tantralainen ajatus seksuaalisuudesta
Tantralainen ajattelu lähtee siitä, että ihmistä liikuttava energia kehittyy vastapoolien yhtyessä. Kun ihminen tajuaa, että hän ei ole täydellinen, hän alkaa etsiä toista puolikasta.
Miehen ja naisen yhdynnässä tulee esille ihmisen perusidentiteetti, olemassaolon yhteys, koko universumin perustoiminta. Miehen ja naisen yhteensulautuminen vastaa jumalallista luomista. Tämä tarkoittaa femiinisyyden ja maskuliinisuuden yhtymistä.
Alhaisimmalla tasolla nämä energiat yhtyvät kuin eläimet vietin johdattamana intohimoisesti. Ne etsivät täydennystä itsensä ulkopuolelta - tekniikasta, mielihyvästä tai yltäkylläisyydestä. Ihmisen kehittyessä yhtyminen käy tietoiseksi.
Ihminen tajuaa energiavirrat ja osaa käyttää niitä henkiseen kehitykseen. Kehittyessään hän alkaa tajuta, että koko maailmankaikkeus on hänessä ja hän yhtä maailmankaikkeuden kanssa.
Täydellinen ihminen pystyy saavuttamaan itsessään molemmat energialähteet. Kuten tiedetään, Jumalan poika syntyi neitsyestä. Jumalallinen tila on sellainen, jossa ihminen ei tunne enää kahtiajakautumista, yksinäisyyttä tai erillisyyttä. Hengessä kaksi vastakkaista poolia eivät ole koskaan eronneet toisistaan. Samoin kuin sydän, aivot ja maksa toimivat kaikki yhdessä toteuttaen omaa tehtäväänsä, ihmisen on osattava erottautua ja yhdistyä. Ihmisen ei tule jäädä ykseyden olotilaan.
Jos ihminen keskittää elinvoimansa sukuelimiin, henkiseen kehittymiseen jää vähemmän energiaa käytettäväksi. Ihmisestä on tultava "kosminen rakastaja“, sanoo Sam Keen.
"Toinen ottaa Shaktin, kaiken femiinisen energian olemuksen, ja toinen Shivan, kaiken maskuliinisen energian olemuksen. Jos kumppanit ovat samaa sukupuolta, he voivat itse valita roolinsa. Rooleja voi myös vaihtaa, sillä jokainen ihminen sisältää molemmat puolet itsessään."
Nyt kun taas miljoonannen kerran ihmiset pohtivat itseään ja sitä, mihin lokeroon itsensä laittavat kuinka femme tms. oikeasti on, miettivät ilmeisesti jotain sellaista, mikä näkyisi päällepäin, vaatetuksen tai ruumillisen olemuksen mukaan (ts.jotkut pyrkivät ulkoisesti muistuttamaan sellaista naisellisuutta, mitä naisellisuudella ulkoisesti käsitetään, vaikka ei oikeasti ole erityisemmin femiininen tai eikä edes maskuliininen, kunhan mallintaa oletuksia,kuten esim. jotkut transut vain esittävät sellaista naista, joita ulkoisesti haluaisivat olla, mutta eihän se kerro mitään naisista tai naisellisuudesta, vaan siitä, miten naisilta on odotettu normien mukaan käyttäytyvän ja pukeutuvan, mikä on lähinnä naisellisuuden irvikuvia tai kun homomiehet kertovat kokevansa olevansa neitimäisiä, mikä ei ole luonteenpiirre, vaan suhtautuminen tai oletus siitä, miten suhtaudutaan asioihin, sellainen teinisuhtautuminen, johon tykästyvät, sama kuin heteromiehiin iskostetaan ajatus, ettei tosimies puhu eikä pussaa, mistä oletuksesta on jo suurelta osin eroon päästy, eikä tuon oletuksen omaksuneita miehiä niin paljon enää ole, mutta ei tuokaan taas maskuliinisuuteen liity mitenkään)
Femiinisyys ja maskuliinisuus on siis suuresti väärinymmärrettyjä käsitteitä.
