Osaisiko joku ulkopuolinen kertoa että mistä tämä johtuu ja mikä vaivaan auttaa, tai yleensäkkään antamaan mitään näkemystä, kun skenaario on seuraava:
Neiti on ollut koko ikänsä vähän huono nukkuja ja aina on 2 heräämistä yössä ollut vähintään. Nyt tilanne on mennyt siihen, että heräämisiä on tunnin välein ja kahden aikoihin yöllä tulee huutomaratoni joka kestää 1-2h. Vaivasta on hankala sanoa onko psyykkistä vai fyysistä. Jälkimmäisen vaihtoehdon eliminoimiseksi ollaan kokeiltu kipulääkitystä, joka auttaa hyvin marginaalisesti silloin kuin särky on hampaista peräisin. Neiti tosiaan kitisee silti poikkeuksetta joka yö eikä tosiaan joka kerta ole hampaistakaan peräisin ongelma.
Meillä on vielä näkemyseroja tuosta yöllisestä hoitomenettelystä vaimon kanssa. Vaimo ottaa herkemmin vauvan syliin häkkisängystä ja tällä tavoin mielestäni ei auta itsenäisessä nukkumisessa ja sen oppimisessa. Samoin itse olen ollut yösyöttämisen lopettamisen kannalla, eli ei maitoa vaan vettä. Yhtälailla itse en usko että vauvalla on aina vain yksi vaiva joka tämän kaiken aiheuttaa. Voin käsittää että vauvalla on eroahdistus ja kipuvaiva mahassa samaan aikaan, jolloin toisen diagnosoiminen ja hoitaminen ei paranna toista ongelmaa.
Unikoulun ohjeiden mukaan pääsin toimimaan kun neiti oli 7kk vanha ja näihin tuloksiin nojaten olen edelleen unikoilun nukkumisohjeiden kannalla.. Lopetin maidon antamisen ja opetin nukahtamaan omassa sängyssä, siten että laitoin vauvan omaan sänkyyn ennen nukahtamishetkeä. Neiti alkoi nukkumaan aivan mahtavan hyvin siten että korkeintaan kerran herättiin yössä ja näin meni lähes kaksi kuukautta. Kaavan rikkoi muistaakseni pienehkö vaiva, josta johtuen vaimo alkoi hoitamaan yökitinää maidolla. Itse näkisin tuon unikoulumenettelyn edelleen tärkeäksi ja maidon antamisen virheeksi, mutta joka kerta kun tuota sylistä vierottamista yritän tulee vaimo keskeyttämään yritykseni, koska "eihän vauvaa voi noin huudattaa". Vauva pääsee 0,5-1h itkun jälkeen äitin syliin ja rauhoittuu -> sylistävieroituksen tulos täysin perseestä taas. Käsittääkseni yhtään ei auta unikoulun ohjenuoran noudattaminen että kitinään vaimo antaa maitoa edelleen. Sama yöllinen rumba jatkuu joka yö edelleen ja ongelma eskaloutuu lakipisteeseensä kun joudun viikon komennukselle etätöihin. Tällöin vaimo ei saa nukuttua ollenkaan.
Ymmärtääkseni tässä iässä ollaan hyvin riippuvaisia äidistä ja niin meidän neitikin on, mutta jotain muutakin outoa tässä on. Nimittäin jos äiti on kotona, eli ollaan kolmestaan tai neiti ja äiskä kahdestaan seuraa neiti äitiä herkeämättä lahkeessa roikkuen ja vaatii jatkuvaa huomiota, sekä käyttäytyy usein ärtyisästi. Jos äiti on päivän poissa ja ollaan kahdestaan iskän kanssa niin leikit sujuu iloisesti, neiti on sosiaalinen, syönti onnistuu ja ei mitään kitinöitä koko päivänä (ja todellakaan ei siis yhden yhtä kitinän aihetta) ja jopa päiväunille mennään että hops vaan. Tätä en ihan ymmärrä että mitä lapsen päässä tällöin liikkuu koska käytös on hyvin eriävää. Silti sama kaava tuntuisi pätevän tuohon yökuvioon, eli iskän kanssa yöt sujuu paremmin. Äiti on myöntänyt ettei luota minun, isän hoitotaitoihin ja tuleekin päsmäröimään toimiani joka helvetin käänteessä ja tästäkin on otettu yhteen jonkun kerran. Itse tiedän etten päsmäröintiä tarvitse enkä usko että jatkuva kontrolloimisen tarve on normaalia aikuiselle ihmiselle. Epäilenkin että vauva aistii myös tämän, eikä ole hyväksi pidemmällä aikavälillä sillekkään olla tuommoisessa ilmapiirissä.
