kylkiluunmurtumat.

no mitäs teillä sitten kävi?

Normaalia (joskaan ei kivaa tai aina aiheellista) on epäillä pahoinpitelyä, jos lapsella on mustelmia tai selittämättömiä vaurioita. Ja jos vahinko käy ja menette lääkäriin, lapsi tutkitaan kauttaaltaan pahoinpitelyepäilyn varalta.

Meillä mies vahingossa tiputti 8-viikkoisen vauvamme aikoinaan kivilattialle. Lääkäri hyvin tarkkaan tutki koko vauvan kaikkia poimuja myöten etsien mahdollisia vauriojälkijä, jotka saattaisivat viitata pahoinpitelyyn. Lisäksi hieman tenttasi miestäni tilanteen kulusta.
Eihän se epäily aiheettomana kivalta tunnu, mutta lasten parhaaksi se on.

Yleensä vauva kaatuessaan tai tippuessaan satuttaa päänsä, joten kylkiluun murtuma on kyllä sen verran harvinaisempi vaurio, että pakosti miettii, mistä se oikeasti johtuu...

Millainen tapaturma?!

mutt täytyy sanoa, ett eipä ole yleistä ainakaan se että tuon ikäisellä vauvalla kylkiluut murtuu. Kylkiluun murtumiseen tarvitaan yleensä voimakas isku (ts. tietyssä suunnassa ja tervävyydessä tullut osuma). Outo olisi, jos tuota tapausta ei tutkittaisi ja epäiltäisi pahoinpitelyä. Valta-osa kylkirangan vammoista on peräisin iskuista (aikuisella isku voi tulla kun kaatuu jonkin terävän reunan päälle) tai kolareista.

Pienet tapaturmat ei ole sellaisia, joista vauvalle tulee luunmurtumia...

Vahinko ei satu kellot kaulassa mutta tuo kuulostaa jo aika rankalta "tapaturmalta"...vauva parkaa.

Ettet nyt vaan tullut provoilemaan vakavalla aiheella jotta pääset naureskelemaan kuinka totisia ja/tai kiukkuisia vastauksia saat...?

"Sattui pikku tapaturma ja nyt vauvalla luunmurtuma". Kuka oikeasti lähtee täällä kyselemään tapahtuman yleisyydestä, mitä merkitystä sillä on????
Mitä tarkoitat kysyessäsi yleisyydestä? Tapaturmatko...toivottavasti ei. Epäilyt pahoinpitelystä? Toivottavasti joo. Vaikka aiheettomat epäilyt on vanhemmille rankka paikka, hyvä on että epäillään, jos se yhdenkin pienen ihmistaimen pelastaa.

Niin että jos olit tosissasi, hyvä että epäillään. Toivottavasti on yleistä.

olin kyllä tosissani kun kysyin tuota... siis tuonne sairaalaan ei menty noiden kulkiluiden takia kun niissä emme olleet koskaan huomanneet mitään, eikä tyttö ollut koskaan aristellut niitä. tyttö sit kävi röntgenissä ja sieltä löyty et niissä oli vanhoja ruhjeita. tämä tuli ihan täytenä yllätyksenä meille vanhemmille!! niiden tulosta meillä kun ei ollut mitään tietoa.!
yks lääkiri helsingistä sanoi et hän on törmänny usein pienten lasten kylkiluunmurtumiin. et ne voi tulla ihan tuosta noin vaan, ettei tarvitaa edes kovaa voimaa... meidän seudun lääkäri taas oli vähän toista mieltä.. että näin.

" itselle sattui miehen kanssa pieni tapaturma ja nyt epäillään pahoinpitelyä."
eli siis teille sattui jokin tapaturma, minkä seurauksena veitte vauvan sairaalaan ja siellä paljastui vanhoja murtumia.

Mutta miksi otettiin röntgen (sitähän ei ihan heppoisin perustein tehdä vauvoille)?
Tehtiinkö se tämän äskettäisen tapaturman takia eli epäiltiin murtumia? Jos näin, niin onhan se aika outoa, että 4kk ikäiseltä löytyy vanhojakin murtumia ilman selityksiä (esim. auto-onnettomuus).

Jos röntgen olisi tehty jonkin sairauden takia, esim. keuhkokuume-epäilys ja siellä olisi nuo palajastunut, niin asia nähtäisiin ehkä eri valossa.

