Mietin pitkään laitanko viestin tänne vai parisuhdepalstalle, mutta ehkä aihe kallistuu loppujen lopuks enemmän jo masennuksen puolelle.
Eli mistäköhän saisi lisää itseluottamusta ja oppisi pitämään itsestään, vaikka poikaystävä ei ilmesesti juurikaan ulkomuotoani arvosta?
Mulla on valmiiksi jo aika suurena huolenaiheena oma paino ja ajatukset on välillä hyvinkin syömishäiriöisiä. Paino ja syöminen ahdistaa ja ne on ajatuksissa melkein päivittäin. Pelkään sairastuvani syömishäiriöön jos alan laihduttamaan, mutta en ole lainkaan tyytyväinen nykyiseenkään tilanteeseeni.
Olen ihan normaalipainonen, mutta kyllähän sitä ylimäärästä löllöä löytyy silti enemmän ja vähemmän. Itsetuntoani ja omaa suhtautumista kehooni haittaa poikaystävän kommentit siitä, että näyttäisin paremmalta laihempana ja et mun olis hyvä harrastaa liikuntaa enemmän jne. Olen yrittänyt pitää kunnosta huolta käymällä kuntosalilla enkä syö mitään hirveitä määriä tai ahmi herkkuja jatkuvasti. Olen naamasta ihan hyvännäköinen ja huolehdin ulkonäöstäni paljonkin.
Tahtoisin oppia hyväksymään itseni tällaisena ja pitämään kehostani. Se on vaan kamalan vaikeaa, kun en tunnu kelpaavan edes sille kaikista läheisimmälle ihmiselle tällaisena. Saan yleensä baareissa kivasti huomiota muilta pojilta mikä vähän kohentaa sen hetkistä itsetuntoa ja oloa, mutta hyvin harvoin sitä tulee edes käytyä nykyään missään. Eikä pahemmin enää edes huvita lähteä mihinkään, koska olen jo linnoittautunut tähän pahaan olooni. Enkä haluais totta puhuen käydä edes kauppaa tai koulua pidemmällä enkä olla tilanteissa joissa joutuu pukeutumaan vähän paremmin (esim. farkkuihin jne), kuin löysiin urheiluvaatteisiin. Ennen tykkäsin käydä kaupungilla vaatekaupoilla jne, mutta nykyään ajatuskin ahdistaa. Samasta syystä en myöskään lähde mielelläni kaverinkaan pyynnöstä esim. kahville kaupunkiin. :(
Eli mistäköhän saisi lisää itseluottamusta ja oppisi pitämään itsestään, vaikka poikaystävä ei ilmesesti juurikaan ulkomuotoani arvosta?
Mulla on valmiiksi jo aika suurena huolenaiheena oma paino ja ajatukset on välillä hyvinkin syömishäiriöisiä. Paino ja syöminen ahdistaa ja ne on ajatuksissa melkein päivittäin. Pelkään sairastuvani syömishäiriöön jos alan laihduttamaan, mutta en ole lainkaan tyytyväinen nykyiseenkään tilanteeseeni.
Olen ihan normaalipainonen, mutta kyllähän sitä ylimäärästä löllöä löytyy silti enemmän ja vähemmän. Itsetuntoani ja omaa suhtautumista kehooni haittaa poikaystävän kommentit siitä, että näyttäisin paremmalta laihempana ja et mun olis hyvä harrastaa liikuntaa enemmän jne. Olen yrittänyt pitää kunnosta huolta käymällä kuntosalilla enkä syö mitään hirveitä määriä tai ahmi herkkuja jatkuvasti. Olen naamasta ihan hyvännäköinen ja huolehdin ulkonäöstäni paljonkin.
Tahtoisin oppia hyväksymään itseni tällaisena ja pitämään kehostani. Se on vaan kamalan vaikeaa, kun en tunnu kelpaavan edes sille kaikista läheisimmälle ihmiselle tällaisena. Saan yleensä baareissa kivasti huomiota muilta pojilta mikä vähän kohentaa sen hetkistä itsetuntoa ja oloa, mutta hyvin harvoin sitä tulee edes käytyä nykyään missään. Eikä pahemmin enää edes huvita lähteä mihinkään, koska olen jo linnoittautunut tähän pahaan olooni. Enkä haluais totta puhuen käydä edes kauppaa tai koulua pidemmällä enkä olla tilanteissa joissa joutuu pukeutumaan vähän paremmin (esim. farkkuihin jne), kuin löysiin urheiluvaatteisiin. Ennen tykkäsin käydä kaupungilla vaatekaupoilla jne, mutta nykyään ajatuskin ahdistaa. Samasta syystä en myöskään lähde mielelläni kaverinkaan pyynnöstä esim. kahville kaupunkiin. :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet?
