Se oli viäl nuari miäs,
vähä pääl. kahrekymmene,
ko se tuli meil töihi,
sama tyäantaja kirjoihi.
Hiljane vaalee kaveri,
ei paljo puhunu kellekkä,
mut tyäs se teki hyvi
eikä eres ryypänny.
Se papereist mää näi,
et se oli ollu linnas:
Varomattomuus liikentees
ja kualemantuattamus.
Mää lui pöytäkirja.
Se oli lähteny liikkeel
tarkistamat ympäri auto,
et kettää ei o lähimail.
Siäl oli ollu pikkutyttö
pari-kolmivuatias,
seisonu puskuri eres,
mut näkymättömis.
Pikkulapse pää o hauras,
melkei niinko munakuari.
Se oli saanu yhre kolhu,
mut se oli riittäny.
Poika oli töis liki vuare
ja säästi joka tilistäs.
Pankkikirja oli toimistos,
ehkä kiusauste vuaks.
Joulun kaikki lähti lomil,
nuaret miähet kottiis
Hänki lähti pohjosee
tervehtii vanhempiis.
Aatoaatton soitettii
Riihimäe asemalt,
et tunnnenko miäst.
Tunsin mää hyvinki.
Laituri oli ollu liukas
ja varmaa kiirekki;
oli lyäny takaraivos.
Mut se oli riittäny.
vähä pääl. kahrekymmene,
ko se tuli meil töihi,
sama tyäantaja kirjoihi.
Hiljane vaalee kaveri,
ei paljo puhunu kellekkä,
mut tyäs se teki hyvi
eikä eres ryypänny.
Se papereist mää näi,
et se oli ollu linnas:
Varomattomuus liikentees
ja kualemantuattamus.
Mää lui pöytäkirja.
Se oli lähteny liikkeel
tarkistamat ympäri auto,
et kettää ei o lähimail.
Siäl oli ollu pikkutyttö
pari-kolmivuatias,
seisonu puskuri eres,
mut näkymättömis.
Pikkulapse pää o hauras,
melkei niinko munakuari.
Se oli saanu yhre kolhu,
mut se oli riittäny.
Poika oli töis liki vuare
ja säästi joka tilistäs.
Pankkikirja oli toimistos,
ehkä kiusauste vuaks.
Joulun kaikki lähti lomil,
nuaret miähet kottiis
Hänki lähti pohjosee
tervehtii vanhempiis.
Aatoaatton soitettii
Riihimäe asemalt,
et tunnnenko miäst.
Tunsin mää hyvinki.
Laituri oli ollu liukas
ja varmaa kiirekki;
oli lyäny takaraivos.
Mut se oli riittäny.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaksi surullista toisiinsa kietoutunutta kohtaloa
kaunis, Tee. on runosi
liikutuksen kyyneliin sait lukijan
Ystäväni, vaikka tarina on surullinen, se ehkä oli kertomisen arvoinen.
Sillä Lavia lanatakseni, jokainen ihminen on laulun arvoinen. - Ja muistamisen.
Nii, mie oonkin nii ussein
ihmetelt'
Paitsi itteäin
Nii myös tätä elämise
kulkuu, sille ylleesä
Joku nuor' kuolee ja taase
joku vanha kiukkune
Ain' vaa ellää
Tään ku' muka vierest'
nii hyvi hoksaa, nii viimese pääll'
Muka
Mutt', jos täss' tätä tarkemmi,
tätä juont' näemmä aattellee
Nii pitäsköhä, ainaski
miun, sitä kiukkust' Muorii
Muorii suurell'
Ämmäll', muistell?
En tiiä, en vieläkää tiiä
Vaikk' hää vanhaks' elikii
Ja miu mielest' nii ilottoman,
mutt' kuiteskii kaikk'tietävän'
Mutt' kuiteskii, kuiteskii
Pittää ymmärtää, ett'
kaikell' on merkityksesä
Nii kuolemalkii
Kuolkoo tää ihmine
sitt' nuorena tai vanhan'
Tää ku o' just sill' hetkell'
riittäny, jokkaisell'
Nii nuorena ku vanhanakii
Ja näi tää männöö
Niinpä Tähtisilmä, kyllä elämällä voi olla merkitys, riippumatta siitä, kuinka varhain se päättyy.. - Monen runoilijankin elämä on ollut yllättävän lyhyt. Harmaja 24, Isa Asp taisi olla samaa ikää, Siljo 27, Kailas 31 jne. Ja kuolleen lapsenkin merkitys ja muisto kulkee mukana ja elämää muuttavana hänen vanhemmillaan ja sisaruksillaan. Usein positiiviseen suuntaan.
Kiitos sinulle pitkistä mietteistäsi ja niiden johtopäätöksestä!