Vuosi sitten avasin uuden oven ja astuin minulle tuntemattomaan maailmaan. Vaihdoin liikelounaat ja neuvottelut 60-vuotiaana vapaa-aikaan. Oman yritykseni viimeinen tase takasi minulle taloudellisesti huolettoman ja riippumattoman tulevaisuuden. Vihdoinkin minulla olisi aikaa rakkaille harrastuksilleni, golffille, prätkälle, lenkkeilylle ja kokkaamiselle.
Pian kuitenkin huomasin, että kaikella, menestykselläkin, on hintansa. Yrittäminen ja bisneksen teko olivat huomaamatta muuttuneet elämäni tarkoitukseksi, olin etääntynyt lapsistani ja muista läheisistäni, olin tietämättäni purkanut sosiaalisen verkon ympäriltäni ja työelämästä irtaannuttua huomasin pian olevani kahden yksinäisyyteni kanssa.
Lapsenlapseni ovat tällä hetkellä minun ainoat oikeasti aidot ja pyyteettömät ihmissuhteeni. He täyttävät minut lämmöllä ja rakkaudella, mutta he ovat kaikki hyvin kaukana, niin peniä vielä ja tiedän, etten saa takertua heihin, vain nauttia hetkistä , jotka minulle annetaan heidän kanssaan
Luoja ei ole lahjonut minua puoleensavetävällä ulkonäöllä, itseasiassa en haluaisi katsoa itseäni peilistä edes partaa ajellessani. 180 senttinen kroppani on pysynyt alle 80 kiloisena , mutta naama on kuin petolinnun pesästä kopioitu ja tunnen olevani ilmestys, joka hukkuu auttamattomasti taustaansa vaikka pukeudun hyvin ja huolehdin itsestäni kaikin puolin moitteettomasti. Tuoksun CalvinClein Eternitylle, avaan naisille ovet ja tarjoan apuani jos näen sitä tarvitsevia, tuntemattomillekin, siitä huolimatta kannan niskassani näkymättömyyden kaapua
Mistä hakisin itselleni seuraa?? Bingosta vai senioreiden kuntopiireistä, itseään surkuttelevista vertaisryhmistä vaiko deittipalstoilta. Harrastusteni parissa tapaan paljon ihmisiä kesäisin, useimmiten mukavia, mutta kun kahvitauko prätkäreissulla on päättynyt, heippaamme ja toivottelemme hyvät jatkot. Golf-kierroksen 18-lipulla usein kuulen olleeni mukavaa peliseuraa, toivottavasti törmäillään, hauskaa kesää.
Lenkillä pysähdyn usein jutustelemaan ”koirankusettajien kanssa” enimmäkseen mukavien sellaisten ja jatkaessani matkaa toivottelen onnea koiran suolistomatojen hoidon kanssa, moro ja hyvää jatkoa
Minussa asuu ilo ja kiitollisuus koska olen raitistunut 25 vuotta sitten, mutta syvälle minuun on pesiytynyt surumielisyys, kuin tunteiden huiput olisi leikattu pois. En kuitenkaan tunnista itsessäni masentuneisuutta, vaan lähinnä slaavilaisperäistä melankoliaa, joka laittaa etsimään levyhyllystä ihan tietynlaista musiikkia ”tunnelman säilyttämiseksi”
Olen saavuttanut elämässäni lähes kaiken tavoittelemisen arvoisen, mitä tulee materiaan, mutta se ei enää riitä!!!!!
Nyt, ehkä aivan liian myöhään, haluaisin vierelleni IHMISEN, joka puhuu ja kuuntelee, koskettaa sieluani, viipyy aamiaiselle ja seuraavaan iltaan, niin, että uskallan ummistaa silmäni pelkäämättä hänen katoavan.
Tähän nälkään avasin ensimmäisen kerran Thai-paikan oven. Ystävällinen hymy ja lämmin tervetulotoivotus, ne saivat minut jäämään ja tulemaan toistekin
Tiedän, että nämä Thai-naiset/tytöt tekevät tätä vain työkseen ja, että raha on ainoa mittari, jolla tämänkin liiketoiminnan onnistumista voidaan mitata.
Työ, jota nämä Thai-tytöt tekevät, ei varmasti ole maailman helpoin fyysisesti eikä henkisesti, mutta aina he jaksavat hymyillä ja kuunnella. Ihmiskäden kosketus ja lämpö… niitä minä tulen tänne hakemaan ja saamaan.
Usein otan vain hieronnan, joskus olen pyytänyt heitä vain tulemaan kainaloon ja olemaan hiljaa, joskus harrastamme toistemme hyväilyä, joskus se päätyy seksiin, joskus ei, mutta se ei ole tuloni päätarkoitus.
