En vaan jaksa tätä enää. Elämä juoksee ohi ja ite kattelen vaan vierestä. Ei oo ystäviä, ei ole ikinä ollutkaan ja niin paljon oon yrittäny. Ihmiset käyttää vaan hyväkseen ja saatuaan haluamansa heittää menemään. Tää kuvio toistuu uudelleen ja uudelleen...Ei oo mitään merkitystä millään, ei unelmia, ei haaveita, ei yhtikäs mitään minkä eteen tehdä töitä tai mihin pyrkiä.
Olis joku joka tarvitsis ja jolle kelpais, ystävä joka oikeesti välittäis.
Olis joku joka tarvitsis ja jolle kelpais, ystävä joka oikeesti välittäis.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Missä päin asut?
poris...
ootko siis -93 syntynyt kuten tost alotuksen nimimerkist voi päätellä? :O jos asuisit lähempänä voisin olla kaverisi, koska sama juttu minulla. Ei yhtää kaverii, ei ketään, lukion lopetin kesken masennuksen takia ja sinne en takas mene enää, istun vaan koneel omas huonees joka helvetin päivä ilman että kukaa "kaveri" koulusta kyselee että miten mulla menee tai pyytää minnekkään... (ulos raittiiseen ilmaan)
Joo, 93- syntyny oon. Missä päin sä sit asut?
Itelläkin meinaa mennä toi lukio ihan v****iks masentuneisuuden ja apaattisuuden takia. Jotain toivoa ja motivaatioita oon yrittäny pitää yllä jos lukion jälkeen seuraavasta opiskelupaikasta vois löytää jotain kavereita joiden kaa viettää aikaa, mut enpä oikee tiedä...
Mäkin vietän illat ja vkl lähinnä koneella roikkuen. Ketään ei pahemmin kiinnosta mitä teen´, eikä kukaan just pyydä yhtään minnekkään. Oon miettiny et jos vaihtais maisemaa, muuttais omaa kämppään ja vaihtais lukiota, mut sit pelottaa et sama paska jatkuu niinku se on jatkunu koko mun elämän.
hämeenlinnassa.... ja joo mullahan se meni vituiks just sen takii ja mieluummin kuolen ku meen takas. Ite oon kans 5. luokalta lähtien tuntenu itteni yksinäiseks ja oon pettyny itteeni ku oon tämmönen
vastaan ny tohon kysymyksee viel uudestaa et asun siis hämeenlinnas (ihan silt varalt jos toi mun toinen viesti poistetaa, vai voiks tääl käyttää kirosanoi? ei oo kokemust nii joo :P)
tuskin suomi24 ylläpito viittii tääl yksinäisten palstal kauheesti sensuuria pitää yllä :D ne tietää et me ollaan niin vittuntuneita et väkisinkin tulee välil rumaa sanaa :D
harmi tosiaa et oot vähän kaukaa :/
Mä oon jostain 3 luokasta asti ollu yksin. Välillä aina ollu jotain kavereita, ihan hyviäkin ja sillain, mut jotenkin ne aina vaan kestää hetken ja haihtuu pois. En ymmärrä et miksen saa pidettyä niitä yllä :/ ärsyttää ja paljon ja tunnen kans itteni epäonnistuneeks ja vikaseks :( ois kiva päästä ihmisten pään sisään ja nähä et mikä mussa mättää niin ettei voi olla kaveria
Tietäis et mitenkä pääsis täst yksinäisyydestä ulos :S
Hei, nti kesäheinä93. Täs olis yksi kaveriehdokas. Olen -92 syntynyt jätkä ja kärsin myös yksinäisyydestä. Mä en siis asu poris, vaan kouvolas, mut lomailen poris usein, esim. nyt tulevana kesänä.
Laita viestiä, jos haluut tutustua:
[email protected]
hei!
kiinnostaisko ketään muuta täällä, joka tuntee itsensä yksinäiseksi, vaihdella
sähköposti/msn -osoitteita ja jutella.
