Kevättä kohti
Tuulee kovin ja pyryttää
auriko väliin yrittää.
Heiluu pyykit narulla
meteliä on kissa Marulla.
Huhtikuu kohta pöllähtää
maaliskuu pois köllähtää.
Eteenpäin kellot siirrettiin
kesän alkua jo piirrettiin.
Oisko sittenkin liian aikasta,
lämpöä etsiä saa joka pikasta.
Nyt aurinko taivaalla pällistelee
ihmiset alhaalla ällistelee.
Runonurkkaan kaikkia ootellaan
ja kesää yhdes vuotellaan.
Runo, kulusta menneen päivän
tai tulosta onnen häivän.
Luo kevät paljon uutta,
runolle antain mahdollisuutta.
Siis runositänne heitä
älä piironkinlaatikkoon peitä.
Tuulee kovin ja pyryttää
auriko väliin yrittää.
Heiluu pyykit narulla
meteliä on kissa Marulla.
Huhtikuu kohta pöllähtää
maaliskuu pois köllähtää.
Eteenpäin kellot siirrettiin
kesän alkua jo piirrettiin.
Oisko sittenkin liian aikasta,
lämpöä etsiä saa joka pikasta.
Nyt aurinko taivaalla pällistelee
ihmiset alhaalla ällistelee.
Runonurkkaan kaikkia ootellaan
ja kesää yhdes vuotellaan.
Runo, kulusta menneen päivän
tai tulosta onnen häivän.
Luo kevät paljon uutta,
runolle antain mahdollisuutta.
Siis runositänne heitä
älä piironkinlaatikkoon peitä.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Kotiani tänään kohentelin
ja aion mennä saunaan.
Viikonlopun flunssaani hoitelin
mutta nyt jo haluan laulaa.
Viluttikin niin, etten suihkuun mennyt
vaatetta lisää vain niskaan.
Lakanat jo raikkaat sänkyyni laitoin
vielä kun astiatkin tiskaan.
Saunassa ihminen uusiutuupi
on puhtaus puoli ruokaa.
Huomenna ulos jo hankkiudunpi
ei tarvitse sisällä huokaa.
Tippoja tervan kun löylyveteen
nyt ensin vielä laitan.
Kuumaan veteen jo asetin vihdan,
ja kesällä uusia taitan. moikka:)
Virta vierii
Virta vierien kulkee
vaan eteenpäin
rannat menneeseen jättää
nuo entiset
elo ihmisen mielen
tään maallisen
vain kehäänsä kiertää
kuin etsien
omaa itseään.
Miksi ihmisen mieli
on levoton
kuten eksynyt sielu
niin rauhaton
haavat sydämeen saadut
ain kirveltää
kaikki eletyt päivät
murheelliset
ei unhoon jää.
Pilvet taivaalta soutaa
pois hiljalleen
taakseen varjonsa jättää
vain mennessään
kaikki pisarat sateen
tuon eilisen
säteet aurinko poistaa
loistaessaan
pois unohduksiin.
Saako ihminen koskaan
täällä lepoaan
voiko milloinkaan kukaan
pois unhoittaa
päivän eilisen tuskaa
ja muistojaan
vanhaa mennyttä aikaa
saako mielestään
kukaan ihminen.
Heitä mennyt jo unhoon,
se helpoittaa
anna muistojen vanhain
jo eilisten
mennä tuulien mukaan
pois unholaan
kulje rauhaisin mielin
taas eteenpäin
uuteen huomiseen.
Niin vaikeeta
Minne on hävinnyt riimitys taito,
synny ei millään mielen aatos.
Sisällä tuskaa, päästä pukkaa,
eipä vaan heitä sana rukkaa.
Aurinko taivaalla parastaan laittaa,
siitä ei ainakaan mitään haittaa.
Pitäisi lentää runo suoni,
aatokset kumminkin kaikki kuoli.
Liianko vanha jo tähän hommaan,
itseni tässäkö nyt vain nollaan?
En aattele lainkaan tuota rataa,
itseni kanssa yritän olla hyvää pataa.
Tulihan tuota monta sanaa,
runoksi ei vaan taida valaa.
Yritys kumminkin hyvä ja aito,
hyvä ei olut tekijän taito.
Pääsiäistä
Kevät tullee ja pääsiäinen
lumisena nyökkii.
Aurinko valasee kyäkkii
välissä lumi sateinen.
Kevät, narsissit ja tulppaanit
alla kinosten nuokkuilee.
Pääsiäistipuset teko sellaiset
pöydällä pian peilailee.
Lapset munia värjäilee
ja noitapukujaan kaipailee.
Aurinko sulattelee päivällisellä
Ei ulos nenää yöpakkasella.
Aamun kirkkaus sängystä ylös ajaa
kahvin keittoon halaa
eikä lainkaan salaa.
Leipä suussa lehten lukuun
yöpaidassa puoleenpäivään kukun.