Mielestäni jokin menee päin persettä tässä, mutta selkeästikkään näihin kasvatusoppaisiin viittaaminen ei minun osaltani auta. Alkaa olemaan jotenkin turhautunut olo, koska kasvatusnäkemykset eivät kohtaa eikä kumpikaan saa nukuttua kunnolla. Sanokaa nyt joku kuka tässä on väärillä jäljillä, kun itse en asialle mitään mahda, yritetty on. Suoraan sanoen vituttaa olla kotona kolmestaan kun tuntuu että kaikki on niin vitun vaikeata, toisin kuin olla neidin kanssa kahdestaan joka on kuin ruusuilla tanssimista, yöt mukaan lukien.
Ikävää tuoda esiin tämän skenaarion sisältö näinkin negatiivisessa valossa ja pelkästään minun näkökulmastani, mutta vaikka meidän perheessä on keskustelemalla saatu suurin osa asioista hoidettua niin tämä ei etene, ei mihinkään. Samassa paskassa on junnattu nyt niin monta kuukautta että neuvot on kalliita.
Neiti on ollut koko ikänsä vähän huono nukkuja ja aina on 2 heräämistä yössä ollut vähintään. Nyt tilanne on mennyt siihen, että heräämisiä on tunnin välein ja kahden aikoihin yöllä tulee huutomaratoni joka kestää 1-2h. Vaivasta on hankala sanoa onko psyykkistä vai fyysistä. Jälkimmäisen vaihtoehdon eliminoimiseksi ollaan kokeiltu kipulääkitystä, joka auttaa hyvin marginaalisesti silloin kuin särky on hampaista peräisin. Neiti tosiaan kitisee silti poikkeuksetta joka yö eikä tosiaan joka kerta ole hampaistakaan peräisin ongelma.
Meillä on vielä näkemyseroja tuosta yöllisestä hoitomenettelystä vaimon kanssa. Vaimo ottaa herkemmin vauvan syliin häkkisängystä ja tällä tavoin mielestäni ei auta itsenäisessä nukkumisessa ja sen oppimisessa. Samoin itse olen ollut yösyöttämisen lopettamisen kannalla, eli ei maitoa vaan vettä. Yhtälailla itse en usko että vauvalla on aina vain yksi vaiva joka tämän kaiken aiheuttaa. Voin käsittää että vauvalla on eroahdistus ja kipuvaiva mahassa samaan aikaan, jolloin toisen diagnosoiminen ja hoitaminen ei paranna toista ongelmaa.
Unikoulun ohjeiden mukaan pääsin toimimaan kun neiti oli 7kk vanha ja näihin tuloksiin nojaten olen edelleen unikoilun nukkumisohjeiden kannalla.. Lopetin maidon antamisen ja opetin nukahtamaan omassa sängyssä, siten että laitoin vauvan omaan sänkyyn ennen nukahtamishetkeä. Neiti alkoi nukkumaan aivan mahtavan hyvin siten että korkeintaan kerran herättiin yössä ja näin meni lähes kaksi kuukautta. Kaavan rikkoi muistaakseni pienehkö vaiva, josta johtuen vaimo alkoi hoitamaan yökitinää maidolla. Itse näkisin tuon unikoulumenettelyn edelleen tärkeäksi ja maidon antamisen virheeksi, mutta joka kerta kun tuota sylistä vierottamista yritän tulee vaimo keskeyttämään yritykseni, koska "eihän vauvaa voi noin huudattaa". Vauva pääsee 0,5-1h itkun jälkeen äitin syliin ja rauhoittuu -> sylistävieroituksen tulos täysin perseestä taas. Käsittääkseni yhtään ei auta unikoulun ohjenuoran noudattaminen että kitinään vaimo antaa maitoa edelleen. Sama yöllinen rumba jatkuu joka yö edelleen ja ongelma eskaloutuu lakipisteeseensä kun joudun viikon komennukselle etätöihin. Tällöin vaimo ei saa nukuttua ollenkaan.