Täällä myös yksi lähes yksinäinen. :>
http://pilvitaivas.vuodatus.net/
Sama juttu täälläkin ja oon jo kohta 34v yks ainoo ystävä ollu joka on pysyny elämässä jo melkeen 20v mut häneenkään välit eivät tällä hetkellä ole kovin läheiset,enkä oo koskaan ees seurustellu koska saanu pettyy niin monta kertaa siihen et ku kuvan näkee juttu tyssää siihen aina vaik ois ensin puhuttu pari viikkookin ja tultu hyvin juttuun ja oon kummiskin tosi ystävällinen luonteeltani ja en nyt mikään täys erakkokaan jotenkin vaan tuntuu samalta et monet ihmiset on vaan aika julmia ja käytttää hyväkseen ja tommonen naamapakkien saaminen aina tuntuu oikeesti vitun pahalta ja saa aikaan sen ettei monesti sit ees viitti yrittää enään:( ja just sekin ettei oo ees pahemmin ystäviä tekee asian vielä pahemmaks ja niinpä löytäispä jonku ihmisen jolle kelpais omana itsenään.
Oletko mies vai nainen? (Ei tosin sillä että sukupuolella olisi jotain yksinäisyyden kanssa, mutta siis...)
miten suomessa niin paljon ihmisiä yksin nuoria ?? no ymmärrän kyllä , ihmiset vaatii toiselta liikoja ja että täydellinen ! olen kanssa yksinäinen mutta venäläinen joten sen ymmärtää miksi olen yksin . kukaan ei halua edes tutustua ja en ole enään nuori joten ... olen avioliitossa ja mies ainoa kaveri , ja hänkin toisessa kaupungissa työssä joten viikot yksin kerrostalokopissa ahdistaa ;(
ei paikkaa minne mennä pieni kylä täällä eteläkarjalassa ja kursseilla joissa käyn kaikki karttaa kun tajuaa että venäläinen uuuuuuujjjjjjj .. olen ihan tavallinen ihminen ymmärrän jos ihmiset ajattelee menneisyyttä mut . mietitääs uudelleen olenko syy siihen mitä on tapahtunut joskus vuonna nakki ja sakset ? ihmisille toivon hiukan edes ymmärrystä ja tahtoa edes tutustua ja tuomita sitten :)
hyvää ja lämmintä kevään odotusta vaan kaikille ja pitäkää huoli toisistanne
Pahinta itelle on kun aurinko alkaa paistamaan ja kevät ja kesä tulee. Pitäisi olla ilonen ja pirteä, käydä terassilla, kavereiden kanssa mökillä, rannalla, jäätelöllä ja ties missä, mutta kun ei ole ketään kenen kanssa mennä, muut nauttii kesästä ja itse istuu neljän seinän sisällä ja katsoo telkkaria..Minulla on ollut yksi läheinen ystävä jonka olen tuntenut pitkään ja joitakin kenen kanssa aina silloin tällöin vaihtaa kuulumisia, mutta nyt tuntuu että kaikki on kaikonneet johonkin, perustaa perheitä ja on ne vähäisetkin yhteydenpidot jäänyt. Kävin läpi raskaan eron 4kk sitten ja käyn edelleen, ei ole "kavereista" kuulunut juurikaan mitään. On jotenkin tosi pettynyt olo, aina koittanut ainakin parhaansa mukaan itse olla hyvä ystävä.
Jotenkin karmeaa luettavaa nuo nuorten yksinäisyysjutut, ihmistaimien joiden elämän pitäisi olla vapaata ja iloa täynnä.
Onko onnen tae että täyttää toisten asettamat odotukset ?
Tämä noista viesteistä väkisinkin pukkii päällimmäiseksi. Kun ihminen elää vain toisten odotusten mukaisesti niin silloinhan on aikamoinen tuuliviiri jota toiset voivat ohjailla mielin määrin.
Täällä olis kanssa yks yksinäinen jätkä. 92 Tampere.
