Oon 32, oon ollut masentunut koko ikäni niin pitkälle ku muistan.
Joskus vakavasti joskus heikommin... Mun sunnitelma oli, et kun
täytän 32 minkä just pari päivää sit täytin, niin alan tekee rästejä ja
kaikki muuttuu hyväksi.
Viimeset vuorokaudet oon tajunnut, että elämä on loppu.
Mun suunnitelma oli tänne blogata ja kertoa, että kuinak aste kerralaan
ja upeesti nousen masennuksesta takas työelämään.
Mut näin syvälle en oo koskaan joutunut, En käy enään suihkussa,
en lääkäirssä. En harjaa hampaita, en leikkaa hiuksia.
Verhot on ikkunoitten edessä paino on tippunut 30 kg istun
pimeessä huoneessa hiljaa korvasuojat korvilla.
En oo poistunut asunnosta 6 kuukauteen.
Ovikellon oon ottanut pois ja känykän heitin seinään.
Tän mokkulan pidin.
Oon yrittänyt, en mää ekasta vastoikäymisestä istunut nurkkaan keräämään pölyä. mä olen yrittänyt koko elämäni ja kun tarpeeksi tulee vastoikäymisiä niin
et enään vaan jaksa. onneksi masennus lähtee,
mutta se vaatii tavattoman määrän onnistumisia.
Olen koko elämäni pitänyt luottotietoni ja rikosrekisterini puhtaana
nyt tuntuu siltä, ettei jää elkämältä muuta anettavaa kun luopua noista.
Koska kaikki rehelliset temput olen koittanut läpi.
Työ, koulut kaikki on mennyt istunut haastatteluissa odottanut
nöyristellyt nuollut ..mihinkään en kelpa mihinkään en pääse.
Lopulta olen eristytynyt kakista en halua enään mitään enkä ketään
tililä on rahaa paljon..Mutta raha ei enää saa hymyä huulille,
en ole koskaan juonut viinaa enkä käyttänyt huumeita tai tehnyt rikoksia,
ehkä nyt on sen aika.
En oikein keksi enään muuta tiedä ulos tästä tunnelista.
Ja enne kun joku neroilee niin: jumala, jeesus ja masennuslääkkeet homeopatia ja voima kristallit on kokeiltu läpi... mutta jos ihminen on päänsä vanki niin ei
se pääse mielenvankilasta vaan sillä että lyödään täysin tuntemattomia myrkkyjä suuhun ja raamattu käteen ja sanotaan et ryhdistäydy.
Ainoa mitä en voi tehdä, on itsemurha. Se taas johtuu siitä,
etten usko siihen. Elämä loppuu joku päivä ja jos elämäni tarkoitus on olla kärimystä nämä loppuajat niin kestän sen kyllä.
Kukaan ei elä ikuisesti ja koska tiedän tämän,
ei ole paljon kiinnostusta lopettaa tätä enne aikojaan.
Masennuslääkkeet ovat itsestään saatanasta ...jos olet josksu tutkinut mitä siellä on sisällä niin jotkut ovat blasepoa jotkut ovat täynnä myrkkyjä mutta 20 miljardin businesta ei kannata lopettaa. Oon käynyt psygolokilla,psygiatrilla etc.
Morfiini on ainoa masennuslääke..Mutta se on myös huume.
Yhteiskunnalla ei oo mitään millä heräisin takas tähän elämään.
Joskus vakavasti joskus heikommin... Mun sunnitelma oli, et kun
täytän 32 minkä just pari päivää sit täytin, niin alan tekee rästejä ja
kaikki muuttuu hyväksi.
Viimeset vuorokaudet oon tajunnut, että elämä on loppu.
Mun suunnitelma oli tänne blogata ja kertoa, että kuinak aste kerralaan
ja upeesti nousen masennuksesta takas työelämään.
Mut näin syvälle en oo koskaan joutunut, En käy enään suihkussa,
en lääkäirssä. En harjaa hampaita, en leikkaa hiuksia.
Verhot on ikkunoitten edessä paino on tippunut 30 kg istun
pimeessä huoneessa hiljaa korvasuojat korvilla.
En oo poistunut asunnosta 6 kuukauteen.
Ovikellon oon ottanut pois ja känykän heitin seinään.
Tän mokkulan pidin.
Oon yrittänyt, en mää ekasta vastoikäymisestä istunut nurkkaan keräämään pölyä. mä olen yrittänyt koko elämäni ja kun tarpeeksi tulee vastoikäymisiä niin
et enään vaan jaksa. onneksi masennus lähtee,
mutta se vaatii tavattoman määrän onnistumisia.
Olen koko elämäni pitänyt luottotietoni ja rikosrekisterini puhtaana
nyt tuntuu siltä, ettei jää elkämältä muuta anettavaa kun luopua noista.