Ymmärtääkseni tässä iässä ollaan hyvin riippuvaisia äidistä ja niin meidän neitikin on, mutta jotain muutakin outoa tässä on. Nimittäin jos äiti on kotona, eli ollaan kolmestaan tai neiti ja äiskä kahdestaan seuraa neiti äitiä herkeämättä lahkeessa roikkuen ja vaatii jatkuvaa huomiota, sekä käyttäytyy usein ärtyisästi. Jos äiti on päivän poissa ja ollaan kahdestaan iskän kanssa niin leikit sujuu iloisesti, neiti on sosiaalinen, syönti onnistuu ja ei mitään kitinöitä koko päivänä (ja todellakaan ei siis yhden yhtä kitinän aihetta) ja jopa päiväunille mennään että hops vaan. Tätä en ihan ymmärrä että mitä lapsen päässä tällöin liikkuu koska käytös on hyvin eriävää. Silti sama kaava tuntuisi pätevän tuohon yökuvioon, eli iskän kanssa yöt sujuu paremmin. Äiti on myöntänyt ettei luota minun, isän hoitotaitoihin ja tuleekin päsmäröimään toimiani joka helvetin käänteessä ja tästäkin on otettu yhteen jonkun kerran. Itse tiedän etten päsmäröintiä tarvitse enkä usko että jatkuva kontrolloimisen tarve on normaalia aikuiselle ihmiselle. Epäilenkin että vauva aistii myös tämän, eikä ole hyväksi pidemmällä aikavälillä sillekkään olla tuommoisessa ilmapiirissä.
Mielestäni jokin menee päin persettä tässä, mutta selkeästikkään näihin kasvatusoppaisiin viittaaminen ei minun osaltani auta. Alkaa olemaan jotenkin turhautunut olo, koska kasvatusnäkemykset eivät kohtaa eikä kumpikaan saa nukuttua kunnolla. Sanokaa nyt joku kuka tässä on väärillä jäljillä, kun itse en asialle mitään mahda, yritetty on. Suoraan sanoen vituttaa olla kotona kolmestaan kun tuntuu että kaikki on niin vitun vaikeata, toisin kuin olla neidin kanssa kahdestaan joka on kuin ruusuilla tanssimista, yöt mukaan lukien.
Ikävää tuoda esiin tämän skenaarion sisältö näinkin negatiivisessa valossa ja pelkästään minun näkökulmastani, mutta vaikka meidän perheessä on keskustelemalla saatu suurin osa asioista hoidettua niin tämä ei etene, ei mihinkään. Samassa paskassa on junnattu nyt niin monta kuukautta että neuvot on kalliita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ensinnäkin lapsenne on jo taaperoikäinen, ei enää vauva:) Vauvaikään kuuluu yösyötöt (nekin tulisi jättää pois n. 6kk iässä), ei taaperoikään. Lapsi pitäisi ehottomasti vieroittaa yömaidosta (terve lapsi ei tarvitse vettäkään öisin). Kannattaa muistaa että yöllinen maidonjuonti se ei ole hyväksi hampaillekaan.
Lapsi on luultavasti jo oppinut/rutinoitunut yösyöttöön, että saattaa jo yksistään sen takia herätä ja itkeä, kunnes saa haluamansa eli sen maidon. Hiukan kuulostaisi, että tässä on uniassosiaatio-ongelma eli lapsi ei herättyään osaa nukahtaa ilman aikuisen apua (tai yöllisiä palveluja, kuten maitoa).
Muita syitä on lukemattomia. Korvatulehdukset, infektiot, hampaat, erilaiset sairaudet, päivälliset tapahtumat, motoriset kehitysvaiheet, "psykosomaattiset" syyt (eroahdistus), liian pitkät päiväunet, jne.