Tässä 50 nainen ja ongelmana minullakin yksinäisyys, nyt kun lapset (22,26,30,32) ovat lentäneet pesästä. Etsitte tietysti ensi sijaisesti ikäisiänne. Jos järjestäisin kesällä teille viikonlopun tai viikon vaatimattomalla mökilläni, jossa on tolkuttomasti tilaa, niin ketä kiinnostaisi? Tai haluaisitteko ideoita itse? Paikka on Lahti-Tampere-Hämeenlinna -kolmion keskellä.
itse olen 17v nuori hämeenlinnasta ja jos muita nuoria tulisi myös, olisin kyllä kiinnostunut tulemaan.
Kuulostaa kivalta! Mua kiinnostaa, olen 32vee nainen, mutta olenkohan liian vanha näiden parikymppisten joukkoon? Mua itseäni se ei haittaa, onhan meillä kaikilla sitten sama asia mikä yhdistää ja mistä voidaan jutella ja vaihtaa kokemuksia, eli yksinäisyys. Mulla on sama juttu kuin muillakin, eli loukkaa tosi paljon se, ettei kukaan pyydä mihinkään vaikka itse yritän olla tosi aktiivinen ja tarjota seuraani ja kuuntelevaa korvaani muille. Vuosia olen jo kaivannut ystävää, olen naimisissa ja mieheni on ihana, mutta ei sosiaalinen elämä voi olla yhden ihmisen varassa. Varsinkin kun olen sosiaalinen ja iloinen luonne ja kaipaan ihmisiä elämääni.
Moi! Kyllastynyt79 ja muut yksinaiset. Olen itse 30vee ja naimisissa ja mulla on 2 poikaa. Haluaisin vaan jonkun, joka kuuntelee mun huolia ja tietysti kuunnella sen toisen huolia. Olen myos yrittanyt saada ystavaa harrastusten parista tms. mutta se ei oikein ole onnistut. Muutama kaveria kylla lyotyy, mutta ei ystavia. Ja toissa on ihania ihmisia, tyon ulkopuolella emme vain tapaa. En tieda mika mussa on vikana, omasta mielesta ei mikaan.Joka tapauksessa, olisi ihana edes lahettaa sahkoposteja samassa tilantessa olevien kanssa. pystyyko taalla lahettamaan sahkoposti osoitetta yksityisti? tietaako kukaan.
Missäpäin asut? Voitaisiin nähdä vaikka ihan livenäkin ja jutella meitä yhdistävästä asiasta. Ahdistus on välillä melkoinen kun tuntee itsensä niin yksinäiseksi:( Mä asun Espoossa.
onhan jotain niin mahtavaa kun ketään ei kiinnosta eikä ees huomata että puutun jostain tai että oon jossain pitkästä aikaa, peruskoulun jälkee en oo ollu missää viettämäs aikaani ku ei ketää kiinnosta eikä kukaa haluu mun seuraa. yritin joskus ottaa kontaktia mut sit ei koskaa kerenny tai ollu rahaa yms paskaa mulle väitettiin vaikka totuus oli toista. tosissaa ku aattelee et mun hautajaisii tulis vaa vanhemmat ja sisarukset ku muu sukukaan ei oo kiinnostunu miten mulla menee. on mulla jopa pyöreä nolla määrä ihmisiä keille vois puhua. pitäis kesäl 18v täyttää toisaalta päivä se on niinku muutki varmaa viimeks 13 vai 14v täyttäessä sain perheen ulkopuolelta onnittelut. tosin isä ei onnitellu viime vuonna. voisha sitä tarinoida enemmänki mut mitä hyötyä siinäki olis?
^ Samoi juttui ku mullakin
Olen alottaja sun ikänen tyttö ja lukiota koitan kansa käydä, ilman kavereita. Joku siinä omassa persoonaassa taitaa vaan mättää ja pahasti, kun ei kelpaa kenellekään. Mulla on ihan sama tunne, että elämä ja nuoruus valuu hukkaan, kun ainoa kaveri on tietokone. Niin paljon asioita jää tekemättä ja kokematta, että kyllä se harmittaa ihan perkeleesti. Vaikka yritän itselleni toistella ettei saisi olla ihmisistä riippuvainen vaan pitäisi voida elää, vaikka sitten yksinään, niin en pystyisi menemään esim. elokuviin tai konserttiin yksinäni.