Pienen hetken voin olla ihmisen lähellä, se on heidät työtään ja minä maksan siitä mielelläni, annan tippiä ja saan suukon ja vahvan halauksen, tiedän tulevani taas viikon tai kahden kuluttua, sitten kun ikävä on niin kova, että haluan ostaa sille toisen kantajan.
Pian kuitenkin huomasin, että kaikella, menestykselläkin, on hintansa. Yrittäminen ja bisneksen teko olivat huomaamatta muuttuneet elämäni tarkoitukseksi, olin etääntynyt lapsistani ja muista läheisistäni, olin tietämättäni purkanut sosiaalisen verkon ympäriltäni ja työelämästä irtaannuttua huomasin pian olevani kahden yksinäisyyteni kanssa.
Lapsenlapseni ovat tällä hetkellä minun ainoat oikeasti aidot ja pyyteettömät ihmissuhteeni. He täyttävät minut lämmöllä ja rakkaudella, mutta he ovat kaikki hyvin kaukana, niin peniä vielä ja tiedän, etten saa takertua heihin, vain nauttia hetkistä , jotka minulle annetaan heidän kanssaan
Luoja ei ole lahjonut minua puoleensavetävällä ulkonäöllä, itseasiassa en haluaisi katsoa itseäni peilistä edes partaa ajellessani. 180 senttinen kroppani on pysynyt alle 80 kiloisena , mutta naama on kuin petolinnun pesästä kopioitu ja tunnen olevani ilmestys, joka hukkuu auttamattomasti taustaansa vaikka pukeudun hyvin ja huolehdin itsestäni kaikin puolin moitteettomasti. Tuoksun CalvinClein Eternitylle, avaan naisille ovet ja tarjoan apuani jos näen sitä tarvitsevia, tuntemattomillekin, siitä huolimatta kannan niskassani näkymättömyyden kaapua
Mistä hakisin itselleni seuraa?? Bingosta vai senioreiden kuntopiireistä, itseään surkuttelevista vertaisryhmistä vaiko deittipalstoilta. Harrastusteni parissa tapaan paljon ihmisiä kesäisin, useimmiten mukavia, mutta kun kahvitauko prätkäreissulla on päättynyt, heippaamme ja toivottelemme hyvät jatkot. Golf-kierroksen 18-lipulla usein kuulen olleeni mukavaa peliseuraa, toivottavasti törmäillään, hauskaa kesää.
Lenkillä pysähdyn usein jutustelemaan ”koirankusettajien kanssa” enimmäkseen mukavien sellaisten ja jatkaessani matkaa toivottelen onnea koiran suolistomatojen hoidon kanssa, moro ja hyvää jatkoa
Minussa asuu ilo ja kiitollisuus koska olen raitistunut 25 vuotta sitten, mutta syvälle minuun on pesiytynyt surumielisyys, kuin tunteiden huiput olisi leikattu pois. En kuitenkaan tunnista itsessäni masentuneisuutta, vaan lähinnä slaavilaisperäistä melankoliaa, joka laittaa etsimään levyhyllystä ihan tietynlaista musiikkia ”tunnelman säilyttämiseksi”
Olen saavuttanut elämässäni lähes kaiken tavoittelemisen arvoisen, mitä tulee materiaan, mutta se ei enää riitä!!!!!
Nyt, ehkä aivan liian myöhään, haluaisin vierelleni IHMISEN, joka puhuu ja kuuntelee, koskettaa sieluani, viipyy aamiaiselle ja seuraavaan iltaan, niin, että uskallan ummistaa silmäni pelkäämättä hänen katoavan.
Tähän nälkään avasin ensimmäisen kerran Thai-paikan oven. Ystävällinen hymy ja lämmin tervetulotoivotus, ne saivat minut jäämään ja tulemaan toistekin
Tiedän, että nämä Thai-naiset/tytöt tekevät tätä vain työkseen ja, että raha on ainoa mittari, jolla tämänkin liiketoiminnan onnistumista voidaan mitata.
Työ, jota nämä Thai-tytöt tekevät, ei varmasti ole maailman helpoin fyysisesti eikä henkisesti, mutta aina he jaksavat hymyillä ja kuunnella. Ihmiskäden kosketus ja lämpö… niitä minä tulen tänne hakemaan ja saamaan.
Usein otan vain hieronnan, joskus olen pyytänyt heitä vain tulemaan kainaloon ja olemaan hiljaa, joskus harrastamme toistemme hyväilyä, joskus se päätyy seksiin, joskus ei, mutta se ei ole tuloni päätarkoitus.
