Katselin tuossa aloituksia.
Näyttää siltä, että mitä paremmat yhteydenpitovälineet meillä toisiin ihmisiin on, sitä huonompia me olemme kohtaamaan toisen ihmisen tasavertaisena silmästä silmään.
Mikä lienee syy.
Pelko olla omana itsenään, hyvine ja huonoine puolineen, vai liian suuret odotukset muista.
Näyttää siltä, että mitä paremmat yhteydenpitovälineet meillä toisiin ihmisiin on, sitä huonompia me olemme kohtaamaan toisen ihmisen tasavertaisena silmästä silmään.
Mikä lienee syy.
Pelko olla omana itsenään, hyvine ja huonoine puolineen, vai liian suuret odotukset muista.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Väsymys.
Sitä vaan kyllästyy typeryksiin.
Toisekseen tällaiset "sosiaaliset mediat" ei olemitenkään sosiaalisia, suurinosa kirjoituksistahan on toisten haukkumista ja riitelyä.
Mutta kun ei viitsi ihmisiä livenä oikein edes katella, sitä roikkuu netissä. Ei tarvi niin paljoa teeskennellä sosiaalista.
Ekstroverti a introvertit imiset, you know.
Mä alan hikeentymään tähän näppikseen. J- kirjain ei toimi ja muutenkin kehno. Voisko joku lähettää rahaa, että sais ostettua Mäkin, että olisi tasavertainen muitten netissä sekoilevien kanssa?
=DW=
Onhan se naapuri ilman muuta tylsän tuntuinen näiden Seiska-lehden ja tosi-TV urhojen rinnalla.
Aika epäsosiaalista mediaa nämä taitaa olla,Että kun näitä seuraa, niin varovaiseksi sitä oudompien kanssa livessä tulee.
Toi on nyt taas yleistys.
Joka ei ainakaanmun kohdallani päde.
Tämä on pakkaspäivien ajankulua, mut kyllä se 98% omaa elämää on ulkopuolella tämän.
Jotenkin on jopa niin päin et mielenkiinto nettiin on aika heikoilla nykyisin.
Facebookissa on antoiimmat jutut ja siellähän sitä kans ollaan omana itsenään ;)
Otsake tuli väärä, olis pitänyt laittaa, "ystävät ruudun takana".
Jokohan olis tärpännyt Sullekkin:).
No älä suutu, vähän piti härnätä.
Tämä on sitten yleistys.
Naisilla on tuo live-kontaktien saaminen vaikeampaa, kun se ensivaikutelma tehdään viidessä sekunnissa, eikä se sitten siitä muutu.
Grauhhh...varovasti, yks ihminen jo tänään sanoi ettei uskalla pelleillä minun kustannuksella ;)
Ensivaikutelma on kyllä tosiaankin osoittautunu oikeaksi.
On ollut tapauksia joissa olen ajatellut olevani väärässä, mut loppupeleissä on pitänyt sanoo, että kyllä se niin oli...
Mut eihän sitä sulhaseksi tartte tyrkkääntyä.
Ensivaikutelma ei sulje pois ihmisiä joiden kans voi silti olla kaveri..
Sulhasehdokkaat on joko jo tai ei. ja se on vaistonvaraista toimintaa silloin.
Itse uskon niihin feromoneihin jotka perustuu sukuperimään jne...sillä miten sen kemian vois muuten selittää?
Toisten kans sitä vaan on ja toisten ei...
Mut minulle itselleni kaikkein yllättävimmät persoonat on ajansaatossa osoittautuneet niiksi tärkeimmiksi ihmisiksi ;)
Ja mä kuitenkin tapaan tuhansia ihmisiä vuoden aikana ;)
Vastaus on tuossa alempana.
Tämä on niin kumma, etteiaina tiedä mihin vastaus menee.
Pitää yrittää olla tarkempi.
Vilkase vaan ikkunasta ulos, siellä minä oon läppärin kanssa lentosuukoja heittelemässä.
No ei mulla ole läppäriä, enkä tule Sinun ikkunan alle.
Kyllä te naiset menette sen ensivaikutelmanne kanssa metsään niin usein ettei ole tosikaan.
Monesti olen joutunut sanomaan, että tämä(yleensä mies) tietää ja osaa paljon enemmän mitä aluksi luulee.
Kun on seurannut naisten sulhas-ehdokkaita, niin se huomio, että jo mies on vähän avuton renttu, niin naisten hoitovietti takaa hyvän menestyksen.