Etteikö runoja synny
miettii tämäkin nynny
nyt kirjoitan tästä
omasta pähkinästä
on edessä ihan tuossa
eilen puistoinen tontti
jossa linnut istui ja lauloi
syksyisin kaunis sen vaahteran ruska
keväisin valkoinen vuokkojen kukka
Nyt on vuorossa koneet
siinä ne hetken ulvas
puut kauas kärräs ja kuskas
samoin kannot ja kivet
se pakko on sietää
edes halua en tietää
mitä rakentavat siihen
jospa tekisvät vaikka riihen.
Vaalit tulloo
kansa kohisoo
taistelu hirmuinen
paikasta paremmasta
suomi nousuun
rikaat kyykkyyn
vuoron vaihto tullut on
vielä paitaa aurinko
risukasaan
sanotaan
siihen uskomme
kaikki uurnille
oikeutta kansa vaatii nyt !
Oikeutta kaikille
Oikeus on kuin kanki,
et saa jos et sitä hanki.
Äänestämään käy tie
vaan mihin sitten vie.
Osaskos oikein valita
semmosen joka ei jalita.
Yrittää täytyy uutta muotoa
entiseen saada vuotoa.
Hiljainen on runotie
ohikos se nurkan vie.
Kuulostelen... jotain havinaa
outoa paperin rahinaa.
Vain närhi lentää katon yli
oottaa runoa hyllyn syli.
Hiljaisena muhii ideat
uudet vanhat ne upeat.
Harmaa taivas pisaroi
kevään sateen toi.
Kesään on hetki viell
runoset ootteko siell?
Ei kohta unta saa
kun puuttuu luettavaa.
Jospa runon pienenkin saisi
se paljon helpottaisi.
Terkkuja kaikille Tulenlieskat
Maailma kuohuu
levottomuus tarttuu ihmisiin
talous huolettaa
kuume nousee ihmisten
ken hyvä luotsaamaan
suomen
turvalliseen satamaan
kuinka velka maksetaan
köyhältä ottaa on vaikeaa
jospa herrat viisastuu
ahneuden unohtaa
miljoonistaan luopuu nyt
työtä jokaiselle jaetaan
rakas on pieni maamme
toivonliekki lepattaa
suomi odottaa
aikaa parempaa
Puoava pisara
Joka oksalla sadepisaroita
kimmeltävinä lasihelminä.
Vesi hyväilee karheaa
runkoa valuen maahan.
Oravan hypätessä pisarat
ryöppyävät kaskadina ilmaan.
Silmujen uloin kuori kuin nahka
kosteuden pehmentämä.
Puun ytimen täyttää odotus
hiljainen tyyni herääminen
aamuun, jolloin silmujen kuori halkeaa
ja versot levittäytyvät auringolle
kiihkeästi, solujen kohistessa.
Ydin laulaa kevään ikiaikaista lauluaan.
Numeron raapusti
sua suomi ajattelin
ahdinkoon emme tahdo
oikeutta vaadimme
kansa odottaa
aikaa parempaa
köyhyys tulee karkottaa
vastatkoon rikkaat teoistaan
vanhuksia hoivatkaamme
kouluun lapset laittakaamme
leipäjonot poistetaan
rahaa riittää kaikille
oi sinä rakas isän maamme
ihtsenäisyys palauttakaamme
"pannan leipään vielä puolet petäjäistä"
on sitkeä suomen kansa
yhteen hiileen puhaltakaame
Vanhan korulippaan tarinoita
Mustavalkoinen kivi
Tuulet kertovat tuon vanhan hylyn tarinaa jonka meren hiekkaan hautautuneen näät
Ymmärrät joskus miksi rannan mustaa kiveä nuo käärmeet vartioi.
Kolme vanhaa velhoa kohtalon elon langat käsissään punovat ketjua elämän läpi vuosituhanten
ja tuulet laulaa lauluaan kertoen myös joskus myös tarua ristin, ankkurin ja sydämen..
Tuo musta kivi kai sydämeni lie
nuo valkeat raidat kivessä sun pantistasi jäi
leikki kielletyn rakkauden vai hullu huuma tuulen järjenkin mun päästä vei.
Tuuli vaeltaa ympäri maailman yli tuhannen ja yhden puutarhan,
Laivasi joskus sataman saavuttaa,
meri myrskynsä asettaa, siis rauhaan jää.
Sadepisara putoaa pintaan kiven mustavalkoisen,
näen siinä hohteen auringon, kaikki värit elämän
ja kirjon maailman.
Muistot kuljettaa kauas nuoruuteen
Nuo kaksi nuorta nään
joiden sydämen ja tunteiden panttina on kädessä kivet
musta ja valkoinen
Tehtävänä murtaa muurit Seraljin
ja löytää tarhaan kätketty aarre kultainen...
Nuo vanhat velhot yhä punovat ketjuaan
joka jatkuu kauas tulevaan
Silkkiperhoset yhä kehrää seittiään
ja aika korjaa kai haavat sydämen
kun satuttaa joskus nuo piikit ja okaat ruusujen
Yhä vielä tuulet laulaa laulujaan
Tunteita ja tarinoita kuljettaa matkassaan
Mistä tullen ja mihin mennen
sitä en tiedä vieläkään.