Kyllähän tässä väkisinkin synkät ajatukset täyttävät mielen, alkaa väsyä ihmisiin ja koko elämään. Olen kans ajatellut, että ehkä sitten lukion jälkeen löytäisi seuraavasta opiskelupaikasta kavereita. Jos ei, niin ei varmaan sitten ikinä ja olen ajatellut että jos tämä jatkuu tälläisenä vuosia, niin en usko että on enää toivoa vaan voisi jo päästää itsensä hengiltä.
Mustakin tuntuu että mun persoonassa ja luonteessa se vika täytyy olla :( Joku mussa saa ihmiset sit vaan juoksee karkuun tai jotain en mä tiedä. Ja siis, mulla ei oo mitään ongelmaa saada hyvänpäivän tuttuja, mut sitte ku pitäsi lähempiä kavereita saada, joitain joiden kaa viettää vapaa- ajallakin aikaa, ni epic fail :(
Yritän kans itelleni todistella et en tarvii muita ihmisiä ollakseni onnellinen, mut itteäni mä tässä vaan huijaan. Tartten kavereita joiden kanssa käydä jossain ja viettää aikaa, mut ku ei niin ei.
Vituttaa ja ärsyttää, koska tykkäsin käydä jossain ja elää niinku muut nuoret mun
Missä päin sä asut, jos saa kysyy? Ite asun tälläseel pikkusel paikkakunnal jossa kerran yksin jäätyään oot sit aina yksin :S
Mulla on niin noita samoja juttuja ja sit jos tutustuu ihmisiin ni jonki aikaa ollaa hyviä kavereita ja kaikkee mut sit se kaveruus vaa katoaa jossai vaiheessa ja on aina joku muu parempi kaveri mitä ite oon. Ja se on ihan sama oonko joissai bileissä tai juhlissa niin että pääsenkö tulemaan vai en. Mäkin välillä oon että en mä ketään tarvi ja hyvä yksin mut kyllä mä tarviin läheisiä ystäviä ja haluisin hyvän suhteenkin joskus. Haluisin käydä ulkona ja kaikkee mut aina jään joka vkl kotiin istumaan.
Samanlaista ongelmaa tääläkin suunnalla. Mulla on vieläpä kahleena noi työt!!! Eli työskentelen aina öiseen aikaan ja ihan yksin. Viikonloppuisin sitten lapset haluu tulla mun luo, niin on tässä vuosien varrella jäänyt sosiaalinen elämä todella tosi köyhäksi. Ja joo, mikään pakko ole töissä käydä eikä kukaan pakota tapaamaan lapsiaan. Eli kai se on vähän siis itsestään kiinni. Siis OMALLAKOHDALLANI. Jos jonain viikonloppuna lähden ulos, saa kyllä juttuseuraa, mutta viimmeistään siinä vaiheesa kun mun vuorokausi rytmi tulee puheeksi niin siihen se sitten jääkin...
Täällä -82 synt yksinäinen lapissa asuva immeinen.
Pieneltä paikkakunnalta alunperin lähtöisin, jossa ihmiset niputetaan sukunimen mukaan. En siis ollut siellä suositussa listassa, todellakaan. Paikkakuntaa vaihtanut monta kertaa, voi vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Kavereita ja tuttuja on joiden kans voi vuosien takaisia juttuja muistella ja naureskella. Lähinnä siis facebookissa, välimatkat on pitkiä. Yksi hyvä ystävä löytyy 200km päästä.. jolla on mies, joka ei minusta pidä ja 5 lasta.. en siis ole varmaan edes top 100:ssa hänen tärkeysjärjestysessään. Mies hämmentää välissä eikä anna ystävälleni "lupaa" viettää aikaa kanssani.. olen kuulema huonoa seuraa ku houkuttelen juomaan jne.. eikä tuo siis todellakaan pidä paikkaansa.