*vetasee kaihtimet äkkiä kiinni*
Saakeli ja mä olen yöpaidas ;)))
Nyt ymmärsit mut väärin.
En tarkoittanut et mies on renttu, elokuvaohjaaja tai toimitusjohtaja. Sosiaalisella statuksella ei oel väliä..
Tarkoitin sitä minun ja hänen välistä kemiaa ;) Minulle on ihan sama vaik olis elinkautisvanki, jos vaan on se oikee silmänpilke ;))
(poislukien pedofiili, vaik sillä leiskus nuotio, niin kauppoja ei tule ;))
En katso rahaan, osaamisen kyllä bongaan ja sitä arvostan...
Mut se kipinä, sitä joko on tai ei ole ja se määrittää kaiken ;)
Aloitukseen sen verran, että jos ja kun ei pääse rimpaseen kovin helposti ulos muita näkemään, voi olla täällä ne ainoat mahdollisuudet yleensäkään kommunikoida.
Live-esityksiä tai tapaamisia ei korvaa mikään kuitenkaan, varianssit, ilmeet, eleet ja tietysti kosketus.
Kaikki ei kaikkien kanssa tule juttuun, valitettavasti, mutta ei ole pakkokaan.
Voihan niitä "muita" (ystäviä ja vähemmän ystäviä ) kutsua kotiinsa.
Kyllä se kapea on tämä pohja, vai miksikä sitä sanoisi, jos kontaktit vaan näiden ns:n sosiaalisen median varassa on.
Myönnän, että jos on muuttanut vieraalle paikkakunnalle, tutustuminen muihin ihmisiin ei niin helppoa ole.
Ehkä ne suuret odotukset tekevät sen ettei näe hyvää vaikka pitäisi :) No, toisaalta tämä kaikki mahdollistaa sen että odotamme ja odotamme ja uskomme löytävämme hänet joka täyttää kaikki kriteerit ja on onnemme täyttymys ;) Puuttuu normaali kontakti ja ne elementit joille rakentaa varsinkin jos on kyse parisuhteesta. Pelkkiä mielikuvia ja unelmia ja silloin virtuaalitodellisuus vaikuttaisi olevan se vastaus, mutta todellisuus ne ehkä romuttaisi! Hyvä näin ja että edes on kontakteja vaikka netissä. Parempi kuin ei mitään, luulen ja saan tuoda esiin ajatuksiani ja tuntemuksiani vapaasti ilman että sen kummenpaa :) Kiva lukea aloituksesi sillä olen ollut poissa pitkään joten terveiset siniseltä mereltä !
Kiitos, kiitos, terveisistä.
Vähemmän minäkin olen täällä ollut.
Alkuun tämä viehätti, kun täällä oli niin erillaisia ihmisiä, ja sen vuoksi erillaisia ajatuksia.
Se vaan on niin, että jos odotukset on suuret, niin eihän siitä muuta seuraa kun pettymys. Olisko parempi, jos ei loisi mitään odotuksia, vai tulisiko pettymyksestä vielä suurempi.
Se kun ihminen on niin typerä, ettei se ymmärrä, jos sillä on ruokaa, juomaa lämmintä,niin sillä on kaikki hyvin.
Se vielä odottaa toista ihmistä, joka tois mukanaan onnellisuutta :).
Häh, mikäs nyt vikana?
En huomaa täällä mitään erityistä, hiljaisempaa ehkä kuin hetki sitten mutta taso ei ole ainakaan noussut eikä välttämättä laskenutkaan...
Ei täällä nyt isompaa vikaa ole. Tuossa vaan yhdessä aloituksessa kaipailtiin elämän kumppania, ja toisessa tuntui olevan vaikeuksia small-talkin kanssa.
Taso on jokaisen omakohtainen asia.Ei tämmösestä yleiskeskustelusta tohtorin väitöskirjoja kukaan odota, Ne ne vasta ykspuisia luettavia on.
Kun katsoo peiliin niin sieltä se vihulainen kurkistaa. Vanhanaikainen ahdasmielinen kasvatus on tehnyt tehtävänsä. Ei luonnistu small talk ja elämänkumppani vielä tällä iällä, hui hai, kuka niin hulluja ajatteleekaan:)
http://www.youtube.com/watch?v=hcgfZlDo4Ls
Perussuomalaista:))
Minäpä provoilen :).