Pienen vauvan kanssa tapaturmat ovat pääsääntöisesti seurausta jonkin toisen henkilön teosta (aikuisen huolimattomuus, ajattelemattomuus, kömpelyys, väsymys, sattumien summa, jne.). Pieni vauva ei siis itse altista itseään tapaturmille. Tilanne muuttuu kun vauva lähtee liikkeelle, jolloin hän itse altistaa itsensä monille tapaturmille.

Ihan yleisesti ottaen. Käsittääkseni aina selittämättömät lapsen murtumat tutkitaan, tämä on lapsen parhaaksi. Vauvojen kohdalla ihan ehdoton juttu. kun vauvat eivät osaa itse puhua puolestaan. Perheväkivaltaa on Suomessakin paljon ja harvemmin perhe itse sitä myöntää... Ainahan ei ole kyse väkivallasta, taustalla voi olla vaikka raskausajan masennus ja kyky huolehtia vauvan turvallisuudesta on häiriintynyt..

Mä olen yrittänyt miettiä, millaisessa tilanteessa pienelle vauvalle voisi tulla kylkiluihin murtumia, enkä ole keksinyt. Jos vauvalla ei ole mitään sairautta, joka altistaa ja herkistää luunmurtumille, ei ole kovin tavallista tilannetta, jossa kylkiluu murtuisi. Ei vauva kuitenkaan paperista ole.. Ovatko murtuneet jo synnytyksessä ja jäänyt huomaamatta? Synnytyksessä tulevat vauvan murtumat ovat yleisiä. Jos taas vauva putoaa, yleensä sattuu päähän (aivotärähdykset, jne.), käsi voi murtua myös pudotessa, muttei kylkiluut.
Minkälainen vahinko miehellesi ja sinulle on oikein sattunut, että lääkäri on katsonut aiheelliseksi ottaa vauvasta röntgenit? Onko teillä perheväkivaltaa?? Mielestäni sinä olet nyt velvollinen valottamaan tilannetta enemmän, kun tänne kerran tulet moisia kyselemään. Huolissani olen vauvastanne ja onneksi ovat virallisemmatkin tahot.

Meille tapahtui myös samankaltainen juttu. Tai löysimme lapseltamme ruhjeen vartalosta ja menimme näyttämään lääkäriin huolissaan kun oltiin. Emmehän osanneet sanoa milloin ja mistä ruhje olisi voinut tulla. Lapsi ei kun sairaalaan ja koko vartalo tutkittiin läpikotaisin, että jospa olisi pahoinpidelty. Sosiaaliviranomaisten kanssa keskusteltiin ja asia meni jopa niinkin pitkälle kuin poliisikuulusteluihin.. voimia teille, jos tiedätte ettette ole syyllistyneet mihinkään, mutta rehellinen kannattaa olla!

tämä on provo.

missä vaiheessa 4kk ikäinen olisi voinut itsensä satuttaa? yleensä tuon ikäinen on jatkuvasti vanhemman "silmien alla".

ja tosiaan, mikä tämä tapaturma oli?


minen jaksa uskoa tämän tarinan todenperäisyyteen, ellei ap kerro asioista tarkemmin.

Provohan tämä. Miksi tälaisilla asioilla lähdetään hakemaan huomiota turhan tähden keskustelupalstalta? Vähän sairasta.

Vauvan kylkiluut ovat kuin tuoreet pajunvitsat. Niitä ei saa murtumaan muuten kuin kovaa lyömällä.
Mene hoitoon, hae apua joka tapauksessa.