Niille ystäville ja kavereille joita on ollut olen uhrannut paljon itsestäni, en siis voi olla huonoa seuraa. Huumoria riittää, olen iloinen ja hymyilevä. Autan muutoissa, siivouksissa, kaikessa mitä toinen tarvii. Osaan jopa kuunnella. Valitettavasti 90% viime vuosien kavereista on olly hyväksikäyttäjiä. Usko on mennyt ihmisiin lähes totaalisesti. En uskalla luottaa enää keneenkään.
Ulkopuoliselle näytän varmasti todella onnekkaalta; on talo, mies ja lapsi. Jopa vakituinen työ. Ystävien puute on välillä todella ahdistava.
Olen päättänyt lähteä ensi syksynä opiskelemaan. Ehkä niistä piireistä löytyy minulle ystävä, johon uskaltaa luottaa.
Itekki kärsin aika pahasti yksinäisyydestä. Ku siirryin yläasteelle kaikki kaverit jätti. Sit olin vuoden suunnillee itsarin partaalla osittain yksinäisyyden takii. Sit tutustuin yhteen ihanaan ihmiseen ja sen kautta sain sit hienoja kavereita. Neki nyt jätti tossa tammikuussa vai helmikuussa. En muista ees tarkkaan. Sen jälkee sit ainoot kaverit on netissä. Tai no, yhen nettikaverin oon tavannu IRL. Ja ite oon 16 nyt. Amiksessa oon, mut en aio lopettaa sitä keske, vaikka voima meinaa loppuu siihe kaikkeen ihmisten mulle vittuiluun. Mut tää yksinäisyys on ajanu mut pahaan masennukseen ja vaan pari nettikaverii ymmärtää mua aidosti.
Täällä viel yks 18v yksinäinen tyttö. Ei ole enää vuosiin ollut vapaa-ajan kavereita, koulussa vaan. Toisaalta sen ymmärtää, parhaat kaverini oli kilttejä kotihiiriä kuten minäkin, eivät liikkuneet paljoa missään tai pyytäneet mihinkään. Eikä oltu mitään läheisiä ystäviä. Sitten kun he alkoivat viettämään vapaa-aikaa yhdessä, olin jo jäänyt porukasta, kun olin keskittynyt liikaa haaveiluun, nettiin ja omiin murheisiin ja ongelmiin... Joten muutin perheen mukana pois toiselle paikkakunnalle, alottamaan uutta elämää, mutten ole saanut sieltäkään vapaa-ajan kavereita.
Tää yksinäisyys ajaa tuhoon kaiken muunkin elämän, kuten mun lukion, joka ennen meni vielä hyvin ja oli mulle tärkeetä, nyt se on yks ja sama ja menee päin helvettiä! Mitä jollain lukiopapereillakaan tekee, jos elämä on tällaista eikä niistä saa mitään iloa.
Voimia sulle dafafwe koita vaan jaksaa siellä lukiossa aloita vaikka joku uusi harrastus esim joku itsepuolustuslaji tai rupea käymään kuntosalilla sieltä voi löytää hyviä ystäviä ja ole positiivinen ja jaksa hymyillä vaikka ei se helppoo ole tiedän kokemuksesta ollu myös koko ikäni aika hemmetin yksinäinen, netistäkin voi löytää samanhenkisiä ystäviä mut kannattaa olla varovainen kehen kiintyy jos joku on oikeesti kiinnostunu susta kyllä hän moikkaa sua ja kyselee miten voit ilman et sun tarttee aina aloittaa jutteleen. Menin itse kiintyyn yhteen tyttöön liikaa kun luulin et olin vihdoin löytäny samanhenkisen ihmisen joka välittää ja huijasin itseäni kauan et olemalla kiinnostunu hänestä saisin huomiota alkuaikoina juteltiinkin tuntikausia mut nykyään hädin tuskin viittii ees moikata mut se on toinen juttu se toivottavasti tuleva kesä tois piritystä sun elämään tsemppiä älä anna periks:)
Moi!