Koska kaikki rehelliset temput olen koittanut läpi.
Työ, koulut kaikki on mennyt istunut haastatteluissa odottanut
nöyristellyt nuollut ..mihinkään en kelpa mihinkään en pääse.
Lopulta olen eristytynyt kakista en halua enään mitään enkä ketään
tililä on rahaa paljon..Mutta raha ei enää saa hymyä huulille,
en ole koskaan juonut viinaa enkä käyttänyt huumeita tai tehnyt rikoksia,
ehkä nyt on sen aika.
En oikein keksi enään muuta tiedä ulos tästä tunnelista.
Ja enne kun joku neroilee niin: jumala, jeesus ja masennuslääkkeet homeopatia ja voima kristallit on kokeiltu läpi... mutta jos ihminen on päänsä vanki niin ei
se pääse mielenvankilasta vaan sillä että lyödään täysin tuntemattomia myrkkyjä suuhun ja raamattu käteen ja sanotaan et ryhdistäydy.
Ainoa mitä en voi tehdä, on itsemurha. Se taas johtuu siitä,
etten usko siihen. Elämä loppuu joku päivä ja jos elämäni tarkoitus on olla kärimystä nämä loppuajat niin kestän sen kyllä.
Kukaan ei elä ikuisesti ja koska tiedän tämän,
ei ole paljon kiinnostusta lopettaa tätä enne aikojaan.
Masennuslääkkeet ovat itsestään saatanasta ...jos olet josksu tutkinut mitä siellä on sisällä niin jotkut ovat blasepoa jotkut ovat täynnä myrkkyjä mutta 20 miljardin businesta ei kannata lopettaa. Oon käynyt psygolokilla,psygiatrilla etc.
Morfiini on ainoa masennuslääke..Mutta se on myös huume.
Yhteiskunnalla ei oo mitään millä heräisin takas tähän elämään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä se ainoo ratkaisu on, että kysyt itseltäsi yhden kysymyksen. Mitä minä haluan? Kun löydät siihen ratkaisun. Niin sitten teet niin.
Kun en tiedä..Ainoa mikä ejkä vastaisi tuohon on
theoreema: kämpästä, autosta ja puolisosta.
Koska tämän theoreeman mukaan jossain näistä kolmesta
on aina parantamisen varaa.
Niinpä ehkä olet oikeassa...
Autoa ja puolisoa en halua, mutta tämä kämppä ei sytytä
vaikka itse ostinkin... Tän voisin vaihtaa...Täytyy yrittää edes jotain.
Kiitos tästäkin vähästä.
Itselläni on joku kymmenes masennus- kierre juuri loppunut.(10v.)
Tunnelin päässä on taas valoa! Aurinko lämmittää ja tuntuu hyvältä. Ruoka maistuu paremmalta. Naiset ovat kauniitta jne.
Nyt pitää taas paikkailla, vähän kuntoilla ja säästää huomista varten.
Et pystyy taas keplotteleen seuraavan masennus-jakson yli, ohi tai ympäri. Itse toivon että pääsisi kerran kymmenessä vuodessa ohi. Nyt on ryömitty vähän liikaa.
Tsemppiä sulle. Älä lähde toteuttamaan itsetuhoista viettiä, se ei johda mihinkään. Tiedän, on kokemusta. Siitä tulee loppupeleissä vaan paska fiilis.
Olet todella ihan haastava ja mielenkiintoinen tyyppi. Harvemmin masentuneet ovat varakkaita, totkai heitäkin on. Kannustan sinua edellenkin olemaan rehellinen. älä lähde rötösten tielle. Jotenkin vaikuttaa että kyllä sinussa sittenkin vielä sisua ja sinnikyyttä pyristellä eteenpäin.
Nykyaika vaatii ja ihmiset itseltään sitä onnistumista, mutta elämä on itsessään jokaiselle se omansa ja jos ei onnistu muiden mittapuun mukaan voi elää kai onnistumattakin. Millä sen onnistumisen sitten vois ykiselitteiseti mitata.
Kirjoittelehan jatkossakin!
Onnistuminen on onnistumista.. Niiden asioiden vastakohta
mitä juuri nyt edustat..Jos otetaan yhteiskunnan
mittarilla... Ja sitähän ihminen kaipaa...huomiota laumalta..Se on ihmisen luonto.
Niin:
-koulu
-parishde
-työ
-harrastukset
-koti
-vaatteet
Tai niin kutsuttu JM-theorreema eli
-koti
-auto
-parisuhde
Kun näillä elämän-osaalueilla tulee onnistumisia, niin
harvemmin siinä ehtii enää masentua. Masentuneita
(ei kaikkia) mutta tiettyä prosenttiosuutta yhdistää
työttömyys tai tekemättömyys..
Rahalla ei ole sinällään vaikutusta ihmisen mieleen eikä
hänen omaisuutensa ole niinkään suorassa syys-yhteys
suhteessa kun masennutaan...