Nyt peiliin vilkaisen ja näen
vanhan naisen haukankatseisen
Silmään kohonneen kyyneleen
karkoitti nauruntyrskähdys
Vapautta vailla merikotkakin tahdoin joskus olla
ja lailla vanhan laivan keulakuvan
nokkani terävä pohjatuulenkin halkaista voisi.
Kunpa kesä vielä kerran joutuisi ja lounatuulet toisi
kerallaan muuttolintujen parvet
ja uudet säveleet sieluuni soisi.
Vielä uskon että kuolemaa väkevämmät voimat
elämämäämme eteenpäin kuljettaa
mistä mihin
sitä vielä tiedä en.
Elämää täynnä on runosi
ajatuksia herättävä, hieno. kiitos
Talven poistoa
Harmaata sateista
sadepisarat soittaa kevään säveltä.
Viileys, hämäryys koleus
talven takin poistoa.
Vaan pisarat soivat ja tuuli rummuttaa
kevään menoa jaksamaan.
Kirkkaus saapuu aikanaan
aurinkona sitä jakamaan.
Lumi maahan katoaa
vettä, vesi talven pesee.
Tulisitko enkelinä
lennähtäen luokseni?
auttaisiko unelmaani
jos vielä saapuisit
minun maailmaani
auttavana lentävänä
kultasiipisenä
mieleltäsi enkelinä
Onhan aikaa vierähtänyt,
kai jo multa unohtunut..
kun rakastaen kaivaten
sä eksyit ovelleni,
lahja mukanasi
kultaisena enkelinä
satuolentona
maailmaani piipahtaen.
Vaan kadotitko karttasi,
et luoksein tulla osaa.
ohjaisitko eksynyttä
jos enkeli taas olisit,
tuo kultasiipinen,
ajatuksin lohduttavin
lahjakääröinesi
oveani etsiskellen.’
Silloin kun sä luoksein riensit
toit ilon tullessasi.
nyt et pääse enkeliksi,
toisit murheet mukanasi,
elotoinna siipinesi
silti minä kaipaelen,
talteen nostettua
särkynyttä enkeliä.
Yön kuisketta
Se on ajatus menneestä
unen rajamailla.
Elämä iloa suo ja tuskaa
ikävän pois pesisi.
Kiertää aatokset hurjasti
ihan pyörryttävästi.
Miksi väärin tein
kinaten ikävän sydämeen vein.
Yö kuiskaa sana hellä
ois parempi ihmisellä
Elonilta tullut on
kauan sitten
kiihkeästi rakastin
katositte tuuliin maailman
kuolleena kuljen
joukossa teidän
kylmyys astui huoneeseen
te unohditte
yksin kulkemaan
en muista enään teitä
Elämä ainutkertainen.
Oi aika, mihin katositkaan,
oli kiirettä, menoa aikanaan.
Ympärillä pyörähteli lapsoset
pois kasvoivat, nuo pienoiset.
Kahdestaan jäi vanhapari nyt
yhdessä kauan elänyt.
Jää toinen yksin elämään
mennyttä aikaa miettimään.
Lapset jatkaa eloansa omaa
on monta lapsenlasta somaa.
Iloa kun joskus poikkeavat
tai puhelulla muistavat.
Aika pitkältä tuntua voi
jos tapailla, tai ei puhelin soi.
Elämään sisältöä etsiä pitää,
ystäviä, harrastuksia, siitä se itää.
Omaa tietä kun petaa itselleen
voi silloin hyvin eläkseen.
Toivetta ei pois saa heittää
muuten polun sammalet peittää.
Kisuni-lemmikkini
Sairastui kissapoika ystäväin
ei ole lääkettä siihen lain.
Pariksi vuorokaudeksi voisi antaa
parane ei, joutuisi takaisin kantaa.
Kivut näkyi päälle päin,
yökki ja huojui kissa parka.
Lääkäri kyseli nukuttamista ikiuneen,
kyyneleeni huomasin voimistuneen.
Ikävä oli luopua ystävästä pikkuisesta
vuosistamme toisenkymmenen ajan.
Kissan taivaaseen se meni silti yllättäin
minä vain ikävään jäin.
Kevät se sydäntä kieputtaa, kieputtaa
ystäviäkin mukaan lieputtaa.
Suut auringossa hymyn saa,saa,
aikaisessa aamussa on rauhaisaa.
Kevät puhtia, roppaan kantaa, kantaa.
mieleen kukkien kauneutta ja iloa antaa.
Kasvu, kaikki uusiutuu, uusiutuu
ajatukset ja kaikki muu.
Pääsiäistä koht vietetään
lämmintä tuuli puhaltaa
katoaa lumet, mustaks jää maa
kevät pian vihertää.
Uus on kevät kujeineen
uus sade routaa ajelee.
Kevättä rinnassa ja ilo pinnassa.