Kokemusta on. Pieni vauva 5-kk meinasi tippua isän sylistä ja isä tarttu kiinni reidestä. Veivät varmuuden vuoksi tarkastukseen ettei mitään ollut tapahtunut. Röntgenissä huomattiin pieni luumurtuma ja varmuuden vuoksi laitettiin kipsi jalkaan viikoksi. Sen jälkeen alkoi syytökset, epäilyt yms. pahoinpitelystä. Vauvalle tehtiin pään magneetti, silmänpohjakuvaukset ym. ja ravistuksen merkkejä ei löytynyt. Rtg-kuvia otettiin koko vartalosta ja löydettiin muutama tummentuma kahden kylkiluun kohdalla. Sen jälkeen alettiin tivata vanhemmilta mistä nämä ovat tulleet. Vanhemmat eivät tienneet syytä, päällepäin ikinä ei ollut mustelmia tms. missään vauvalla, eikä ollut aristanut kylkeä ikinä. Tästä lähti käyntiin aivan kauhea tilanne. Heitä syytettiin pahoinpitelystä, vauva otettiin suoraan sairaalasta sos.viranomaisten luokse ja vietiin sijaisperheeseen. Nyt on tapahtumasta jo 2 kk ja loppua ei näy. Vanhemmat vakuuttavat ja vannottavat, etteivät koskaan ole tehneet vauvalle pahaa. Perheessä ei alkoholi-, huume-, mielenterveysongelmia tms. eli perhetilanne normaali ja turvallinen. Isovanhempia tai muita ystäviä ei kuulla asiassa ja nyt ovat ainoastaan isä ja äiti vastaan sossu. Kellekään ei tule mieleen, että miksi vanhemmat olisivat vieneet vauvan tarkastettavaksi lääkärille, jos olisivat pahoinpidelleet vauvaa.
Isä, äiti ja koko lähipiiri olemme aivan järkyttyneitä ja voimattomia tämän asian kanssa. Emme tiedä miten tämä loppuu.

Tosi ikävää kuulla, jos jotain sattuu vauvalle.
Mutta uskon ap. rehellisyyteen ja vastuuntuntoisuuteen, sillä tällä palstalla on helppo tuoda asioita esille kasvottomana, ilman syyttäviä katseita. Itselläni kävi pienen vauvan kanssa niin, että kolmas kun oli, olin väsynyt ja yöllä piti nousta imettämään. Nostin sängystä muutaman pvää vanhan vauvan ja syötin,jonka jälkeen nostin takaisin sänkyyn. Siinä olin aivan töttöröö ja vahingossa vauvan pää osui sängyn kulmaan niin että kopsahti. Kyllä vei loputkin yöunet ja itkin vahinkoa, josta jäi mustelma vauvan päähän. Kenellekään en uskaltanut asiaa kertoa, syyttämisen vuoksi juuri, sillä varmaan oltaisiin ylireagoitu ja sijaisperhe hankittu lapsille äidin väsymisen vuoksi. Oikeasti en ollut masentunut vaan sillä hetkellä väsynyt valvomisesta sairaalassa. Ja lapsi on nyt 12v. ja kaikki hyvin.
Inhimillisiä juttuja sattuu ja se tuntuu myös äidistä todella pahalta. Minä ainakin ymmärrän vahingot enkä tuomitse.
Toinen asia on tietoisesti pahaa tekevä vanhempi,joka on ihan eri juttu.

vaikka tuossa ylempänä väitetään etteivät vauvan luut hevillä murru, mutta kyllä se on aika yksilöllistä. Nuorimmalla siskollani meni nuorena olkapää muutamia kertoja sijoiltaan aivan normaaleissa leikeissä, mutta yllätys yllätys, sossu haki meidät kaikki muksut pois kun kuulemma meitä pahoinpidellään. No asiaan löytyi lopulta selvyys (olkapää oli vain "löysä", eli synnynnäinen vika joka sitten myöhemmällä iällä leikkauksella korjattiin. Mutta kyllä se olkapää meni sijoiltaan aika useasti sitten jälkeenkinpäin, mutta siinä vaiheessa ei enää syytelty), mutta kyllä se vanhempien voimat vei, eikä se ollut helppoa meille muillekaan.

Kun sitten toinen siskoistani sai ensimmäisen lapsensa, niin häneltä vietiin lapsi kaksiviikkoisena pois pahoinpitely-epäilyn vuoksi. Vei itse lapsen lääkäriin kun tuntui että lapsi aristaa eikä nukkumisesta tullut yhtään mitään (kuinka moni teistä olisi näillä oireilla vienyt läkäriin?), lääkäri tutki ja löysi sitten rtg-kuvista murtumia kylkiluissa. Syyksi paljastui sitten lopulta niinkin yllättävä asia kuin synnytys. Vanhemman rtg-lääkärin mukaan luut olivat jo alkaneet luutumaan ja näin ollen murtumien on täytynyt tulla sinä aikana kun lapsi oli vielä sairaalassa (oli siellä ensimmäisen viikon äidin huonon kunnon takia) ja todennäköisesti juurikin synnytyksessä. Ulkopuolisia ruhjeita tai mustelmia ei missään vaiheessa näkynyt. Mutta missään vaiheessa ei sosiaaliviranomaiset pyytäneet anteeksi, saati että olisivat edes olleet kuulevinaan selityksiä, mutta poliisilla kyllä uhattiin alusta alkaen.

