Olen 22-vuotias nainen ja syönyt citalopramia 20mg päivässä kaksi vuotta. Traumaattinen lapsuus laukaisi kotoa muutettuani keskivaikean masennuksen joka diagnosoitiin opiskeluterveydenhuollossa. Kävin myös jotain Kelan varhaiskuntoutus-kurssia joka tuntui auttavan minut jaloilleni. Kun keskeytin opiskelut, hoitosuhdekin jäi kesken. Kävin vain uusimassa reseptiä terveysasemalla keskustelematta kenekään kanssa.
Citalopram aiheutti minulle suun kuivuutta, orgasminsaanti vaikeutta, outoja unia ja paino nousi 20kg. Elikkä inhotti nuo vaivat ja kun tuntu että alan olla ok ni päätin alkaa lopettelemaan lääkettä omin päin, mitä en suosittele! Mutta en jaksa mennä taas jollekki uudelle lääkärille ja blaa blaaa!
Eka otin kaksi viikkoa vaan 3/4 tabletista. Vieroitusoireina huimausta, pahoinvointia, epätodellista oloa ja outoja unia. Inhottavaa, mutta siedettävää. Ja nyt otan toista viikkoa vaan puolikasta tablettia ja huomaan välillä oksetusta mutta muuten ihan hieno fiilis. En uskonut että tä olis näin helppoa.
Toivon, että lääkkeiden lopettaminen auttaa painonhallinnassa ja seksielämässä ja jos vaikka suutakaan ei enää kuivuis. Ja eniten on harmittanu se että tunneskaala on ollut suppea. Toivoisin että voisin taas tuntea huippuja ja laskuja silleen terveellä tavalla. Ja myös unirytmiin toivoisin parannusta, nukun liikaa.
Ajattelin kertoa tänne, miten tää mun lopettelu sujuu :) Toivon et elämä lähtee taas rullaa ku pääsee pillereistä. Inhottavaa olla fyysisesti riippuvainen. Nyt jos voisin palata ajassa taaksepäin, vaatisin terapiaa ja kieltäytyisin lääkkeistä. Puhuminen mua autto, ei tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä.
Citalopram aiheutti minulle suun kuivuutta, orgasminsaanti vaikeutta, outoja unia ja paino nousi 20kg. Elikkä inhotti nuo vaivat ja kun tuntu että alan olla ok ni päätin alkaa lopettelemaan lääkettä omin päin, mitä en suosittele! Mutta en jaksa mennä taas jollekki uudelle lääkärille ja blaa blaaa!
Eka otin kaksi viikkoa vaan 3/4 tabletista. Vieroitusoireina huimausta, pahoinvointia, epätodellista oloa ja outoja unia. Inhottavaa, mutta siedettävää. Ja nyt otan toista viikkoa vaan puolikasta tablettia ja huomaan välillä oksetusta mutta muuten ihan hieno fiilis. En uskonut että tä olis näin helppoa.
Toivon, että lääkkeiden lopettaminen auttaa painonhallinnassa ja seksielämässä ja jos vaikka suutakaan ei enää kuivuis. Ja eniten on harmittanu se että tunneskaala on ollut suppea. Toivoisin että voisin taas tuntea huippuja ja laskuja silleen terveellä tavalla. Ja myös unirytmiin toivoisin parannusta, nukun liikaa.
Ajattelin kertoa tänne, miten tää mun lopettelu sujuu :) Toivon et elämä lähtee taas rullaa ku pääsee pillereistä. Inhottavaa olla fyysisesti riippuvainen. Nyt jos voisin palata ajassa taaksepäin, vaatisin terapiaa ja kieltäytyisin lääkkeistä. Puhuminen mua autto, ei tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse kokeilin lopettaa Seronilia pitkän käytön jälkeen ja kadun sen lopettamista syvästi. Lasku pohjalle voi tulla vasta monen viikon päästä kun viimeinen pilleri on otettu ja se on sitten menoa se.
Onneksi sain Cipralexin tilalle kärsittyäni pienehköltä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Minulla ei muita sivuvaikutuksia ole kuin vähentyneet seksuaaliset halut, mutta minusta se on aika pieni hinta kun masennus, ahdistus ja pakko-oireet ovat vähentyneet ja olo on huomattavasti parempi kuin ilman lääkitystä.
Käytän sitalopraamia 60 mg/vrk. enkä kyllä vaihtaisi pois. Tunne-elämäni pysyy suhtkoht normaalina ilman sanottavia haittavaikutuksia. Tai no, seksihalut ovat menneet, mitä en pidä haittana vaan vapauttavana.