Naiset, tän ikäiset on katsoneet telkusta itsensä ähkyyn Peyton Plaisea ja kauniita ja rohkeita, niin se takkutukka tai kaljupää ikätoveri kun sanoo suurena totuutena, että ilimoja on pijelly, niinkun tais tuossa yhdessä aloituksessa olla, Niin se romanttisuus valahtaa niistä rikkinäisistä sukan kantapäistä jäiseen maahan siinä paikassa.
Mutta mielessä kuitenkin kaihertaa tämä.
http://www.youtube.com/watch?v=uFKBTeowUY8
Siellä Afganistanissa menehtyneen rauhanturvaajan kuolinilmoituksessa puolison muistovärssynä oli tuosta laulusta hyvin kaunis kohta.
Siinä on hyvin syvällinen sanoma, jos niin haluaa sitä tulkita.
Tykkään kovasti............
Nyt kun on muutamat vuodet yksikseen ollut, monista sanoituksista tulee niiin haiku olo ja jonkun elävän ihmisen olkapää voisi olla jo tukea antamassa.
Ei tiedä / löydä toinen toistaan niin paljojen joukosta, vaan ohi kulkee ja ovensa sulkee," missä muruseni on, häntä ootan yhä vain.
Sitä kun nyt pystyy valitsemaan, niin miehet kun naiset.
Normaali-elämän toimeentuloon ei tarvita muita. Sen kun käy töissä, kaupassa, laittaa ruuan ja avaa telkkarin. Hyvin pärjää.
Tämän läheisyyden kaipuun vuoksi sitä kuitenkin olis mukava se toinen ihminen.
Siinä se raja sitten on, kuinka paljon haluaa sietää toisen vikoja sen läheisyydenkaipuun vuoksi.
Toista se on ollut ennen.
Joskus ennen sotia oli ollut kääpiöksi jäänyt suutari, jolla oli ollut isokokoinen emäntä.
Suutari oli ollut arvostettu ammattimies.
Emäntä oli vetänyt suutaria suutarinvehkeineen vesikelkassa talosta taloon.
Joskus emäntä oli umpihangessa huokaissut raskaasti. Siihen suutari kelkasta, älä huokaile, turvas istuu kelkassa.
Tänä päivänä suutari sais suutaroida hellahuoneessa yksikseen.
En tiedä kumpi aika on parempi.
Niin, mahtavatko olla väärässä paikassa. Kyllähän täältä netistä löytyy keskustelun tasoa esikoulusta emeritusprofessoreihin, mutta eivät ne ääripäät täällä välttämättä ole.
Ja elämänkumppanin löytää kyllä jos sellaista todella kaipaa. Ei silloin kuljeskella kuin marketin hyllyjä katselemassa.
No ei se elämänkumppanin löytäminen niin helppoa ole.
Niitä kun ei pettymyksiä kukaan kaipaa.
Netti on huono puhemies.
Täällä netissä sitä voi tulla vaikutelma niinkuin käytettyjen autojen kaupassa, mutta siinä on monta mutkaa edessä, etäisyyksistä alkaen.
Se kai se on se ydin asiassa, pelko pettymyksestä. Sanoisin että oikeasti on ihmisen ikävä kuten monista lauluista voi kuulla. Jos kuunnellaan suomalaista musiikkia niin kaipuuta ja läheisyyttä siellä etsitään. Helppoa se on sanoa että harrastukset ja muuten aktiivinen elämä vie ajatukset muualle.Kun se yö koittaa ja yksin valvot ja mietit eikä aina uni tule niin olisi se niin mukavaa kun voisi käpertyä kainaloon ja vain olla ja nukahtaa. Voisi tietysti muutaman sanan vaihtaa miksei uni tule ja saada lohtua! En halua olla käytetty auto jonka vikoja tutkitaan ennenkuin ostetaan vaan olisinse haluttu vuosimalli joka kestää, korjauskelpoinen antiikkiauto. Miksi en syntynyt jenkkiautoksi jonka varaosien kysyntä on kovaa ja maksaa maltaita? Siinäpä taas pohdittavaa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=oJ5_leg8Gvg&feature=related
Se jenkki-auto kuluttaa niin paljon, että on kallis pitää :).
Sinä tunnut tuosta kappaleesta päätellen olevan alakuloisella mielellä, minne se nyt on kadonnut se pippurinen nainen, jonka vuodatuksia ei voi nauramatta lukea :).