Ymmärrän että he tekevät työtään, ja hyvä niin, mutta ilmeisesti silläkin alalla ajan myötä "kovettuu" joka sitten näkyy tylyytenä jne. Tosiasiahan on että kyllä he lapsen parasta ajattelevat, mutta kyllä ne vanhemmatkin voisi huomioida ainakin siihen asti että todetaan syyllisiksi. Aloittajan tekstiä en oikein voi kommentoida enempää kun ei se tapaturma ole tullut selville, mutta olisi kiva kuulla kuinka asiassa käy ja mikä oli syynä.

Onko aiemmilla vaikeuksia lukea, vai vain halu kertoa omista vahingoistaan vauvan kanssa? Vauvan KYLKILUIDEN murtumat EIVÄT ole lainkaan sama asia, kuin käsivarren tai jalan luiden murtuminen. Tai kopsahdus päähän :) Kylkiluut eivät murru helpolla vahingossa. Aiemmin on kyselty ap:lta, onko murtumat tulleet synnytyksessä (tämä on siis melko yleistäkin), vastausta emme ole saaneet. Siksi teksti varmaankin provo, kun ei ap:sta ole kuulut mitään, eikä kommentteja kysymyksiin ole tullut.

Lapsen luuthan on aikuisten luita "joustavammat" ja ihan helpolla ne ei murru. Miten ihmeessä voi vauvan kylkiluut murtua "vahingossa"? Lapsi pois vaan!!

Sossun akat onkin pahimpia, eivät ole synnyttäneet eivätkä ymmärrä minkälainen rasitus synnytys on myös lapselle. Olakpäät saattavat lähteä sijoiltaan jne. Järkyttävää on kuulla että ensimmäisinä ollaan syyttämässä vanhempia aivan kuten jenkeisssä. Syyllinen täytyy löytyä. Maltti on valttia.

Kuten kaikki tiedetään. ammattitaidon puute johtuu iästä ja kokemattomuudesta sekä hedelmättömistä naisista. Halutaan kostaa...

Vai ovat kaikki sossut synnyttämättömiä naisia, hoh, hoijaaa...

Olette puristaneet (miehesi varmaan, koska tarvitaan voimaa) lasta keskivartalolta ja ravistelleet.

Siinä on tyypillistä murtaa kylkiluutkin. Mies pystyy siihen, mutta nainen tuskin ei eli jos hoitajana on ollut naisia, niin miehesi on pääepäilty.

Ihan tavallista

Kun sosiaalitädit pääsevät vauhtiin niin kansalaisella ei ole mitään oikeuksia.

Tapahtuu jopa ns. paremmissa piireissä, tuttavapiirissä oli tapaus jossa kävelemään opetteleva lapsi kaatui ja löi päänsä. Äiti on lastenpsykiatri ja isä vieläkin ansioituneempi. Sosiaalitädit heti epäilivät että lasta on pahoinpidelty.

Entä jos ei koskaan epäillä mitään? Kaikki lasten saamat tapaturmat eivät ole vain "puhtaita vahinkoja". Myös paremmissa piireissä voidaan lasta kohdella väkivaltaisesti. Ei se että on epäilys välttämättä vielä johda huostaanottoon.

Mutta kuulostaa merkilliseltä tuo, että jos kävelevä lapsi kaatuu ja lyö päänsä, niin heti epäillään pahoinpitelyä. Kyllä kaikki kävelemään opettelevat varmasti usein kaatuvat.

Mutta, jos vanhempi oikeasti on syytön, niin tuntuu aivan karmealta se että tuosta vaan viedään huostaan. Ja toisaalta sekin tuntuu ikävältä, että joskus ei oteta riittävän ajoissa huostaan, vaikka se olisikin lapsen edun mukaista. Ei ole helppoa...