Täällä kanssa yksi yksinäinen 25-vuotias nainen Vantaalta. Elämä on tuntunut koettelevan viime vuodet enemmän kuin koskaan lapsena. Välillä olen saanut kiinni elämän hyvistä puolista ja sitten taas tullaan lujaa alas. En tiedä miksi näin koetellaan. Pahinta on miettiä sitä miten hyvin asiat on joillain muilla. Olen aina ollut hieman heikoilla kavereiden keskuudessa, muistan jo kouluiästä asioita, joissa tunsin itseni huonommaksi kuin muut. Nyt olen päättänyt, että en ainakaan itse tee oloani kurjemmaksi enää, olen lopettanut alkoholin käytön ja karkin ym. "roskaruoan" syönnin. Jos ei tämäkään auta yhtään, niin sitten varmaan kuolen nuorena masennukseen...
moi,täälä 30v mies,tunnen samoin minusta alkaa tuntuu ettei minua haluu kukaan elämäänsä,minä haluisin oikeesti löytää jo sen naisen elämään,jonka kans sais viettää yhteistä kivaa arkea ja juhlaa eli yhteistä elämää,vastaa minulle niin tutustutaan,terv jukka:)
En oo ehkä paras henkilö neuvomaan ystävystymisessä, kun oon itsekin monasti seuraa vailla, mutta omista virheistä viisastuneena voin ehkä antaa jotain vinkkejä :)
Liikunta on yksi asia, joka auttaa jaksamaan, sillä urheilemisesta tulee hyvä olo. Joukkue- ja kontaktilajeissa pääsee myös ihmisten kanssa tekemään yhdessä. Jos et tiedä mistä lajista tykkäät, kokeile jotain uutta. Vaikka jännittäis ja olis varma, ettei osaa tai, että on sielläkin yksin, kannustan kokeilemaan. Siitäkin tulee tosi hyvä olo, kun uskaltaa :)
Jos taas olet aloittamassa opiskelun uudessa koulussa tai uudella paikkakunnalla, kannattaa heti aluksi katsoa ympärilleen, että ketä koulussasi/luokallasi on ja aktiivisesti ottaa kontaktia kiinnostaviin ihmisiin. Jos antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, päätyy helposti tilanteeseen, johon ei halunnut, eli ulkopuoliseksi. Samoin kannattaa lähteä mukaan rientoihin ja tapahtumiin sekä pyytää muita mukaan tai vaikka vaan pitämään kotona leffailtaa. Näin siitäkin huolimatta, että viihtyisi paremmin kotona. Jos haluaa jotain saavuttaa, täytyy välillä siirtyä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Myös harrastusten ja omien kiinnostusten kohteiden vaaliminen on tärkeää. Kun on joku asia, josta tykkää ja josta innostuu, on jotain mistä puhua. Lisäksi, jos jotain tekee paljon, tulee siinä ajan myötä paremmaksi, mikä on itsetuntoa nostattavaa.
Tämä on siinä mielessä kiva ketju, että näin soisi ihmisten spontaanisti löytävän toisensa näin enemmänkin. Ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä, työtä tunteakseen olevansa tarpeellinen ja muita samanmielisiä. Vika ei ole kenessäkään yksinäisessä tai yksinäisen mielenlaadussa vaan siitä että perinteiset yhteisöt ja vuorovaikutus vaan häviää. Tulee yksinäinen ja juureton olo. Varsinkin jos ei ole työtä eikä kontakteja päivisin, jää vielä olo, että on täysin tarpeeton.
Ennen vanhaan oli isot suvut ja koko ajan ympärillä hyörinää, halusi tai ei. Aina oli kovasti töitä, vähän hupia.Toisaalta oli taas köyhyys ja puute, mutta olipa seuraa aina sisaruksissa ja muissa sukulaisissa. Oli paljon lapsia naapurustoissa. Joskus se oli ahdistavaakin, kun ei oikein saanut yksityisyyttä - olen itse isosta perheestä ja köyhästä kodista.