Sisältä kuuluu Tshikovskin viuluconsertto,
hämärä on vallannut tienoon.
Mullan tuoksuun sekoittuu mäntysuopa
istuimien puupinnoista.
Vain pieni kynttilälyhty loistaa omenapuun oksalla
ja ikävöin iltoja, jolloin saatoimme istua pitkään
nauttien lasin viiniä ja keskustellen.
Surukin voi olla kaunista, muistojen kultaama.
Kiedon shaalin ympärilleni, ja viivähdän muistoissani,
kauniin suloisina, jätän kynttilän hiljalleen sammumaan.
Kevät sai sen aikaan
rakkaus roihahti paitaan
tuskissani kirein nyt
mistä löydän sut
tahtoisin
kokeava hellyyden
käsiisi kietoutuen
en uskonut ois
että tuntea vielä vois
elonkukka tuo lakastunu
on niin rakastunu
Korjauksia:
" tuskissani kierin nyt"
"kokea helleyyden "
Rakkaus rieha rinnassa
kevät huuma
hurmaa maan
aurinko ketale taivaalla
nauraa
ilkikurinen pilke silmissä
ihmiset sekoaa
kiire hirmuinen
valtaa jokaisen
syntyy uutta elämää
kevät tullut on
Pieni kissa silkkitassu
keväällä on aika hassu.
Hyppii kuivan lehden perään
käpertyy taas unikerään.
Herätessään venyttelee
selällensä kierii.
Unisena haukottelee
nyt jo pihalle vierii.
Hiljaa hiipii risukossa
häntä hiljaa vipattaa.
nyt se loikkaa ruohikossa
pienen hiiren kiinni saa.
Pyörittelee tassuillansa
hiiri pieni vinkaisee.
Antaa juosta, kynnen ansa
pakomatkan katkaisee.
Julmasti tuo pikku peto
leikkii, kiusaa saalistaan.
Näyttämönä sillä keto
hiiri alkaa uupumaan.
Elotonna hiiri makaa
kissan tassu tönii vaan.
Kuolo on jo ihan vakaa
paras alkaa aterioimaan.
Kurkkaa narsissi lehtensä takaa
jo vain voikin hymyä jakaa.
Pääsiäinen, sää aurinkoinen
sen lämpö melkomoinen
hehkumaan kukat saa
kulkijoitakin naurattaa.
Toivottavat pääsiäistä hyvää
iloista mukavaa pyhää.
Huhtikuu pian toukoon vaihtuu,
talven muisto auringossa haihtuu.
Säteet kirkkaat maata lämmittää
kevät sateet kohta yllättää.
Terve
niin, kai olen jokseenkin terve
mutta jos leikattaisiin korvat
samalla poistuis korvien väli
vaikkakaan välivika siellä
edes kipeältä
tunnu tältä näkymältä.
Ei ole Hahaa!
ollenkaan pahaa
kun itseään silmään sahaa.
Kuolema on rakkauteni !
Uusi rakkaus on
päivittäin haaveilen
kultaiset vaunut odotaa
hakee omansa suureen onneen
kauan eläneen
silmät ummistan
nään kirkkauden
tuoksut lempeät
liekit polttavat
katoan
tuuliin taivaitten
tuhkana leijuen
uneen ikuiseen
Menneisyyttä kaivaten!
Kuljen kukka kädessä
hiljaisuus huutaa ympärillä
tuoksuu maa
löydän kummun yksinäisen
lasken kukan kuiskaten
kaipaan sua
rakkaani
Ihastelua, ihmettelyä,,,,
Tänä aamuna,kun herään
huomaan koivun vihertävän,
samaa vihreää myös maassa.
Taivas harmaa, kohta sataa,
luonto virkistyksen saa.
Leskenlehti kukkii jo,
sinivuokot , valkovuokot,
nekin kukkaan ehtii.
Linnut pesiään jo kokoo,
kohta munia niissä hautoo.
Tätä kaikkea nyt aika on,
huomioida, ihastellen.
Onnellinen myös on ihminen,
eloon uuteen aivan herää.
Rikkautta mahtavaa,
meille vuodenajat aikaan saa.
Vanhako vappuna juhlimaan
ei käy
nostan perunaa
maahan laitan aikanaan
maukaan potun kasvatan
omillani selviän
leipäjonot uhnohdan
väsyyneenä tallustan rantaan
venhon pukkaan laiturilta
verkot vesille lasken
ahti antaa parastaan
onhan vappu !
Lihapullia pieniä paistan
muutaman niistä ilalla maistan.
Sillivatia jäihin laitan
tillinoksia pinnalle taitan.
Smetanat punasipulit
kananmunan silputkin,
suolakurkut punajuuret
keitän perunat vallan uudet.
Graavilohet saaristolimppu
kylmää votkaa pikkuinen himppu.
Tikun nenässä lihapulla
huomenna voikin jo vieraat tulla.
Brunssia silloin nautitaan
tippaleivillä murennellaan.
Sunnuntaina pitää mennä
kirjoittamaan en nyt ennä.