Tämä tantrasivusto on sen verran mielenkiintoista luettavaa, ja hyvinkin aiheeseen liittyvää, että mieluummin sitä tällä tavalla asioita käsittelee, kun noita nihkeitä päätelmiä seksuaalisuudesta, jotka ovat täysin yhteisöjen normeihin liittyviä ja ulkoapäin ohjautuvia.
http://sites.google.com/site/dissidentti/tantralainenajatusseksuaalisuudesta
"Seksuaalisuuden avulla eläimellisestä lajista tulee henkinen. Sukupuolielinten avulla voi vielä pelkässä materiassa elävä ihminen kokea hetkeksi yhdeksi tulemisen. Orgasmissa ja intiimissä läheisyydessä voi saada pienen aavistuksen mahtavasta ykseyden voimasta.
Henkisellä tasolla ei ole mitään erillistä mies- ja naissukupuolta;
henki on kokonaisuus. Se mikä ulkomaailmassa on mahdotonta, voidaan kokea sisäisessä maailmassa, tietoisuuden tilana. Henki on sukupuoleton. Siksi tietoiseksi tullut ihminen ei enää etsi kaikessa toista puolikasta vaan kokonaisuutta. Hänen ongelmanaan ei ole enää kehon sukupuolisuus, vaan maallisen välttämättömyyden ja henkisen mahdollisuuden tasapainoinen yhdistäminen.
Haichin mukaan maan päällä on kahdenlaisia ihmisiä; eläviä, joista jo on tullut ihmisiä ja kuolleita, jotka ovat vasta miehiä ja naisia. Ruumiillista nautintoa tuntevat ne, jotka eivät vielä itse elä, vain heidän kehonsa elää. He syövät, juovat ja nautiskelevat vain nautinnon vuoksi, ja ollakseen mahdollisimman terveitä, voidakseen puristaa kehostaan esiin niin paljon kuin mahdollista.
Luovan voiman matalammat värähtelyt ihminen tuntee kehossaan seksuaalisena paineena, korkeammat värähtelyt sielussaan rakkautena eli Haichin määritelmän mukaan vetona kohti ykseyttä. Kaikki tietoisuuden taajuudet ovat korkeampia kuin esimerkiksi lyhytaaltojen, röntgen- ja radiumsäteiden taajuudet.
Haich jakaa ihmisen kehittymisen seitsemään eri tasoon. Matalimmalla tasolla ihminen elää toteuttaakseen lajin säilytysviettiä, seksuaalista ja ruumiillista kiihkoa. Toisella tasolla ihmisellä on näiden lisäksi itsesäilytysvietti. Hän tietää hyvin, milloin hänellä on nälkä ja vilu. Kolmannella tasolla hänellä on tahdonvoima ja jopa luovuutta. Neljännellä tasolla ihminen pystyy tunnistamaan erilaisia tunteita. Viidennellä tasolla hän pystyy hallitseman jopa omat ajatuksensa ja omat elintoimintansa. Kuudes taso ilmenee intuitiona ja sisäisenä näkemyksenä. Ihminen tajuaa, mitä on universaali rakkaus ja ykseys maailmankaikkeuden kanssa. Seitsemäs taso on puhtaasti henkinen olotila, jumaluus, korkein tietoisuus itsestä.
Todellinen rakkaus
Tantra-seksin filosofisen oppi-isän, intialaisen Osho Rajaneeshin mukaan seksuaalisuus typistyy nykyään mielihyvän ympärille: seksuaalisia nautintoja etsivä ihminen rakentaa alituisesti perustaa, mutta ei koskaan pystytä taloa tälle perustalle.
Oshon mukaan käytetään sanoja “seksi" ja “rakkaus" ikään kuin niiden välillä olisi jokin sisäinen yhteys. Niin ei hänen mielestään kuitenkaan ole. Rakkaus syntyy vasta kun seksi on mennyt. Se tarvitsee johdannon ja omat esileikkinsä. Erona rakkauteen rakastuminen on houkutin, esileikki. Se on maaperän valmistelua yhdynnälle. Seksi on sellaisenaan liian äkillistä ja liian väkivaltaista.