Eihän se elämä ole turhaa yksinäänkään.Itse sitä on se tärkein itselleen. Sitä toivoo sielunkumppania, mutta ei se niin auvoista aina ole. Sitä kun ollaan niitä käytettyjä autoja, ja niitä vikoja löytyy, ei tarvitse kummonen katsastaja olla.
Tässä Sulle iloisempi kappale, piristy nyt vähän :). Mutta nyt minulla työt kutsuu.
http://www.youtube.com/watch?v=Ahld8m_hBlE&feature=related
...pelko pettymyksestä jonka syy aina ulkoistetaan siihen toiseen. Yhteiselo sujuu jos molemmat niin haluavat ja sitä yrittävät. Ei se ollut vaikeaa ennen eikä sen pitäisi nyt olla sen vaikeampaa.
Ei kenenkään elo yksin ole niin vaikeaa että haluaa vain toista passata siitä eroon päästäkseen. Mieluummin orpona kuin orjana...
Lueskelin tätä ketjua ja mietiskelin omalla kohdalla.
Olen suhteellisen onnellinen ihminen ihan elämässäni. Tietty joskus jurppii ja jurnuttaa mutta kait se on ihmisen osa sekin.
Miten paljon pitäis muuttaa oloaan ja itseään jos tähän joku tulis. Vuorotyö vielä on sellainen että olen huomannut ettei monikaan ihminen ymmärrä että se syö voimia, eikä välttämättä yövuoroissa jaksais olla hymyilevä ja iloinen toinen huomioon ottava.
Viihdyn kotona hyvin paljon itsekseni.
Mutta myönnän kyllä toisinaan miettiväni onko jossain joku minua varten, sitten yhtäkkiä taas olen ihan tyytyväinen elämässäni enkä pohdi tuollaisia lainkaan.
Näin se monesti on.
Kun ikää tulee, niitä huonompia päiviä tulee aina vaan enemmän.
Sitä pitää pysähtyä, ja laskea saldo. Sitten huomaa, että eihän tässä mitään, hyvinhän minulla asiat.
Yleensä ne suhteeton tässä iässä etäsuhteita,siten että on omat asunnot.
Ja silloin,kun sille tuntuu, ollaan yhdessä.
Näin kai se on paras.
Kyllä on tullut katsottua aikoinaan PP:ea. Kauniita ja Rohkeita en ole ikinään katsonut. Jos vahingossa sormi lipsahtaa niin äkkiä pois siltä kanavalta, paniikki iskee.
Minä muuten osaan sitten paikata sen sukan kantapään. On sekin tullut aikoinaan opeteltua, ei sitä taitoa tosin nykyään enää mihinkään tarvitse. Nytkin on ihan uusia sukkia yksi lipastonlaatikko täynnä, eivät ehdi vanhat rikki kulumaan.
Romantiikka routaiseen maahan valahti
rikinäisen sukan kantapäästä.
Päätänsä kaljua mies vaan silitti
miettien, Muruseni; tiedätkö huomisen säästä ?
Äh, tässä nyt oli sitä tajunnanvirtaa...
Tuossa täydellinen kuvaus kahden yli viiskymppisen elon riennosta.
Sinä osaat tiivistää asioita:).
Jaha.. Miusta on kyllä kaikkein parasta olla livesti, oon sellanen käsillä selittäjä ja muutenki luonnollisempaa silmästä silmään kohdata, tää kirjoitus kun ei oo se miun vahvin puoli:))))
Livessä minun bravuuri on, jos tiedän, että vieraita tulossa, niin teen lettutaikinan.
Siinä se aika kuluu rattoisasti, lettuja paistellessa ja kahvia juodessa, iso hillopurkki keskellä pöytää.
Nuorempana olin aika hyvä kirjoittamaan, ainakin omasta mielestä ja jonkun muunkin, mutta kai se tuo ikä on tehnyt, että kömpelölle tämä nyt tuntuu.
Voihan siinä olla sekin, kun täällä onniin paljon vieraita ihmisiä, ja minä oon vähän ujonen. :).
Sivusta.
Olen kyllästynyt ihmisiin, olen nähnyt niitä liikaa. Kirjoittaminen on mun juttu. Ja kun ei muuta tekemistä satu olemaan, kirjoittelen sitten vaikka nettipalstoille tai jonnekin lehtiin tms.
Kun koko idea mun mielestä on anonymiteetti. Jos ihmiset alkaa tutstuun toisiinsa tarkemmin. Asioissa alkaa olemaan liikaa vääntämisen makua. Ensiksikim akat on aina mustasukkasia miehistään, miehet pullistelemaan keskenään naisista, tulee ties mitä ongelmia.