Vapunpäivä 2011
Kylmä on pohjoinen tuuli
ja yöllä jopa pakasteli..
Aukes leveäksi taivaan huuli
lunta maahan asti sateli.
Aurinko pilven takaa kurkkii
silmiään kirkkaaksi hieroilee.
Tuuli se menoa kovin urkkii
ja puuskien kanssa kieroilee.
Toive, kauniista vapun säästä
monen huulilla viivähtää.
Lämpöä juhlaan voisi päästä,
toiveita jos ei muistasi kiirehtää.
Portilla kevät tervehtää kulkijoita,
kasvit kurkottaa kohti taivasta.
Perhoset, linnut kesän tulijoita
maahan lentää pilvilaivasta.
Grillattiin me pihalla
talvitakin hihalla
sinappi vieläkin koreilee.
Villapipo päässä
sormetkin jäässä
kuplivaa silti kohotettiin.
Joku haki säärystimet
infrapuna lämmittimet.
Tunnelma silti oli rattoisa.
Siinä sitten syötiin
ja mökkiä myötiin.
Ja villahuovat ol' arvossaan.
Nyt saunan lämpöön pujahdan
ja sänkyyn varhain sujahdan.
Yks' Karpalo Kurko ja Vappua vaan,
ens'vuonna jälleen juhlitaan. Skool!
Vappu riehaa kaupungilla
hymy jäässä jokaisella
jäähileet taivaalta satoi
hetken penkille istahdin
tuuli tuima tuiversi
valkolakit päässä keikkui
viuhkat vinhasti viuhui
nuorten onnea ihailin
kyllä kevät on ihmeellinen
Taivalta omaa taittaen,
kulkee polku jokaisen.
Tietä ei valita,
se on määrätty ennalta.
Onni on se veitikka
punainen sydän ja nuoli tanassa.
Ampuu sisääsi tuikun sen
siinä palaa soihtu tulinen.
Et tuhkaksi kuitenkaan pala
jää ikuisesti sydämeen sala
jota mukana kannat ikuisesti
niin kauan ruumiisi kesti.
Jää vaan tyhjä kuori
mut sisällään,uudelleen syttyvä vuori.
Paluu takaisin tietä toista
toiseen kehoon,
uudenlaiseen, ehoon.
Liekki syttyy, palaa tuli
toinen sydän siihen suli.
Siihen osuu nuolet tanan
uusi tarina, vanhan salan.
Harakan kevät
Lennossa, kamua luuraa
räkättää kutsuu luo.
Ei vaikutusta ei mitään
ei vilkasua, ei tönintää.
Kamu muualle tuijottaa
variksen lentää luo.
Johan kummastuttaa
on rotu aivan toinen
Nyt varis takaisin jo tuijottaa
harakalle silmälaseja ehdottaa.
Äideille huomiota tuhlalataan
ja huomenna sitten juhlitaan.
Kasvot hehkuu innosta
tapaamisen ilosta.
Äidilleni, ajatus sinne taivaaseen
hetki kaunis muistoineen.
Äiti auttoi, puhalsi pois kyyneleet
jotka poskilla oli vierineet.
Kaikille ei lapsia suotu
ei melun onnea luotu.
Äidittömät lapset sijaisia odottaa,
lapsettomatkin silloin omansa saa.
Äitinä vieraalle lapselle olla voi
se onnen molemmille toi.
Onnea äideille mahtaville
naisille kaikille parahille.
Äiti olin silloin
lapset piirsi kortit kauniit
isi amulla kahvin keitti
lasten kanssa sänkyyn kantoi
kukan antoi
onnellista leikittiin
vuodet vieri
lapset lensi maailmaan
sairaus vei rakaani
yksin kuljen
kohti rantaa
tuonen vehoa kaipaan jo
Äiti.
Äiti, se sana tulvii rakkautta,
ymmärrystä ja anteeksi antoa.
Itsesi unohtain,läpi elämän
lapsista huolta kannat.
Oma äitini, pieni vaatimaton mummo,
mutta aina lastensa parasta ajatteli.
Ei helppoa ollut tiesi,
silti nurkumatta sen kuljit.
Äidin luo menin huolineni,
hänellä oli aina lohdunsana.
Hymyn huulillesi pystyin luomaan,
kun aurinko meille paistoi.
Et odottanut, vaatinut mitään,
vaan aina autoit pyytämättä.
Vielä aikuisena muistit meitä
valvoit ja murehdit.
Niin harvoin tuli sanoin,
halauksin huomioitua,
mutta tiedän, ymmärsit
ja rakastit.
Ajatuksen lämpimän,
sinne jonnekin lähetän,
Rakkauden voima kantaa.
Kiitos äiti, muistosi lämmin elää.
