Olen 19-vuotias tyttö. Olen kärsinyt masennuksesta neljä vuotta. Masennus on pahentunut joka vuosi aina enemmän. Käytännössä olen alkanut ajattelemaan yhä enemmän itsemurhan tekemistä (eri keinoja jo päässä monta). Vielä en ole yrittänyt, en ole uskaltanut.
En tiedä tarkalleen mistä masennus on aiheutunut, mutta tiedän osittain mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet, mm. opiskelun vaihtuminen ja perheongelmat ja huono itsetunto. En ole kuitenkaan psykologin kanssa päässyt kiinni asioihini eikä käynneistäkään ole ollut tällöin oikein apua. Minulla ei ole ollut missään vaiheessa mitään tulevaisuuden haaveita: "mikä minusta tulee isona" tai "mitä haluan elämältäni".
Koulussa olen ennen ollut hyvä, mutta nyt en jaksa enää lukea tai keskittyä mihinkään haastavaan asiaan. Koulussa minulla ei ole hyviä kavereita. Läheisiä ihmisiä minulla ei tällä hetkellä ole, kenelle voisin jutella kasvokkain asioista. Vanhempani ja kaikki edelliset kaverini asuvat yli 100km:n päässä. Olen ollut aina aika yksinäinen, mutta myös syrjäänvetäytyvä. Välillä kaipaan kyllä omaa rauhaakin. Olen yleensä aina yksin kotona enkä jaksa lähteä muualle tai etsiä seuraa itselleni. Joitain harrastuksia minulla on välillä ollut, mutta en ole saanut niistä pysyviä ystäviä.
Liikunta ei ole tuntunut auttavan masennukseen. En kyllä ole harrastanut sitä tarpeeksi nähdäkseni sen voiman. Toisaalta olin yhdessä seminaarissa, jossa kerrottiin, että ei liikunta olekaan se oleellinen keino vaan kulttuuri yleisesti. Pitää löytää itselleen joku mukava harrastus, jota voi tehdä vapaa-ajalla, esim. teatterit, liikunta tai shoppailu ja siitä pitää todella nauttia.
Shoppailusta minulla on huonoa kokemusta. En osaa hallita omaa rahankäyttöä ollenkaan. Joko ostan sillä miljoona leffaa, ihania koruja ja vaatteita tai tuhlaan rahat makeisiin. Minun on alkanut myös tehdä mieli varastaa kaupasta tavaraa. Ehkä elokuvat ovat aiheuttaneet sen niinkuin makean syömisen surua vastaan. En ole vielä varastanut mitään, mutta tuntuu, että pian olisi aika. Toisaalta en halua jäädä siitä kiinni ja saada rikosrekisteriä tai tuomiota. Minulla taitaa olla väärä näkemys maailmasta.
Minun olisi tarkoitus tai on ollut jo monta kertaa tarkoitus aloittaa karkki- ja makealakko. Popsin joka päivä karkkia kauhean määrän, monesti siitä tulee huono vointi, joskus olen oksentanutkin. Olen myös lihonnut 8kg makean syönnin takia. Mahani on käytännössä siis kasvanut.
Ei olisi kyllä varaa tuhlata rahaa mihinkään, kun olen opiskelija ja minulla ei ole tuloja. En voisi kuvitellakaan olevani töissä samaan aikaan kuin opiskelen. Hyvä, että jaksan käydä edes koulussani. Onneksi välillä koulukiireissä ei ehdi ajattelemaan masennusta. Toisaalta asiat yleensä kaatuvat iltaisin, jolloin aina itken murheita ja kiirettä.
Omaa kuntoakin olisi jossain vaiheessa alettava kunnolla parantamaan. Ryhtini on huono eikä keskivartalossa ole tarpeeksi asentoa tukevia lihaksia. Luulisin, että itsetunto myös hieman paranisi sen jälkeen, kun tämä pala edes saataisiin loksahtamaan paikalleen. Toisaalta lihasmassa vaatii myös, että ruokailuasiatkin ovat kunnossa.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä nyt. Koulukin on ns. loppumassa enkä saa suoritettua rästejä pois ennen sitä. Koulutus siis venyy. Myös työasiat tai seuraava opiskelu on epävarmaa. Tuntuu, että olen putoamassa kuiluun, josta ei ole ulospääsyä. Tällä hetkellä tarvitsisin kavereita tueksi ja ihmistä, jonka kanssa voisin ratkoa kaikki ongelmani mahdollisimman nopeasti ennen kuin aika on loppu.