Ehdotuksena vielä tähän ketjuun heittäisin vapaaehtoistoiminnan sillä saralla minkä tuntee läheiseksi: yhdistystoiminta samoista asioista kiinnostuneiden kanssa: eläinsuojelu tai vaikka ystäväpalvelu spr:llä. Tai lapsenvahtipalvelua mannerheimin lastensuojeluliitolla. Siten pääsisi perheiden kanssa ystävystymään ja saisi yhä enemmän kivoja tuttavia ja kavereita. Niin moni kaipaa toista ihmistä.
Ystäväpalvelun kautta voi alkaa ystäväksi esim. tueksi nuorelle, vanhukselle tai kenelle vain, joka on toivonut spr:n kautta ystävää. Ystäväpalvelukurssilla käsitellään ystäväpalvelutoiminnan ideoita. Vapaaehtoistyön kautta tuntee olonsa tosi tarpeelliseksi. Itse olen harrastanut tätä. Moni toinen yksinäinen ilahtuu, kun alat ystäväksi. Varsinkin vanhoilla ihmisillä on paljon kerrottavaa ja puhumatonta puhetta.
http://www.redcross.fi/apuajatukea/ystavapalvelut/fi_FI/
Liikunta itsessään ehkäisee masennusta ja ulos kannattaa lähteä vaikkei haluaisikaan. Aineenvaihdunta alkaa toimia aivoissa ja mielihyvähormonit erittyä. Pelkkä kävely noin tunnin riittää päivässä. Avantouinti ja kylmäuinti on mainio harrastus, joka virkistää mieltä ja kehoa ja voi liittyä kylmäuintiyhdistyksiin. Ja netti on hyvä keino löytää samanhenkisiä, kunhan muistaa olla varovainen eikä luottaa tuiki tuntemattomiin.
Minä itse suren sitä, etten pääse koskaan kesämökille, maalle ja luontoon. Asun kaupungissa ja olen maalta kotoisin ja luonto on tärkeä. Lapsena meillä oli mökki saaressa. Nään usein untakin tuosta ajasta, se oli parasta mitä voi olla. Ei ole varaa kesämökkiin eikä edes sellaisen vuokraan, koska olen varaton, vaikkakin korkeasti koulutettu - työtön ja sinkku, kohta 50. Ikäväkseni kukaan tuttava ei pyydä minua seuraksi, vaikka mökillisiä ihmisiä on. Miesystävä oli, mutta hän sairastui vakavasti sekä psyykkisesti että fyysisesti ja jäi pois elämästäni.
Paljon voimia teille kaikille ja hyvää kevättä! Kohta sinivuokot ja valkovuokot kukkivat!
Ymmärrän tunteen olen mökillä mutta yksin olen juuri jäänyt eläkkeelle koira vain suranani kaipaan juttu seuraa.Työ narkomaani huomaaan että kun työ on takana ihmiset on tärkeitä ja ystävät ennen kaikkea olen itsekkin maalta kotoisin rakastan luontoa.
Tääl olis kohta 36v yksinäinen mies. Raumalla asun ja ei oo pahemmin kavereita. pelaan kyl salibandyä mut joukkue kavereiden kanssa en muuten ole
missään tekemisissä. ei sii oo edes juttukaverii. On mul face kavereita mut ei se ole sama kun juttelin kasvotusten. tyttöystävää ei ole ja tottakai haluaisin. Mielestäni olen mukava ja kohteliaasti käyttäytyvä. En ole mitään masentunut tai mitään. Olen aika normaali mutta tosi yksinäinen. Ei oo edes ketään kaveri sillai et vois baariin lähtee ja yksin baariin ei tosiaan jaksa lähtee. Uutena vuotena olin yksin baarissa ja se oli ihan perseestä. Kukaan ei edes soita koskaan ja kysy et mitä kuuluu. onhan mulla isoveli mut silläkin on muija ja se on vaan koneella koko ajan. Ei siitä ole mitään seuraa tai juttukamuksi. Nais kavereita siis haluaisin koska niitä mulla ei ole ku yks ja sekin pitää yhteyttä vaan joskus ja jouluna. Et olisko raumalla tai lähistöllä yksinäisii ketä haluis juttukamuu tai muuten seuraa. [email protected]
tonne voipi kirjoitella.
tääl myös 27-v. nainen Pirkanmaalla ja sama ongelma eli yksinäisyys, tai pikemminkin ystävien puute. Seurustelen ja suhteessa menee todella hyvin, mutta kavereita mulla ei oo eikä lukion jälkeen oo oikeastaan ollut. Menin ammattikorkeakouluun, löysin yhden kaverin, joka asui kauempana, nähtiin vaan koulussa. Vaihdoin paikkakuntaa, ei löytynyt ystäviä.