Pienen hetken voin olla ihmisen lähellä, se on heidät työtään ja minä maksan siitä mielelläni, annan tippiä ja saan suukon ja vahvan halauksen, tiedän tulevani taas viikon tai kahden kuluttua, sitten kun ikävä on niin kova, että haluan ostaa sille toisen kantajan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
saavuttanut ihan kaikkea?
Onko sinulla vähintään mijoona euroa pankkitilillä?
Jos kerran olet ns. "rikas" niin miksi et myy omaisuuttasi
ja muuta ulkomaille asumaan?
Itse haaveilen siitä, että voittaisin vähintään miljoona euroa.
Vain raha tuntuu merkitsevän tässä maailmassa.
Ihmiset pettävät, lupaavat, valehtelevat, vain harva on oikeasti
sanojensa takana. Itsekkyydessään monet tekevät pahoja
virheitä. Vain itselle annetaan arvo, toinen unohdetaan.
23 vuotta vielä eläkeikään, siis tämän kirjoittajalla.
Sielu haavoittettuna, usko ihmisiin ja toiseen sukupuoleen
on mennyt. Vain raha antaisi minulle onnen tai niin ainakin
kuvittelen. Kymppitonni on sentään säästössä ja minulle
se on iso raha, sen kun saisi vielä korotettua sataan tuhanteen ja siitä miljoonaan, sitten voisi lopettaa tämän raastavan oravavpyörässä juoksemisen. Turhuuden markkinoilla ihmisten perässä en enää halua juosta. Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
Hei!
Kirjoitat viisaasti, oli ilo lukea tekstiäsi. Tosin sen sisältö oli surullinen. Olet varmaankin yksi miljoonasta jolle on noin käynyt. Vain harva kuitenkaan sitä myöntää, että on tullut ns. tehtyä moka elämässä. Moka tai moka, miten sen nyt sitten sanoisi. No kuitenkin olet huomaamattasi elänyt itsesi yksinäiseksi, eikä sitä rahallakaan pysty korvaamaan. Kaikkea kun ei rahalla saa koskaan.
Tuo pelko on myös minulla, jäädä yksin joskus vanhempana. Olen vasta puolessa välissä neljän- ja viidenkymmenen, mutta kun nuorin lapsi on pian lähdössä kotoa, tuntuu pelottavalta. Olen siis parisuhteessa, mutten oikein tiedä onko tämä loppuelämän suhde.
Voin kuvitella tarpeesi saada olla toisen ihmisen lähellä, se on raastavaa.
Kyllä näiltä seuranhakupalstoilta varmasti ihan mukavia ihmisiä löytyy, jos sitten on toisenmoisiakin.
Älä sinä sure ulkonäköäsi, ei parisuhteet siitä ole kiinni todellakaan. Tunnut mukavalta ihmiseltä, enkä usko ulkonäön olevan sellainen, kuin itse tunnet. Niin me lähes kaikki tunnemme, vikaa on joka paikassa! :) Luuletko että ikäisesi naiset ovat mallinmitoissa ja muutenkaan itseensä tyytyväisiä? Ei suinkaan, eikä tarvitsekaan.
Löydät varmasti itsellesi mukavan naisen rinnallesi, ehkä sellainen ei heti löydy, mutta varmasti jossain vaiheessa, vaikutat niin mukavalta ja sosiaaliselta.
Tsemppiä ja iloa kevääseesi! :)
On lohduttavaa lukea ettei vaurauskaan aina onnea tuo.
t. köyhä, työtön yksin
Kunhan parannat itsesi tuosta helvetillisestä ajattelusta. Ole etäinen naisia kohtaan ÄLÄKÄ HEMMETISSÄ RAKASTU! Älä auta heitä, ja tee selväksi että haluat vain seksiä. Mutta älä ole epätoivoinen, tee selväksi että jos et saa mitä haluat, siirryt eteenpäin välittömästi. ÄLÄ IKINÄ KOMPROMISSAA! ÄLÄ IKINÄ TULE VASTAAN! Jos nainen vaatii jonkun asian muuttamista, tee ultimatum. Jos ei kelpaa, kävele. Tee selväksi naiselle ettei hän koske sinuun muuten kuin sensuellisti. Vaikka nainen onkin äärimmäisen äkkipikainen, tunteellinen ja kahjo otus eikä hänelle ole opetettu ikinä rajoja, kunhan olet tarpeeksi jämäkkä hän tietää ja oppii tämän. KOSKEMATTOMUUS ON YKSI MIEHEN TÄRKEIMMISTÄ OMINAISUUKSISTA!