En tiedä tarkalleen mistä masennus on aiheutunut, mutta tiedän osittain mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet, mm. opiskelun vaihtuminen ja perheongelmat ja huono itsetunto. En ole kuitenkaan psykologin kanssa päässyt kiinni asioihini eikä käynneistäkään ole ollut tällöin oikein apua. Minulla ei ole ollut missään vaiheessa mitään tulevaisuuden haaveita: "mikä minusta tulee isona" tai "mitä haluan elämältäni".
Koulussa olen ennen ollut hyvä, mutta nyt en jaksa enää lukea tai keskittyä mihinkään haastavaan asiaan. Koulussa minulla ei ole hyviä kavereita. Läheisiä ihmisiä minulla ei tällä hetkellä ole, kenelle voisin jutella kasvokkain asioista. Vanhempani ja kaikki edelliset kaverini asuvat yli 100km:n päässä. Olen ollut aina aika yksinäinen, mutta myös syrjäänvetäytyvä. Välillä kaipaan kyllä omaa rauhaakin. Olen yleensä aina yksin kotona enkä jaksa lähteä muualle tai etsiä seuraa itselleni. Joitain harrastuksia minulla on välillä ollut, mutta en ole saanut niistä pysyviä ystäviä.
Liikunta ei ole tuntunut auttavan masennukseen. En kyllä ole harrastanut sitä tarpeeksi nähdäkseni sen voiman. Toisaalta olin yhdessä seminaarissa, jossa kerrottiin, että ei liikunta olekaan se oleellinen keino vaan kulttuuri yleisesti. Pitää löytää itselleen joku mukava harrastus, jota voi tehdä vapaa-ajalla, esim. teatterit, liikunta tai shoppailu ja siitä pitää todella nauttia.
Shoppailusta minulla on huonoa kokemusta. En osaa hallita omaa rahankäyttöä ollenkaan. Joko ostan sillä miljoona leffaa, ihania koruja ja vaatteita tai tuhlaan rahat makeisiin. Minun on alkanut myös tehdä mieli varastaa kaupasta tavaraa. Ehkä elokuvat ovat aiheuttaneet sen niinkuin makean syömisen surua vastaan. En ole vielä varastanut mitään, mutta tuntuu, että pian olisi aika. Toisaalta en halua jäädä siitä kiinni ja saada rikosrekisteriä tai tuomiota. Minulla taitaa olla väärä näkemys maailmasta.
Minun olisi tarkoitus tai on ollut jo monta kertaa tarkoitus aloittaa karkki- ja makealakko. Popsin joka päivä karkkia kauhean määrän, monesti siitä tulee huono vointi, joskus olen oksentanutkin. Olen myös lihonnut 8kg makean syönnin takia. Mahani on käytännössä siis kasvanut.
Ei olisi kyllä varaa tuhlata rahaa mihinkään, kun olen opiskelija ja minulla ei ole tuloja. En voisi kuvitellakaan olevani töissä samaan aikaan kuin opiskelen. Hyvä, että jaksan käydä edes koulussani. Onneksi välillä koulukiireissä ei ehdi ajattelemaan masennusta. Toisaalta asiat yleensä kaatuvat iltaisin, jolloin aina itken murheita ja kiirettä.
Omaa kuntoakin olisi jossain vaiheessa alettava kunnolla parantamaan. Ryhtini on huono eikä keskivartalossa ole tarpeeksi asentoa tukevia lihaksia. Luulisin, että itsetunto myös hieman paranisi sen jälkeen, kun tämä pala edes saataisiin loksahtamaan paikalleen. Toisaalta lihasmassa vaatii myös, että ruokailuasiatkin ovat kunnossa.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä nyt. Koulukin on ns. loppumassa enkä saa suoritettua rästejä pois ennen sitä. Koulutus siis venyy. Myös työasiat tai seuraava opiskelu on epävarmaa. Tuntuu, että olen putoamassa kuiluun, josta ei ole ulospääsyä. Tällä hetkellä tarvitsisin kavereita tueksi ja ihmistä, jonka kanssa voisin ratkoa kaikki ongelmani mahdollisimman nopeasti ennen kuin aika on loppu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.