Äidin osa ei helppo lie
lasten tuska kauas vie
kolhut suuret usein äiti kantaa
kaikesta huolimatta
rakkutta suurinta antaa
usein hyljätyksi tulla voi
sydän itkee
rintaa raastaa
rakkaitaan hän odottaa
katseen kääntää luojan luo
rakkailleen suojelusta rukoilee
äiti yksin ei olekkaan
on luoja hänen seuranaan
Aurinko lämmittää
mieltä keventää,
perhoset lentelee
lintuset laulelee.
Kesä kyllä jo on
ei ajatus mahoton.
Kukat mullasta
päätään nostaa.
Kesä kai jo on.
Ystävän jos saisin
sua rakastaisin
uuden maailman saisin
matkailtaisimme maailmaan
lämpöön auringon
nuori jälleen olisimme
tunteet kuumat liekinlailla
lämmön toisi elämään
menneen unhoittaisin
vain sinä mun rinnalla
suukon poskellesi saisit
onnesta kihisten
kainaloosi käpertyisin
sinne ijäksi jäisin
viestin laitan
löydä mut
ennenkuin tuoni laulaa
viimeistä virttä
tule yhdessä löytämään
rakkautta elon ilnaan
tule pian kohta on liian myöhäistä
jään sua odottamaan
Yö tummuu
hiljaisuus huokaa
vanhus valvoo
unta ei saa
taakse jäi
pitkä taival
rakkaitaan muistelee
huone tyhjä sydämessä
sanat loppuu kuluneet
maailma kuohuu
synkkä on taivaanranta
uupunu vanhus huokaisee
te nuoret taistelkaa
vaatikaa
aikaa parempaa
vinhat on tuulet maailmalta
pientä kansaa nyt riepottaa
vanhus uupuu
yö tummuu
on tullut aika nukahtaa
Yökylässä
Iskä, tahdon mummulle yökylään
nyt päivällä, ettei mee myöhään.
Me tehdään luontopolun retki,
kasveja katsellaan, tutkitaan hetki.
Mummu poikaa jo oottelee
mehua ja ruokaa valmistelee.
Yhteinen aika hauskaa on
ilo molemmilla aivan vallaton.
Pajazzo peli tempaa mukaan
poikaa ei vain voita kukaan.
Iltapala ja ilo aivan rajaton
huomaamatta yö jo tullut on.
Aamuun aurinkoiseen herätään
vauhtia töppösiin kerätään.
Tehdään taas luontolenkki
kokeilematta oli punnerruspenkki.
Vauhdikasta menoa kyllä riittää,
siitä saa mummu poikaa kiittää.
Kokoajan kova hoppu
iltapäivään se nyt loppu.
Kun isä poikansa pois hakee,
on pojalla suussa mehujää makee.
Hiljaiseksi koti mummun muuttuvi
pojan ääni sieltä puuttuvi.
Istuu mummu keinussansa
vetämättömässä onnessansa.
Ihania ovat kyläilevät lapsenlapset
vaan liikaa ei kestä harmaahapset.
On ilo kadonnu
nauru vaiennu
elon ilta tullut on
rakkaat menetin
tuijotan tyhjää huonetta
toivoen oven aukeavan
tulvillaan rakkaitain
puheen sorinaa
iloista naurua
kukkia
ei ei ovi avaudu
sanatkin katoaa
yksi kerrallaan
on tullut vanhuus
sairaus
onnellinen unohdus
odotan vain noutajaa
Muistellen
Päivät kulkevat kulkuaan
mutta illan alkaessa
tulee tuska toveriksi
särkyy sydän sirpaleiksi
kaipaus kaivaa kyyneleet
sisältä sielustani
Voitto
Minä vetoa löin ottelusta,
tunsin ihanaa odotusta.
Kihisi mieleni iloisesti,
tunsin odottelun jo voittoiseksi.
Mieleni ihan mustui
kun voitto kupongista puuttui.
Ihan turhaan jännitin peliä moista
luulen, kohta yritän tuuria toista.
Osuu se joskus kohdalle, onnikin
mut se taitaa olla kohdallaan nytkin
kun tätä kirjoitan, hyvä mieli on taas
kesä kohta ja nurmi maas...
Kevään kohinaa
Aurinko ja tuuli mittelee voimiaan
kumpi tänään pääsis voittamaan.
Sade kuuntelee hetken tuota tohinaa
päättää antaa kunnon kohinaa.
Aurinko pilven taa livahtaa
minne meet, tuuli kivahtaa.
Kaatosateeksi sade äityy
nyt tuulen hiljentyä täytyy.
Aurinko pilven takaa kurkottaa
tuulikaan ei jaksa urpottaa.
Sade pilvipeittoon kierähtää
kevät eteenpäin taas vierähtää.