Pientä lasta ei tule huudattaa tuntia tai puoltakaan tuntia. Kyllä itkevän lapsen luona tulee käydä aiemmin, mutta vain pikaisesti. Esim. laittaa lapsi makuulle ja antaa unilelu kainaloon ja kehottaa jatkamaan unia (tyyliin "nyt on yö, jatkahan unia"). Ei unikoulun tarkoitus ole se, että lapsi itkee loputtomasti ja kukaan ei vastaa itkuun. Yleensä itku kovenee ja lapsi hätääntyy tai jopa jo luovuttaa - ei pidä harhautua luulemaan, että tuo luovuttaminen on lapsen kehityksen kannalta hyvä asia. Eli vaikka lapsi lopulta nukahtaisi, niin missä mielentilassa (turvattomana ja luullen, että hänet on hyljätty)...
Kokeilkaa sitä että sinä käyt öisin rauhoittamassa lapsen. Toki saa varautua siihen, että alussa pitää käydä useammin ja kaiken kaikkiaan voi mennä viikko tai parikin ennen kuin lapsi oppii nukahtamaan itsekseen myös öisin.
Ja mitä tulee tuohon kitinään, kun äiti on läsnä. Kuulostaisi että siellä on "äidistä riippuvaisuuden" lisäksi huomionhakua => lapsi tahtoo äidin jakamattoman huomion ja tekee se keinoilla mitkä osaa. Kieltäytyy syömästä, jolloin oletettavasti saa äidin huomion. Ei laita kiltisti nukkumaan, jolloin taas saa äidin huomion... eli oravanpyörä on valmis.
Ja ehdottomasti teidän tulee olla johdonmukaisia ja yhdessä sitoutua samoihin sääntöihin ja kasvatusmenetelmiin. Muuten hyppäätte suonsilmäkkeestä toiseen. Ja mikä tärkeintä, tulkitkaa lastanne yksilönä ja peilatkaa sitä teidän preheeseenne. Kaikki ei kasva ja kehity samaan tahtiin ja kaikille ei kaikki keinot sovi. Siinä missä yksi perhe nukkuu perhepedissä, toisessa perheessä lapsi nukkuu omassa sängyssä vanhempien huoneessa ja kolmannessa kukin omissa huoneissaan. Ei mikään noista ole sen oikeampi tai väärempi tapa.
Ja koettakaa tukea toisianne - ei arvostella. Lapsi aistii yllättävän helposti, jos jokin on vialla ja lapsi voi stressaantua.
Uniassosiaatio-häiriöistä voi siis oppia pois lyhyessäkin ajassa. Toista se on sairastavan lapsen kanssa. 2 vuotta takana yöheräilyjä eikä loppua näy:(
"Ei unikoulun tarkoitus ole se, että lapsi itkee loputtomasti ja kukaan ei vastaa itkuun. "
Totta. Kuten mainitsin meillä noudatetaan unikoulun ohjeistusta kuten se on nykytiedoksiannolla annettu. Minut on nukutettu pienenä juurikin väsytys-luovutus-tekniikalla enkä näe sitä vaihtoehtona taaperollemme.
Selitin ehkä epäselvästi tuon nukutusasian ja tarkennan:
Jos kämpässä on molemmat vanhemmat on nukkuminen hyvin hankalaa. Herääminen tunnin välein ja isän sylissä rauhoittuminen on mahdotonta. Äitin syliin päästyä rauhoitutaan nopeammin.
Jos kämpässä on läsnä isä, eli minä herätään 2-3 kertaa yössä ja jaksan nuo heräämiset kyllä hoitaa. Sylissä rauhoitutaan nopeasti ja unet jatkuu vartissa.
Jos kämpässä on läsnä äiti on heräily ensimmäisen tilanteen mukaista, eli tunnin välein.
Syyttelyä yritetäänkin välttää, mutta tämän asian esille tuominen muutoin kuin näkemyserot kertoen on mahdotonta. Itse saan kyllä nukuttua jos vauva heräilee 3 kertaa yössä ja jaksan noudattaa unikoulun ohjeistusta, mutta äidin osalta tilanne on väsymyksestä johtuen toinen.
"Kokeilkaa sitä että sinä käyt öisin rauhoittamassa lapsen."
Kyllä tätä tekniikkaa olen painottanut rankasti ja varmasti toimisi mikäli äiti osaisi pysyä poissa makuuhuoneesta .
Kiitos paljon vastauksestasi, mielipiteistä ja kannanotosta, mutta esittämäsi asiat on kyllä tiedossa. Tilanne vain on umpikujassa.