Myös varakas, rikas tahi äveriäs voi epäonnistua hänelle
asetetuissa tavotteissa.
En ehkä halua sellaista huomiohuorausta kun halusin mukulana, mutta
tavalla tai toisella jokainen tarvitsee tunustuksen joltain...
Jos isäni jaksoi 6 vuotta kannaksella niin en ymmärrä miksi itse
voisin antaa periksi..??
Valtiovata on mielenkiintoinen näiltä osin.. se ruokkii itseitseään ja
pyörän kääntyminen vie enemmän kuin 3 sukupolvea.
Vai niin. Että huumeet ja rikollisuus ovat mielestäsi ulospääsy masennuksesta?
Varmaan moni narkomaani nauraisi käsityksillesi. Olet kuukausikaupalla hautunut omissa masentuneissa ajatuksissasi, joten ei mikään ihme, että esität jotain noin naurettavaa.
Kaikkein kummallisinta on esittää masennuslääkkeet hyödyttöminä ja pahana bisneksenä ja todellinen rikollinen miljardibisnes eli huumeet jotenkin pelastavina. Morfiini pikemminkin lamaa keskushermostoa kuin vaikuttaa masennusta poistavasti.
Mutta kysynkin nyt sinulta: Menikö pupu pöksyyn, kun päätit ensin alkaa nousta masennuksesta ja hoitaa rästiin menneitä asioita pikku hiljaa? Etkö pystynytkään siihen? Etkö suostunutkaan kantamaan vastuuta elämästäsi kuten suunnittelit? Aloitkin jauhamaan kuvitelmia rikollisuudesta, vaikka tarkoitus oli yrittää nousta. Päätit romahtaa, kännykänkin heitit seinään. Eli annoit tahallasi elämän mennä tosi perseelleen, jottei sinun tarvitsisi tehdä mitään, mikä tuntuu ylivoimaiselta.
Mitä jos ensimmäiseksi kävisit vaikka suihkussa.
Terävä sanan voi ymmärtää väärin =)
Olen elänyt ja polttanut kynttilää molemmista päistä,
tiedän mitä on huumeet ja mitä on rikollisuus se ,että olen kirjoissa ja kansissa kunnon kansalainen ja rahani ovat laillisia nykyään, sekä pää sekaisin vain
kahvista ei tarkoita.. Ettenkö tietäisi mistä puhun ...
Mutta olet oikeassa..Todella..
Lähinnä miellän kehoituksesi suihkusta myös muuhun
elämään eli nk. lapsen askelin...pieniä asioita kerrallaan.
Pieniä muutoksia.
Mutta masennus ei ole kaikki.. On olemassa saiauksia ja masennus
on osin niiden seuraus. Sairauksia mitkä telovat ruumiin pysyvästi ja vääjäämättömästi lopuksi jää vain kipu...
Kipu ei johdu masennuksesta vaan masennus kivusta.
Paitsi, et liikkuminen alkaa tuottamaan tulosta.. kun tulos alkaa näkyä,
se alkaa myös tuntua...Olo alkaa olemaan parempi nyt...kiitos kaikille.
Kun sulla on rahaa, osta sillä jotain. Osta havupuu-uutejuomaa virkistykseksi ja elinvoimaa lisäämään. Vaihda lääke remeroniin, unta auttamaan, ahdistusta poistamaan.
Ja lähde etsimään.
Juo puhdasta vettä, ei loisten ja saasteiden saastuttamaa, vaan puhdasta lähde vettä. Ja muuta paikkaan, jossa voit haistaa raittiin ilman. Katsele auringon laskuja ja nousuja. Kuuntele linnun lauluja, huolettomien lintujen lauluja... Älä ainakaan jää koko päiväksi neljän seinän sisälle. Juokse yhteen menoon muutama kilometri.
Menisit hoitoon...tai olet jo..Remeron on myrkyistä pahin ja
nuo mainitsemasi keinot ovat melkein yhtä hyviä kuin syödä paskaa.
Olen itsekkin enemmän tai vähemmän masentunut ja on tullut tällekkin palstalle kirjoitettua sitä sun tätä pahimpina hetkinä. Tuntuu, että iso suomalaisista miehistä on ainakin jonkin verran masentuneita: Koskaan ei olla tyytyväisia ja vähätellään itseä. Ei osata ilmaista tunteitaan eivätkä luoda semmoisia ihmissuhteita(toimivia) joissa voisi purkaa luontevasti pahaa oloaan. Minä olen itse ainakin jälkimmäisen kaltainen. Paha olo purkautaa sitten jonkinlaisena riippuvuutena, joka voi näyttää ulospäin hyvältäkin. Esimerkiksi paiskii hulluna töitä. Itse taidan olla riippuvainen tietokonepeleistä.