Elon ilta tullut on
askel raskaaksi muuttuu
kuulin kutsun ihanan
se houkuttaa
myöhäistä on luulen
ei jaksa vanhus matkustaa
haaveisaan muistelee
mennyttä rakkaus elämää
ilta tullut on
ei jaksa matkustaa
jää vanhus haveisiin
On tannsit tannsittu
iloittu onnesta
harmaat päivät jäljellä
raskaat pilvet taivaalla
joskus pilvet rakoilee
suo säteen auringon
hetken lämmittää
sydäntä itkevää
kunnes sammuu taas
pilven taa
vei luoja rakaani
suru suunaton
vain muistot jää
Koko päivän on ollut tunne
että jotakin on unohtunut
maailmanloppu
nyt sen muistin
sehän tulee tänään
- piti tulla
onko aikataulua muutettu taasen kerran
ratkaisevaa on millä aikavyöhykkeellä ennustaja asuu
sitäkään en tiedä
Mitä väliä!?
Onneenko voisi matkustaa
ken menneeseen tuijottaa?
Onni on elämä tässä ja nyt
sekin mi on jälkeen jäänyt.
Elämä on jokaisen omaa
ei siitä voi ottaa lomaa.
Elämään uusi suunta, harrastusta
pois häipyy silloin mieli musta.
Tuhlata ei saa elämän kalleutta,
on ympärillä paljon kauneutta.
Rakkaus, kaipauskin vahvistaa
kyyneleet sen todistaa.
Rakkaus
mitä on rakkaus
sana suuri on
vaikein sana on rakkaus
rakkaus on kuollu
milloin kuoli rakkaus
vai onko rakkaus
vain piilossa jossakin
odottaa
hetkeä oikeaa
voiko olla vielä rakkautta
kun tuonen portit aukeaa
Iloitse ja nauti
elämä on kuin tauti.
Piinaa tai kutittaa
siitä itse vain selvän saa.
Suruja en tahdo ruokkia,
en vielä hautaani kuokkia.
Elän hyvää elämää
joka päivä toivo elää.
Aamu uusi joskus huolettaa
mut en anna mieltä masentaa.
Katselen luontoa kesäistä,
vietän hetken puiston penkillä.
Muistan tuokion kesäisen
puistossa penkin viileyden.
Seurana lapseni pikkuinen,
vaunuissa pieni lepäillen.
Potkiskeli pulleilla säärillään
tapitti äitiä silmillään.
Nauroi ja jokelsi tohkeissaan,
kuuntelin kujerrusta poikani,
tuttipulloa ojensin.
Näin sieluni silmillä kuvan tuon
aika on vierinyt,
yksin istun penkillä nyt.
Hyvillä mielin muistelen
menneitä aikoja kesäisen.
Muistoille annan pienen hetken,
palaan arkeen, nykyiseen
siinä on elämää kerrakseen.
Onnen kokea sain
se oli nuoruutain
en elä muistoissa vain
hetki tää harmittaa
elää tahtoisin
sydän kipee
voimat hiipuu
kauhulla katson
laitokseen
vanhukset siellä vaipoissaan
pääse ei liikkumaan
tunkkainen tuoksu oksettaa
pakenen
siispä kamppailen
tanssin murheissani iloiten
tanssin viimeisen
hymyilen
pyyhin kyyneleen
Mummille
tyttäreni hyörii jä yökkönä pyörii,
kera teidän rakkaiden,vaipat vaihtaa,
jopa halatakin kerkeää,vanhusta,kiitollista
Ei ole hoitajallakaan helppoa,
kun ajattelee
omaa ätiään,joka vielä virittelee verkkoaan,
myötä lähes unohdetun rakkaan.
Tyttärelleni kiitos,että jaksaa,
kulkea tätä loputonta matkaa,lähihoitajana
Mitä toi miinus antaa,ei se elämää kanna,
vihamieheltä viesti,häiriköltä,kaiketi joutaisin jo maahan panna.
Pitääkö aina pahoittaa tosen mieli,että siitäkö on oma mielenlaatu,
tullut paremmaksi,meitä on kaksi,joista huolta pidän,miinuksilla ei elämä idä.
Ketähän loukkasin ja aidan yli poukkasin jos kerroin todellisesta elämästä
Ama todella ymmällään miinuksista
Ihana on ihminen
työ arvokasta
joka lämmön suo
vanhukselle vaivaiselle
heille rukoilen
siunausta jumalan
kauneimman kiitosen kuiskaten
Kesäyö
Niin kaunista on todeta inhimillisyyttä,
se, jos mikä vie meitä kohti sitä täydellisyyttä
mitä ihmisenä olo vaatii.
Osani olen suorittanut siitä
mitä siitä, jos en saa sitä itse.
Aina löytyy joku, joka tarvitsee lämpöä,
ehkä vierustoveri siinä viimeisessä petissä.
Nyt kuitenkin vielä voimissani olen
ystävä lähimmilleni, antaen mitä minulla on.
Kiitos teillekin runosielut avoimmuusestanne!
Voimia meille kaikille ja hellää sydäntä kanssakulkijoille!
Kiitos" yksi monista"
Vain harva muistaa,
Niinuin sanoit--,vierustoveri,
Kun muistais sitten joskus ,
siinä viimeisessä petissä.
Nyt kuitenkin vielä on toivoa,
Onhan uusi päivä taas alkanut!