Miten olisi kunnon ulkoilu yhdessä niin, että taaperokin kävelisi ja touhuaisi jotain pihalla. Nythän on jo valoisaakin pitempään. Tunnin / puolentoista ulkoilu ennen iltatoimia voisi auttaa tilanteessanne. Ja kyllä teidän täytyy tosiaan vetää yhtä köyttä tässä asiassa ja tietysti myös muissakin lasta koskevissa asioissa.
Juu, pitänee lisätä ulkoilua. Nyt on oltu pihalla joka päivä tunnista kahteen, mutta kyllähän tuon ikäiset jaksaa peuhata enemmän kuin aikuiset. Eli jos kokeilisi enemmän vielä.
Nyt tässä tietysti koitetaan vielä poissulkea mahdollisia allergioita, kun kuuleman mukaan monet allergiat oireilee juurikin yöaikaan. Maitoproteiinistä aiheutuva muun muassa.
"Nyt tässä tietysti koitetaan vielä poissulkea mahdollisia allergioita, kun kuuleman mukaan monet allergiat oireilee juurikin yöaikaan. Maitoproteiinistä aiheutuva muun muassa. "
Allergiaan liittyy yleensä (lähes poikkeuksetta) iho- tai suolisto-oireita tai molempia. Jos noita ei ole, niin tuskin syy on allergiassa. Ja allergiaoireet tuskin ilmenis joka yö samaan aikaan ja samalla tavalla:)
no teittepä niin tai näin, eli vaimon tavalla niin teidän tyttö on kuitenkin pian (!) 2v ja tahtoo kyllä varmaan jo nukkua itse yönsä. mites päikkärit? niitä voisi lyhentää että unta yöksi riitäisi?
Tuo yöheräily on varmaan useamman asian summa.
Nämä tulee mieleen:
1) ei yösyöttöä (siis ei todellakaan)
2) tassutteluun sitoutuminen (ts. unikoulu ilman lipsumisia)
3) säännölliset iltarutiinit
4) riittävästi ulkoilua
5) ruokailu (monipuolinen ja riittävä ravinto)
6) päiväunien vähentäminen, jos nukkuu pitkään (jos nukkuu kahdesti niin toiset pois)
Sellainen tulee mieleen, että jos lapsi ei rauhoitu sinun sylissäsi, niin olisko mahdollista että hän aistii sinusta esim. turhautumista (et välttämättä tiedosta sitä istse). Meillä nimittäin oli kausi, jolloin mieheni "turhautui" kun ei saanut lasta rauhoittumaan (lapsi rauhoittui minun sylissä eli taustalla ei ollut mikään kipu tms.). Mies ei itse huomannut itsessään mitään "outoa", mutta minäkin huomasin tietynlaisen kärsimättömyyden. Mies alkoi kiinnittään huomiota tähän asiaan ja kas vain, lapsi rauhoittu jo hänen äänestään. Lapsilla on joku kolmas aisti mitä tulee äidin ja isin suhteen:)
Nooh, veikkaampa ett toi "paskassa junnaaminen" ei lopu hokkuspokkus konstilla, vaan teidän molempien on joustettava, jotta saatte yhteiset pelisäännöt. Lapsi siinä joutuu maksumieheksi, jos isi ensin tekee näin ja kohta äiti tekee toisin...
moro!
meillä auttoi se yöheräilyyn että siirsimme pojan omaan huoneeseen. ja teidän on ehdottomasti pidettävä sama linja lapsen kasvatuksessa.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsella_on_nukahtamispulmia/
Meillä muuten sama tilanne kuin aloittajalla mutta isä on se joka antaa periksi.
Olen opettanut kolmeen otteeseen tytön nukahtamaan omaan sänkyynsä ja joka kerta isä sählää systeemin kun alan olla voiton puolella.
Asiasta tehtiin lopulta kompromissi ja nykyään tyttö nukahtaa illalla isän syliin josta kannetaan omaan sänkyyn. Itse en sitä suostu tekemään koska saattaa mennä tuntikin ennenkuin uni on niin sikeää että saa siirrettyä ilman että herää.
Yöllä nostan tytön viereen ennenkuin herää kunnolla ja ennenkuin isä herää sähläämään.
Nyt nukumme kaikki hyvin ja eikä yöheräämisiä ole kuin yksi eikä illalla nukahtamisesta tarvitse käydä taistelua.