Murtuuhan joillakin vauvoilla luita ihan synnytyksessäkin. Älkää nyt heti olko tekemässä heistä raiskaajia ja pahoinpitelijöitä, jos ovat vauvaansa vieneet kuitenkin hoitoonkin. Ja "Surullinen mummo" kirjoittaa: "Pieni vauva 5-kk meinasi tippua isän sylistä ja isä tarttu kiinni reidestä...." Meillä on neljän kuukauden ikäinen vauva ja tarkkana saa koko ajan olla, ettei pääse sylistä putoamaan. On kyllä niin jäntevä ja ponteva vauva, potkii ja vääntelee itseään koko ajan ylös ja istuma-asentoon yms. Jos tutti putoaa, niin vaavi saattaa erityisesti väsyisenä potkaista niin kiukkuisena jalat suoriksi, että saa varoa, ettei hän potkaise itseään sylistä pois. Niin on ollut vähällä käydäkin. Koukisti jalkansa toista käsivartta vasten ja potkaisi nopean, napakan potkun. Meinasi lentää kuin ohjus toisen käsivarren yli lattialle. Vain nopeat refleksit ja hyvä tuuri pelastivat tilanteen ja vauvan. Onneksi mitään ei ole sattunut, mutta en yhtään epäile, etteikö aloittajalla voisi oikeasti olla joku tapaturma tapahtunutkin.

normaalit aikuiset, joilla ei ole salattavaa eivät syytä ja nimittele sossuja.....yleensä näin tekevät lastensuojelun asiakkaat..onneksi tässä maassa viranomaiset ovat valppaita, vaikka sittenkin pahaa jälkeä tahtoo päästä syntymään

Hei, nythän tämä ketju on jo vuoden vanha, mutta löysin tämän kun juuri pääsimme sairaalasta pois ja järkyttyneenä yritän ymmärtää mitä on tapahtunut.
Menin lääkäriin 3kk vanhan vauvani kanssa refluksiepäilyjen takia. Lääkäri huomasi että vauva hengitti väärin, siitä meidät lähetettiin keuhkotutkimuksiin ja sitä myöten kehkoröntgeniin. Vauva sai astmalääkkeitä ja kortisonia, joka näytti auttavan ja vauva on ollut iloisempi ja tyytyväisempi sekä hengittänyt helpommin. Sitten menimme uudestaan keuhkolääkärille ja uudestaan röntgeniin sillä ensimmäisessä kuvassa oli ollut jotain epätasaisuuksia. Pari päivää toisen röntgenkuvan ottamisen jälkeen minulle soitettiin sairaalasta ja pyydettiin tulemaan lisätutkimuksiin sillä kuvissa oli jotain epänormaalia. Minähän huolestuin toden teolla ja aloin miettiä syöpää ja vaikka mitä, joten lähdin heti sairaalaan ja mieheni peruutti kaikki kokoukset töissä ja lähti myös sairaalaan.

Kun tulimme sairaalaan meitä alettiin tenttaamaan, kysymään kaikenlaista. Meille kerrottiin että lapsella on kylkiluunmurtuma ja että lastensuojeluviranomaisille on tehty ilmoitus mahdollisesta pahoinpitelystä. Sitten vauvaa alettiin tutkimaan. Poikaparkaa piikitettiin, röntgattiin ym ym, kaikki tutkittiin. Me olimme aivan ymmällämme, meillä ei ole aavistustakaan mistä tämä murtuma on voinut tulla. Vauva ei kaatunut, tippunut, emme ole pahoinpidelleet lasta. Mitään mustelmaa ei vauvalla ole ollut ja pesen ja puen ja vaihdan vaippoja joka päivä joten mustelman olisimme nähneet sekä mieheni että minä, samoin minun vanhempani jotka käyvät kerran viikossa hoitamassa vauvaa että saan nukkua ja käydä kävelyllä tms.

Vauvan piti jäädä sairaalaan, minä sain onneksi jäädä myös sillä vauvaa täysimetetään. Meidät saatettiin huoneeseen, jossa sitten sain selville olimme "vankeja". Sain kyllä lähteä kahvioon, mutta vauvaa en saanut ottaa mukaan, se piti jättää ventovieraalle hoitajalle. Seuraavana päivänä tulivat sosiaahoitaja, lastensuojeluviranomainen ja lastenpsykiatri meitä tenttamaan. Meiltä kysyttiin tuhat kertaa olemmeko ravistelleet lasta. Kerroimme avoimesti kaikki eri tilanteet jotka pystyimme muistamaan missä tämä olisi ehkä voinut tapahtua, selitimme miten nukutimme syötimme vaihdoimme vaipat ym ym... Yritimme pysyä tyynenä ja selittää ja vastata kaikkiin kysymyksiin avoimesti, mutta kyllä se oli niin hirveää että itkin ja itkin moneen otteeseen.

