Olen ajatellut että varaisin lähiaikoina itselleni ajan gynekologille ihan vain selvittääkseni, onko kaikki ok kun pari juttua askarruttaa. Olen kuitenkin kamalan hermostunut jo ajatuksesta mennä gynekologille, lähinnä ehkä siksikin että kyseessä on minulle ensimmäinen kerta, vaikka tiedän että minua odottaisi parhaassa tapauksessa ystävällinen ja ammattitaitoinen lääkäri ja saisin tältä minua askarruttaviin asioihin vastauksen. Silti olen hermostunut ja nyt haluaisinkin lukea teiltä jo gynekologilla käyneiltä kokemuksia ensimmäisestä gynekologilla käyntikerrastanne.
Olisi kiva tietää millaiset ajatukset teillä oli ennen gynekologille menoa? Onko jotain rentoutumiskeinoja ennen käyntiä? Mitä kannattaa huomioida ennen gynekologille menoa (hygienia, kuukautiset jne)? Miltä tuntui astua huoneeseen? Millainen vaikutelma lääkäristä tuli? Millaisia kysymyksiä teille esitettiin? Miltä tuntui asettua pöydälle tutkittavaksi? Kuinka paljon gynekologi pyysi riisuutumaan (laitettiinko jokin sairaalakaapu tmv)? Miltä ko. tutkimus tuntui? Mitä asioita käsiteltiin tutkimuksen jälkeen?
Kaikenlaista voi kertoa, mikä mieleen vain tulee!
Minulla on yleisestikin hieman lääkärikammoa mutta aina olen saanut kerättyä rohkeutta lääkärillä käyntiin, nyt vain tuntuu että ns. pyhimpään tullaan koskemaan ja olen jotenkin erityisen hermostunut.
Olisi kiva tietää millaiset ajatukset teillä oli ennen gynekologille menoa? Onko jotain rentoutumiskeinoja ennen käyntiä? Mitä kannattaa huomioida ennen gynekologille menoa (hygienia, kuukautiset jne)? Miltä tuntui astua huoneeseen? Millainen vaikutelma lääkäristä tuli? Millaisia kysymyksiä teille esitettiin? Miltä tuntui asettua pöydälle tutkittavaksi? Kuinka paljon gynekologi pyysi riisuutumaan (laitettiinko jokin sairaalakaapu tmv)? Miltä ko. tutkimus tuntui? Mitä asioita käsiteltiin tutkimuksen jälkeen?
Kaikenlaista voi kertoa, mikä mieleen vain tulee!
Minulla on yleisestikin hieman lääkärikammoa mutta aina olen saanut kerättyä rohkeutta lääkärillä käyntiin, nyt vain tuntuu että ns. pyhimpään tullaan koskemaan ja olen jotenkin erityisen hermostunut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensimmäisellä gynekerrallani olin aivan paniikissa. En pystynyt juuri nukkumaan edeltävänä yönä, ruoka ei maistunut jne. Kaikki panikointi osottautui kuitenkin turhaksi ensimmäisen minuutin aikana. Lääkäri oli todella mukava ja osasi käsitellä tällaista hermoheikkoa hienosti. Kerroin lääkärille olevani ensikertalainen ja jännittäväni (sen kyllä huomasi sanomattakin!). Lääkäri oli kiitollinen tästä tiedosta, sillä nyt hän ymmärsi selostaa minulle tutkimuksen kulun ym. tarkemmin. Olin tuolloin vielä neitsyt ja tämän vuoksi lääkäri teki tutkimuksen peräsuolen kautta. Säikähdin tätä aluksi, mutta tutkimus ei tuntunut lainkaan pahalta, vaikka minut mm. ultrattiinkin. Kysyin ennen tutkimusta gyneltä, että onko odotettavisa kipua, mihin hän valaisevasti vastasi, että "Ei juurikaan. Aivan pikkutyttöjäkin tutkitaan näin." Siinä vaiheessa tajusin, että jos pikkutytötkin tämän kestävät, niin niin täytyy minun reilun parikymppisenkin kestää! :)
Tutkimus on varmasti sekä sinun että gynen kannalta mukavampaa, jos sinulla ei ole juuri silloin kuukautisia. Gyne kyselee sinulta asioita, kuten minkä ikäinen olit kuukautisiesi alkaessa, onko suvussasi gynekologisia sairauksia, oletko aloittanut sukupuolielämän jne. Pöydälle käydessäsi voit pitää paitasi päällä, mutta mikäli gyne tutkii myös rintasi, tulee rintsikat ottaa pois. Pöydällä on loppu peleissä yllättävän rentoa ja voit helpottaa oloasi yrittämällä rentouttaa lantion lihaksiasi. Tutkimuksen jälkeen gyne käy läpi havaintonsa, kirjoittaa mahdollisesti tarvittavat reseptit ym.
Tiedän, että ensimmäinen gynekäynti voi olla todella pelottavaa, mutta ainakin omalta osaltani voin sanoa, että kaikki osoittautui odotettua helpommaksi. Mikään ei sattunut, minua kohdeltiin hyvin ja minkäänlaisia traumoja ei tullut. :)