Mitä sitten on todellinen rakkaus? Oshon mukaan rakkauteen liittyy meditatiivinen mielentila. Mitä hiljaisemmaksi ihminen muuttuu ja mitä vapautuneemmin hän kykenee suhtautumaan itseensä sitä tyytyväisempi hän on elämäänsä. Hän alkaa ylipäätään rakastaa. Rakastaminen kehittyy hänen tavakseen elää.
Jokaisella mielentilalla ja ajatuksella on matalaa tai korkeaa säteilyä. Jotkut havaitsevat näitä säteilyjä yhtä selvästi ja välittömäsi kuin toiset valonsäteen silmillään. Mitä korkeampia ovat taajuudet ja mitä lyhyempiä aallot, joita ihminen säteilee, sitä enemmän ne lähentyvät niitä tiettyjä taajuuksia, joita tieteellisesti ei voida todeta, mutta jotka kuitenkin välittömästi koetaan. Niitä nimitetään yksinkertaisesti esimerkiksi rakkaudeksi"
No moi!
Lyhyesti, en edellenkään usko tuollaisiin suuntautumisiin. Päivänselvästi olet käynyt vain kamppailua sitä vastaan, miten ihmisten odotetaan tiettyjen sukupuoli roolien ja normien mukaan elää. Sillä nehän rajoittavat ihmisten välistä kanssakäymistä enemmän kuin mitkään muut. Se, miten odotetaan naisena tai miehenä toimivan yhteiskunnan asettamien päältäpäin tulevien oletusten mukaan. Nythän naiseus ja mieheys käsitys on laajentunut ja sitä muota ilmapiiri paljoltakin vapautunut, kun ihmiset saavat olla enemmän sellaisia, mitä oma persoona heijastelee, eivätkä pyri ahtautumaan niihin muotteihin. Tuo vain sivuaa seksuaalisuutta, se pitäisi tiedostaa.
(Äitini on kyllä sitämieltä, ihan tässä viimeksi vielä(kin) tuon -Älä alistu-kampanjasta kun keskusteltiin, paasaa vain siitä, kuinka ihmisten välillä pitää olla lämpöä ja hehkua ja perustua molempien halukkuuteen, muuten ei pidä tehdä mitään, ja kovasti salli "homoseksuaalien" myös tulla kirkkoon mukaan siunattavaksi, itse väitän vain vastaan edelleen siltä osin, ettei ole mitään syytä erotella, homo-heteroseksuaaleja ja puhua seksuaalisuuden kautta ihmisistä, kuten tänään myös oli metro-lehdessä, että mitä mieltä olette "homoista", mistä ketun "homoista", kyse kaiketi kuuluu oikeammin, että mitä mieltä olette siitä, että on tietynlaisia seksuaalisia toimintoja, joita jotkut ihmiset harrastavat? niin miltä tuollainen kysymys oikeasti näyttää?)
Tuossa aamulla juuri luin arvosteluja tuosta bulgarialaisten sinkkumiesten seuran etsiminen elokuvasta. Ja heidän yksi kommenti taas pisti silmään, se,miten he kokevat että ulkomailla voi helpommin tutustua tuntemattomiin ja pitää hauskaa, yleisen kanssakäymisen muodossa, minkä ei tarvi johtaa mihinkään. Suomessa kuulemma tulee heti kättelyssä kehoitus joko painua siitä muualle, jos lähestyy tai sitten vievät kotiinsa?
Ihmisiin vaikuttaa niin valtavasti se, miten yhteiskunta normittaa ihmisiä, se pitää tiedostaa ja sitten kun murtaa niitä käsitteitä miehisestä tai naisellisesta odotuksista ja rooleista, tekemällä omia persoonallisia ratkaisuja, ei ne niin selkeästi perustukaan seksuaalisuuden kautta, vaikka katseen vain sen kautta pyritään heijastelemaan, vaikka kyseessä on itse asiassa paljon laajempi asia.