En usko että kukaan ajattelee mitään pahaa sinusta, luulet vaan koska uskottelet niin itsellesi. Onko poikaystäväsi sanonut ettei ole tyytyväinen sinuun? Joskus pojat ovat vähän ärsyttäviä ja kyllästyneitä siihen että vähättelet itseäsi, hän pitää varmasti sinusta juuri tuollaisena, eikä sano kommentteja väliin ettet saa mitään käsitystä etteikö hän pitäisi sinusta :)
Toivon sinulle aurinkoista kevät-talven jatkoa :)
Vaikken ylipainoisista pidäkään, niin aika lailla saa olla massaa ennen kuin silmäni ei enää näe naiskauneutta. Vaikka pyykkilautavatsat onkin ihan söpöjä, niin ilahduttavampana pidän sitä, jos silmällä näkee, että toinen ei laske jokaista suupalaa.
Olet mielestäni aivan oikeassa, jos huolestut siitä, että optimaalisen ulkonäön tavoittelu menee sinulla hyvinvointisi edelle. Jos on ihan terveellä asenteellakin pyykkilautavatsainen, on se ihan onnekasta ja hyvä juttu, mutta jos priorisoi muita asioita kuin ulkonäön ja tyytyy kauneusihanteiden noudattamisessa kohtalaiseen tulokseen, niin se vasta minun silmissäni hyvää onkin. Kysymys kuuluu: miksi se on sinusta huono juttu?
Miks oot sen pojan kanssa, jos se ei arvosta ja pidä susta? Ei varmaan paranna sun huonoa itsetuntoa ainakaan.. Itseään pitää arvostaa sen verran, että valitsee itsensä arvoista seuraa. Tuskin sun kaverit esim. ajattelee, että voi kun toi on ruma noissa farkuissaan, joissa tuli kahville, vaan ne ajattelee, että ihanaa, kun tulit mukaan!! Älä siis eristäydy!! : )
Kaikilla on omat "mörkönsä" eli älä anna jonku pikku läskimakkaran pilata elämääsi, äläkä suurentele ongelmaa!! Oot kuitenkin terve ja varmaan ihan normaalikokoinen sekä kaunis. On myös miehiä, joilla on itsellä huono itsetunto ja he tavallaan ruokkivat toisen pahaa oloa noilla jutuillaan tai sitten on vain ajattelemattomia suulaita ihmisiä.. Itse en sietäis noita juttuja rakkaimmaltani, joten ehkä sinuna harkitsisin ainakin asiasta puhumista. Tuskin poikaystäväsi seurustelisi kanssasi, jos pitäisi sinua liian lihavana ja rumana. Miehet (eivätkä naisetkaan) aina osaa pukea ajatuksia sanoiksi ihan sujuvasti!
Tsemppiä! : )
Pakko vastata, kun olen itse ollut samantyylisessä tilanteessa - itsetunto huononi seurusteltuani erään tälläisen "laihuutta ihannoivan" miehen kanssa. Hän jatkuvasti eri tilanteissa huomautti siitä, kuinka "tuo paita näyttää kireältä" tai "harrastatko ollenkaan liikuntaa?" Suoraa hän ei sanonut, mutta katseista opin jo lukemaan hänen ajatuksensa, kun pukeuduin yhtään lyhyempään mekkoon tms. Vasta suhteen jälkeen ymmärsin tilanteen ja vaikka ero tuntuikin silloin maailmanlopulta, jälkeenpäin olin suuresti helpottunut. Ja olen yhä.
Aina on noita laihuutta palvovia ja päinvastoin myös naisellista pyöreyttä arvostavia miehiä. Itse en enää jälkikäteen ajateltuna ikinä haluaisia palata tuohon ahdistuneeseen suhteeseen ja siihen stressiin, joka minulla oli ulkonäöstäni.
Onko sinulla kyseessä oma tyytymättömyyys vai alistutko ulkoisille paineille? Jos ajatukset alkavat olla omastakin mielestä syömishäiriöisiä, kannattaa lopettaa ajoissa. Hyvä olo tulee sisältä ja muita elämän viisauksia.. : ) Masentuneena ei tule keskittyä ulkonäköön ja muihin ulkoisiin asioihin vaan omaan hyvään oloon. Jos suklaapatukka tuo siis enemmän hyvää oloa, kuin appelsiini, valitse suklaapatukka! : ) Kohtuus kaikessa, mutta niinhän se terveellinenkin ruokavalio menee, että jos 80% syö suht. terveellisesti, niin 20% voi herkutella! : P Henkinen hyvinvointi saa kropankin hymyilemään!
Sanot poikaystävällesi että "jos en kelpaa tämmöisenä kuin olen niin tuossa on ovi voit poistua elämästäni"