Kauan odottamani
Kevätmatkaan kevein mielin
mielessäni murrekielin
rytmit muuttuu, huolet haihtuu
vapaammaksi kaikki vaihtuu
Tänne korpimajaan palaan
pusakalla paikka naulaan.-
köykänen korven kasvatti
turhaa takit ja kravatit
Seuraa se suuri katselmus...
onkohan hiirten asumus?
Ovet pelaa, peitot nyvin
katto ehjä, kaikki hyvin
Rantaan renttaan,veneen kääntö
tapin tökkään,järveen työntö
katiskat kyytiin, perään hyppään
ehjä vene, melan nyppään
Purossa on iso kivi
aina ahvenia rivi -
enhän ole mikään poppa,
mutta tulee kalasoppa!
Muistoni...korven kasvatti
ahdas on takki ja kravatti.
Pitkän päivän tietä puskin
nälkä piti tiellä kuskin...
Jo makkarat on grillattu
syöty ja viinit nautittu
Väsy silmiä luppasee
niin ukko petiin köppäsee.
Illan viimeiset katselen...
Entinen korven kasvatti
nuotiolla kirjoitteli.
(kalasoppa tuli ja montakin)
Laitos hiljainen
huone tyhjä
tunkkainen
ohi kulki elämä
kuulu ei puheen sorinaa
ei ilo raikuen kaiju
on vain lyönnit sydämen
vanhus yksin vaikertaa
vaippa märkä
palelee
kauan odottaa
maailma menee menojaan
vain muistot seuranaan
tie elämän
ohi on
Raskain sydämin
avaan oven huoneeseen
vanhus vuoteessaan
tuijottaa
nähdäkseen
kädet haparoi ilmaa
aukoo suutaan
turhaan
sanat kadonneet
tartun käteen hentoon
hellästi hyväilen
kuiskaan hiljaa
tulin
olen tässä
Runosi kovin koskettaa,
voi hyvin aistia tunnelmaa.
On hyvä, että olet läsnä,
häntä kädestä pitämässä.
Kuinka moni yksin onkaan,
joutunut on petin pohjaan.
Sukua ei löydy lain,
vieras kenties vieress` vain.
Kukaan ei edes ehdi syöttää,
ehkä pari lusikallista työntää.
Sitten eteenpäin rientää,
moni odottaa, hän tietää.
Voi kun kuolla saisin,
äkkiä vain tupsahtaisin.
Petin pohjaan haluaisi en,
tässä elän tätä toivoen.
On aikoja monia vierähtänyt,
kun tänne olen eksynyt.
Nyt tapani mukaan toivotan,
Hyvää Yötä sanon vaan!
Ei mennyt aikaa monta
alkoi kuohu maailman
taistelu hirmuinen
sanaisen säilän sinkoillessa
oikeus ruokaan rahaan
köyhät nousi haudoistaan
huomata sai maailma
vääryys johti turmioon
riisto köyhän kansan
kaaos löi läpi rajojen
palatkaamme jurrillemme
arvo antakaamme
kansallemme
omassa maassa kasvaa leipä
rukoilkaamme
Silloin rakastin
olitte kaikkeni
eksyin teidän maailmaan
te kasvoitte katositte
vei tuoni rakkaani
jäin yksin kulkemaan
tie pitkä on
teitä muistelen
siunausta rukoilen
kohtalo vanhuksen
on unohdus
Tätä päivää.
Tullaan tullaan kunhan ehitään
runo tänne riipustella keritään
ajastako entisestä,
siitä menneestä,
ei, puhutaan tästä nykyisestä
aivan tämänpäiväisestä
nythän tässä suunnitellaan
huomista uutta kehitellään
puhutaan mitä puhutaan
pääasia että puhutaan
olemalla samaa taikka erimieltä
irotellaan juuttunutta kieltä.
Ennustus.
Herrat leikkii
pörssi heiluu
rahan vaihto sulle mulle
maailma jännittää
missä romahtaa
kähmintä valtaisaa
pieni suomi
ei moksiskaan
korkin lailla kelluu veessä
ei huku
ei uppoa
mutt` suurta vonkaletta vonkaa
lopulta sen saa
Kirjoitan sanan muutaman
sana kaunein rakastaa
sana antaa elämän
sana lämmittää parantaa
sana vaarallinen olla voi
sana haavottaa sivaltaa
kylmä sana hyytää jäätää
viimanlailla vinkuu viuhuu
sana rikkoo rakentaa
sanoilla lirkuttelen
lapsilleni lauleskelen
suljen sanaisen arkun
mistoihin upotan
sana
Huolestuttaa
runonurkka 32
jäädä ei saa jälkeen
sanalla muutamalla
saa se nusemaan
33:n seuraan
hymm
miksi on kaksi nurkkaa
yhdessä ois hauskempaa
noooh
ei hätää
täältä tullaan taas
Rakkaudella kirjoitan
vielä kesä on
aurinko ihana
aamulla
lämmön antaa sydämeen
ilon elää päivä tää
täysillä
luonto kypsä sadon antaa
kuulaat yöt valvottaa
olen elossa