Tottakai tunnen syyllisyyttä, miten minun vauvallani voi olla murtuma kahdessa kylkiluussa ilman että minä olen tiennyt asiasta? Minunhan pitäisi voida suojella vauvaani kaikelta tässä maailmassa. Kuitenkin tiedän etten minä, mieheni tai vanhempani ole häntä pahoinpidellyt! Vauvani on ollut vain rakastavien ihmisten kanssa.

Onneksi missään testeissä kuvissa ym ei ole löytynyt mitään muuta pahoinpitelyyn viittaavaa. Hänellä ei onneksi myöskään ole luusairauksia.
Haluasin kuitenkin itse tietää mistä tämä murtuma on tullut? Mutta eihän sitä varmaan koskaan saa selvitettyä.

Samalla pelottaa mitä tämä prosessi tuo tullessaan. Ensi viikolla lastensuojeluviranomaiset aloittavat tutkinnan. Aluksi meille sanottiin että poliisi tekee ensin tutkinnan ja sitten lastensuojelu, mutta nyt poliisi onneksi päätti että lastensuojelu saa aloittaa ja tutkivat vain jos lastensuojelu sitä ehdottaa. Eli parhaassa tapauksessa asia selviää lastensuojeluviranomaisten kanssa. Nyt olemme onneksi saaneet tulla kotiin.

Mutta kuka on se lääkäri Helsingissä, joka sanoo että murtumia voi tulla helposti?? Haluaisin jutella hänen kanssaan ja kysyä miten. Itse ajattelen että eihän kylkiluut voi noin vain murtua, mutta silloinhan pitäisi tulla myös mustelma!

Olen myös sitä mieltä että tälläiset tapaukset pitää tutkia, ajatus lasten pahoinpitelystä on niin hirveä että kaikki pitää ottaa tosissaan. Kun tälläinen osuu omalle kohdalle ja tietää ettei ole mitään pahaa tehnyt edes vahingossa tiputtanut, niin tuntee olonsa vaan niin voimattomaksi kun kukaan ei usko ja tässä on vain meidän sana joka jonkun pitäisi uskoa.

Lääkäri lastenklinikalla oli kyllä todella asiallinen ja ammattitaitoinen ja hän kertoi että syy miksi alle yksi vuotiaiden luun murtumat tutkitaan näin tarkaan pohjaa amerikkalaiseen tilastoon, jonka mukaan 50% lapsista joilla todetaan luunmurtuma, tulevat lääkäriin uudestaan uuden murtuman takia. Ja näistä lapsista jotka tulevat lääkäriin usemman kerran murtumien takia 15-20% kuolevat!

Vauva ei kaatunut, tippunut, emme ole pahoinpidelleet lasta." No, harvemmin kolmekuinen liikkuu siten että hän kaatuisi...

Hei sinä :(, joka kirjotit pari päivää sitten teidän tarinanne. Tiedän tarkkaan miltä teistä tuntuu vanhempina, sillä itse olen kokenut samanlaisen prosessin. Aika oli hermoja raastavaa niin sairaalassa, kuin jatkotoimenpiteetkin. Lastensuojeluun varattiin aika, jonne menimme koko perhe juttelemaan. Sieltä heti samalla käynnillä totesivat, että heidän puoleltaan asia on ok, ettei ole mitään tarvetta enempää lastensuojelulle. No se helpotti, että olimme kunnon vanhempia edes jonkun mielestä.. No sitten vain odotimme, kun emme tienneet mitä seuraa. No parin kuukauden kuluttua tuli polisiilta lappu, että pitäisi mennä sinne selittämään, että mites asiat oikein on mennyt.. Sieltä lähtiessämme sanottiin, että jos syyttäjä katsoo, että "kuulusteluissa" ei ilmennyt mitään uutta, niin asia annetaan olla ja siitä tulee päätös VIIKON KULUESSA. No kuumeisesti odottelimme viikon..kuukauden ja sitten ajattelin unohtaa koko asian. No vuosi melkein vierähti ja tuli lappu kotiin, että asia on loppuun käsitelty. Ei tarvitse ryhtyä mihinkään jatkotoimenpiteisiin, että emme ole syyllistyneet lapsen pahoinpitelyyn.