Olen mies ja löysin biseksuaalin identiteetin kolmissakymmenissä. Olin nuorempana harrastanut seksiä miesten kanssa ja fantasioinut heistä läpi vuosien aina välillä, mutta torjunut biseksuaalisuuden mahdollisuuden, varmaankin koska halusin olla hetero ja suurin osa seksuaalisista tunteistani (ja kaikki romanttiset) kohdistuvat naisiin.
Mulla havahtuminen ei liittynyt omaan sukupuoleen ihastumiseen, vaan siihen että rakastuin biseksuaaliin naiseen ja pystyin siten hyväksymään myös oman bisseyteni. Vasta silloin aloin lukea biseksuaalisuudesta ja tajusin, että kaltaisiani onkin paljon. Kaikki loksahti ja tulin kaapista. Ja jokainen määrittelee itse seksuaalisuutensa. Jos minä koen olevani bi, jäkäjäkät tai muut fasistit eivät pysty sitä kumoamaan, vaikken täyttäisi heidän määritelmiään biseksuaalisuudesta.
Jätkä ei edes ymmärrä lukemaansa.
Jännä miten ihmisellä on niin suuri tarve määritellä toinen ihminen. Mutta onhan se kovin ymmärrettävää, sillä ihminen pelkää sellaista mitä ei ymmärrä, sellainen asia mistä itsellä ei ole vielä valmiita ajatusmalleja voi olla hyvin hämmentävää ja täten myös kovin pelottavaa. Varsinkin jos se kyseenalaistaa oman seksuaali-identiteetin tai yleensäkin elämänkatsomuksen, arvot ja tavat elää ja nähdä elämää.
Homoseksuaalisuus on sinänsä helppo käsite, se on helppo rinnastaa heterouteen, se on kuin janan toinen pää. Mutta bi sen moninaisuudessaan on niin hämmentävä käsitys, joka helposti kyseenalaistaa monien käsityksen seksuaalisuudesta. Se on helppo tuomita kevytkenkäisyyteen tai seksuaaliseen vapaamielisyyteen. Jokainen meistä on nähnyt eroottisia unia erilaisista ihmisistä vaikkei välttämättä koe tätä mitenkään viehättäväksi. Tämä voi pelottaa, varsinkin jos joku tulee ja kertoo että mitä se "pahimmassa tapauksessa" voi tarkoittaa.
Kaiken tämän takana -omasta mielestäni- tässä piilee ihmisen epävarmuus omasta seksuaalisuudestaan, siitä että mitä joku toinen minusta saattaa ajattella. Jos meistä jokainen voisi hyväksyä itsensä ja oman seksuaalisuutensa sellaisena kuin se on, olisi silloin toisen erilaisuus helpompi ymmärtää ja hyväksyä.
Mutta onhan seksuaalisuus ihan sen sanan alkuperäisessä merkityksessä kovin vaikea aihe ihmisille; naisen seksuaalisuus, lapsen seksuaalinen kehitys, nuoren seksuaalikasvatus.. Kuin kirosanoja yhteiskunnassamme.. Saatika miehen seksuaalisuus, mies ei saa olla heikko, herkkä, tunteikas, rakastava, hellä.. Tai se on hinttari ja ihan neiti eikä todellakaan oikea mies.. pah. Todella surullista.
Lokeroidessaan toisia ihminen aina unohtaa itsemääräämisoikeuden. Kenelläkään toisella ihmisellä ei ole oikeutta määritellä kenkään identiteettiä kuin henkilöllä itsellään. Identiteetti on kokemus itsestään. Eli seksuaali-identiteetti on kokemus omasta seksuaalisuudesta. Kun tämän muistaa, pärjää jo melko hyvin. Mietitäänpä ensin ennen kuin aletaan arvostelemaan toisen kokemusta omasta itsestään.
Hyvä! Hienoa!
Vastasin vain aloittajan alkuperäiseen viestiin. En oikeastaan jaksanut lukea jäkäjäkän turhanpäiväisiä jaaritteluja, jotka veivät koko ketjun sivuraiteelle ap:n aloituskysymyksistä. Älkää nyt jaksako takertua yhteen sivulauseeseen, senkin pilkkua nussivat trollit.