Eli minulla on rv 5(todella alussa siis), poltin ja poltan n. askin päivässä. Ja halu lopettaa on todella kova. Nyt mietinkin(kun tiedän, että se ei tule olemaan hellpoa ja tulen saamaan raivareita, ahdistusta yms muuta), kannattaako minun lopettaa tässä vaiheessa tupakointi kokonaan? vai vähentää vain? tiedän, että tupakointi on aina vaarallista ja lisää keskenmenon riskiä yms. Mutta eikös myös äidin koko aikanen ärtysyys, huoli yms mitä tupakasta(ja muusta) tuleekaan lisää tätä myös?
Tiedän siis että lopettamista yritän tosissani, mutta onko parempi ensin vähentää esim. puoleen ja sitten vasta lopetttaa kokonaan. Vai onko aina paras lopettaa kuin "seinään". Onko mahavauva tässä vaiheessa jo saanut näitä tupakan myrkkyjä?
Ja ei näitä kettuiluija kiitos, tarpeeks jo ahdistellut tämän asian kanssa pääni sisällä.
Tiedän siis että lopettamista yritän tosissani, mutta onko parempi ensin vähentää esim. puoleen ja sitten vasta lopetttaa kokonaan. Vai onko aina paras lopettaa kuin "seinään". Onko mahavauva tässä vaiheessa jo saanut näitä tupakan myrkkyjä?
Ja ei näitä kettuiluija kiitos, tarpeeks jo ahdistellut tämän asian kanssa pääni sisällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hae apua tupakoinninlopettamiseen lääkäriltä. Varmasti pääset eroon tupakasta jos vain haluat ja jatkat yrittämistä. Itsekin poltin ennen raskautta ja alkuraskaudessa ehkä tuohon rv 5 vasta, koska silloin vasta plussasin. Plussan jälkeen poltin n.5 tupakkaa ja loppui sitten siihen. Ilman apuja pääsin eroon.. mies toki tuki siinä, eli kun iski nikkis niin ymmärsi raivokohtaukseni. Ajattelin silloin, että ei kai se haittaa jos yhden tai kahden polttaisin per päivä, mutta nyt kun olen rv 34, en antaisi itselleni ikinä anteeksi jos olisin jatkanut polttamista. Tupakoinnin lopettamiseen en tarvinnut muuta motivaatiota kuin vatsassani kasvava vauva. En tosin polttanut niin paljon kuin sinä, n. 10 tupakkaa päivässä meni. Mutta hae apua jos ei muuten onnistu.
Oletko yrittänyt lopettaa aiemmin? MIten yritit silloin? Ajan kysymyksellä takaa sitä, että oletko aiemmin lopettanut vähentämällä ensin tupakointia. Se on ihan äärettömän vaikeaa mielestäni. Se onnistuu ehkä alkuun, sitten sitä alkaa keksiä kaikenlaisia tekosyitä joko lisätä tupakan määrää tai jatkaa entisellä tasolla. En sano, etteikö se jollakulla tehoaisi, mutta minen siihen pystyisi. Kyllä minulla plussatessa lensi tupakat samontein roskiin. En jaksa mitään lässytyksiä äidille aiheutuvasta stressistä jne... Minulla vain ei ole sitä vaihtoehtoa, etttä haluaisin myrkyttää lapseni tupakalla. Poltin paljon ennen raskautta ja vierotusoireet olivat ikäviä, mutta menivät äkkiä ohi, kun vaihtoehtoa en itselleni antanut. Ennemmin lupasin tappaa itseni, kuin tarttua enää tupakkaan. Ja tyytyväinen ole valintaani. Esikoisen jälkeen tein sen virheen, että n. 1,5v kuluttua kokeilin "iltasavuja", "no joskus murheeseen" jne. No kokhta poltinkin päivittäin ja tunsin kaameaa syyllisyyttä.Ja lopettaminen oli toivotonta, sitä keksi aina jotain tekosyitä (no minähän poltin vain illalla tai kun lapsi nukku...) Sitten tuli uusi plussauutinen. Tupakointi loppui jälleen ja toivottavasti nyt tällä mammalla on sen verran järkeä, ettei enää ikinä koske siihen myrkkyyn edes "iltasavuna". Olihan se kivaa ja rauhoittavaa joskus, mutta kun riippuvaisuus syntyi niin sitten sitä mentiin... Mieluummin tällainen rauhallinen elämä ilman "nikkiksiä".
Pystyt kyllä! Hae ammattilaiselta apua ja tutkittua tietoa tupakoinnin lopettaminen vs. jatkamisen aiheuttamista haitoista sikiölle.
Itse sain tietää olevani raskaana rv 5 ja poltin siihen asti n.20 tupakkaa päivässä. Heti kun sain tietää raskaudesta en ottanut paniikkia että nyt lopetetaan seinään, mutta vähensin n. 5 röökiin päivässä. rv 8 vähensin niin että poltan vain töissä ja korkeintaan 3 tupakkaa rv 9 vähensin 1 tupakkaan ja vaan duunissa (ja maistui paskalle kun oli pahoinvointia) rv 10-12 välillä taisin polttaa 2 tupakkaa yhteensä...nyt rv 19 ja en ole polttanut "niin pitkään aikaan" ettei tee mieli edes kun satunnaisesti vittumaisena päivänä duunissa. Mutta nyt on tullut itsekuria lisäää....Purkkaa jauhoin aluksi hitosti...älä ressaa! mietin itsekkin pystynkö siihen ollenkaan kun oli niin vaikeaa....täytyy kyl myöntää et saatan olla niitä jotka alottaa uudelleen synnytyksen jälkeen valitettavasti