Ajattelin, että kun aloitan yliopiston niin kyllähän sieltä löytyy ystäviä. Alussa pyörin opiskelijapiireissä, bileitä ym, mutta niin vaan jätettiin muista jutuista ulkopuolella. Yhden kaverin oon löytäny, se tosin on kaikki vkonloput muualla ja monesti illatkin, että vaan yliopistolla nähää. Entisistä ystävistä sen verran, että ala-asteella oli ystäviä, joudun vaihtaa koulua, uudessa koulussa sain uuden ystävän, joka yläasteelle mentyämme siirtyi muihin ympäröihin. Löysin kaks hyvää ystävää, toinen petti mut pahasti enkä antanut sitä anteeks, toisen kans ollaa tekemisissä, mutta hän ei ikinä ota yhteyttä ja on jo 2 vuotta aikonut tulla käymään, mut eipä oo näkynyt. Seurustelusuhteita on ollut nuoresta asti, eli miesten mielestä oon hauska ja kiva tyyppi, miksen saa siis ystäviä? (naisia tai miehiä!!). Oon kokeillu harrastuksia (kielten opiskelu, liikuntaryhmät jne) ja oonkin tutustunut ihmisiin, muttei kellää oo halua/aikaa tutustua paremmin!! vissii on kaikilla sit liikaa ystäviä, kun en kelpaa kellekää. Kukaa ei soittele eikä laita facebookissa mitään viestejä. En ees muista millon joku ois soittanu mulle (muu kuin poikakaverini tai äitini). Tuntuu pahalta, ettei ketään kiinnosta enkä oo ystävyyden arvoinen. Vanhat tutut on vaa lakannut pitämästä yhteyttä enkä halua olla se joka jatkuvasti kyselee ja vastaus on aina et katellaa. Oon tavallaa menettäny toivoni, et tässä iässä löytyis ystävä jota näkis pari kertaa viikossa ja joka ottais yhteyttä ja ois kiinnostunut viettää aikaa yhdessä. Onneks mulla on poikakaveri, joka on paras ystäväni ja ilman häntä en jaksais. Kaikki vaan hokee, että ei sussa oo mitään vikaa, on vaan tulla huonoja tyyppejä vastaan. Niih no mistä jotku ihmiset jatkuvasti jotain uusia kavereita löytää kysympä vaan. Tsemppii kaikille ja toivotaan, että löydettäis ystävii ku näin paljo yksinäisii ihmisii kuitenkin on.
Täällä myös yksinäinen -93 syntynyt tyttö. Satakunnassa asun elokuun alkuun asti, jonka jälkeen muutan riihimäelle, eli niin satakunnasta kuin riihimäenkin lähistöltä kaipailisin kavereita (hauska näin ujona muuttaa paikkakunnalle josta ei tunne ketään). Tulen elokuun jälkeenkin pyörimään satakunnassa jonkin verran, joten ei tarvitse pelätä että muuton jälkeen hylkäisin täällä asuvat ystävät. Toki uudet tuttavuudet ihan mistäpäin maailmaa vain on tervetulleita, ainahan sitä liikkumaan pääsee jos tavata haluaa :)
Mulle saa laitella sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Täällä taas" vanha yksinäinen", kohta oon 48. Ei aina ole ollut näin, mutta nyt viimeinen vuosi on ollut kamalin kaikista. Aikuin muksu mulla on ja asun tietty jo erillään hänestä. Tässä iässä on kauheen vaikea löytää ketään, tutustua uusiin ihmisiin.
vai n in