Näkeehän sen näilläkin palstoilla selkeästi, että ennemmin tai myöhemmin ihmiset alkaa riitelemään keskenään. Viimeistään sen älkeen, os ovat vaihdelleet meili osoitteitaan a alkuhuuman jälkeen selviää, että toihan on täys mulkku.
Mulla saattaa mennä viikkokin, että käyn vain nopeasti kerran kaupassa. Aikanaan puhelimen käyttämisessä, tai siis käyttämättömyydessä ennätys oli seittemän viikkoa. Kellään ei ollut mulle asiaa, eikä mulla asiaa kellekkään :D
Tää ois aika pitkäkin pohdinnan aihe. Mutta tiivistetään se nyt vaikka niin, maapallo ois paljon parempi paikka asua ilman ihmisiä :DDDD
=DW=
Sivun sivusta :))
Pitää tähän tulla lässyttämään teille kolmelle, että kyllä kirjoittamisessa on paljon todella hyviä puolia. Täällä kaikilla on tasavertaisesti puheenvuoro, sanottavansa saa ilmoille jos vaan kehtaa. Toiset on ikään kuin pakotettuja kuuntelemaan sen aikaa eikä voi edes keskeyttää.
Namm.. Olispa ihanaa maistella sun paistamia lettuja,, varmaan hyviä jos olisin koira kuola valuis:))))
Ujo oon miekii,,, täs kirjottelussa..
Tykkään ihmisistä ja niinkuin aiemmin mainitsin, live juttu on miun juttu. Eihän se kuitenkaan kaikkien kanssa luonnistu, mut mie oon ihan luonnollisesti oma itteni. Kyllä sen näkee aikas nopeesti synkkaako toisen henkilön kanssa vai ei, mitkä on kenenki arvot ja elämän mietteet.. Aliarvioko toista vai onko jotenki muuten "tuulen viemää"....
Joo, Minä paistan maailman parhaat letut:).
Tämä on niin pieni kylä, että täällä on pakko tulla jokaisen kanssa toimeen.
Kaikki ei tykkää tällaisessa asua, mutta kun ottaa muut huomioon, eikä kovin tuputa omia ajatuksia niin hyvin täällä pärjää.
Just niinkuin täälläki:))) En kyllä paistele lettuja. Meillä on ainaki yks erityisen ilkeä ihminen, mut hänet pitänee ohittaa hienovaraisesti, tai oikeestaan hää tietää etten noteraa häntä sen enempää kuin hänkää miuta.. Ei haluu olla tekemisissä, koska rakennettiin ja muutettiin tänne..Kehuskelee sillä, ettei edes juttele miun kanssa.. Outo tyyli miulle, en koskaan ennen ole törmännyt tälläiseen henkilöön. Mutta olkoon rauhassa:)))
Täällä kun lueskelee eri palstoja, tulee väistämättä mieleen että onkohan ihmisillä enemmän ikävä rakkauden tunnetta kuin oikeesti sitä toista? Eiks olis helpompaa ottaa kissaa ja radio kuin uuden riitelypukarin? :)))
Niinhän ne ottaa.
Nyt otetaan koiria, kissoja, marsuja, ties mitä käärmeitä ja liskoja, joille sitten se hellyys tungetaan, että otusten nahka on punaisena. Niin ja hiiret ja rotat unohtui.
Miksi sitä sitten pitää riidellä. Eihän se syy ole siinä toisessa, vaan se oma turhautuminen ja paha olo tungetaan jollain tekosyyllä toisen niskaan, ja vastavuoroisesti toisin päin.
Niinpä niin, miksi pitää riidellä.. Liian usein nähnyt että suhde on toisen alistamista. Tai ihmisillä liikaa pettymyksiä laukussa, niin paljon ettei osata enää aidosti kuunnella toisiaan. Tulee heti vastaan "kyllä mä teidät naiset tunnen, te ootte just tuollaisia!!" :))) Me naisethan ei syyllistytä tuollaiseen ollenkaan ;D
Yksi syy pahaanoloon on, että moni asettaa tavoitteet yli voimavarojen, Siinä sitten kun on henkiset ja taloudelliset voimavarat äärirajoilla, niin paineet täytyy jonnekkin purkaa. Kuka siinä lähimpänä silloin on se saa myrkyn niskaansa.