Tämän viikon olen ottanut enää 1/4 pilleristä. Viime sunnuntaina alkoi kaamea flunssa niin en osaa arvioida mitkä oireet johtuu siitä ja mitkä lääkkeen lopettamisesta. Ja taisi alkaa myös siitepölyoireet, joten olen ollut aika kaameessa kunnossa tämän viikon...
Mietin että voisin aloittaa ensi viikon ilman lääkkeitä. Toisaalta pelkään, että olen vieroittanut itseäni vähän liian nopeassa tahdissa, nimittäin vähensin joka viikko 1/4 pilleristä. Olen ensi viikolla lähdössä työmatkalle ulkomaille, että ei kyllä viitsisi siellä alkaa sekoomaan. Taidan ottaa pillerit varmuudeksi mukaan.
Tosiaan on vaikea erottaa mitkä oireet nyt johtuvat mistäkin, mutta epätodellinen tunne on ehkä pahinta. Sitä on vaikea selittää, mutta mieli ei ole ihan ruumiissa vaan vähän sen ulkopuolellakin... Sitten myös oksettaa ja kuvottaa ihan kamalasti koko ajan. Ei ole oikeen pystynyt syömään. Jos vaikka se 20 kiloakin ottaisi lähteäkseen :D Lisäksi olen huomannut, että olen itkuherkkä. Reagoin kaikkeen itkemällä. Hätäännyn myös helpommin ja sählään koko ajan, unohtelen avaimia, kännyköitä...
Positiivista on ollut se, että tähän mennessä tämä vieroittuminen ei ole ollut niin kamalaa kuin kuvittelin. Olen vilkkaampi, en nuku enää övereitä, mielikuvitus juoksee ja pystyn tuntemaan tunteita. Olen päässyt eroon juuri siitä turtuneisuudesta jota inhosin. Olen taiteilija, mutta en ole saanut mitään aikaan lääkitys päällä kun kaikki on niin tasaista. Jotta voin ilmaista itseäni, on pakko olla hiukan sekaisin :D Haluan uskoa siihen, että jatkossa minulla on työkaluja selvitä tilanteista ilman lääkkeitä. Tunnetteko yhtään henkisesti tasapainoista taiteilijaa? Luovuuteni johtuu vääristyneestä aivokemiastani enkä halua antaa sitä pois :D
Olen kolmatta päivää ilman lääkkeitä ja olo on ihan hieno. Välillä tulee niitä epätodellisuudentunteen pyrähdyksiä ja unet on kyllä aivan outoja. Kun muistelen päivän tapahtumia, en ole ihan varma oliko joku unta vai ei... Mutta kait se menee ohi :)
Huomasin tänään että olin tavallista sosiaalisempi ja puheliaampi. Sanat vain tulevat, välillä tuntuu kuin irtoisin kehostani. On todella vapaa olo. Olen tyytyväinen päätökseeni lopettaa. Olen taas se sama vanha luova itseni! Pitää tietty varoa alamäkiä ettei mene taas liian syväksi... Mutta uskoisin että minulla on nyt keinot selvitä erilaisista elämäntilanteista :)
Kysymys kuuluukin: MIKSI YLIPÄÄTÄNSÄ ALOITTAA SÄÄNNÖLLINEN LÄÄKITYS vaivaan, joka parantuu yleensä "ottamalla itseään niskasta kiinni", eli ajattelemalla positiivisesti, ulkoilemalla, liikkumalla, syömällä terveellisesti, menemällä sosiaalisiin tilanteisiin ja ennenkaikkea itse vaikuttamalla omaan hyvinvointiin.
Et taida tietää mitä masennus on? Katoppa vaikka wikipediasta. Enkä ite itelleni reseptiä kirjottanu vaan lääkäri katto että niistä ois hyötyä. Mun masennus johtu siitä että elin köyhässä ja väkivaltaisessa perheessä ja lisäksi koulussa kiusattiin. Siinä ihmisen mieli murtuu. Nyt kun nää vierotusoireet on viikon kuivilla olemisen jälkeen vaan pahentunu ni alkaa ärsyttää että mulle lääkkeitä syötettiin.Tarvitsisin vain psykoterapiaa niin sais käsiteltyä menneen ja vois jatkaa elämää. Mua lääkkeet ei auta koska ne ei poista traumoja. Varmasti monet tarvii lääkkeitä ja niistä on hyötyä.Mutta liian helposti niitä määrätään eikä ne kerro millasta helvettiä vieroitusoireet on.Mä tärisen,hikoilen,huimaa,oksettaa...Kauankoha jatkuu... Mä olisin tarvinu terapiaa mutta sain vain pillereitä. Nyt pyristelen lääkkeistä eroon ja säästän rahaa psykoterapiaan.
Masennu ensin itse vakavasti ja vastaa itsellesi esittämääsi kysymykseen.
Vain ei-masentunut voi ehdottaa noin idioottimaista ratkaisua.
Masennus ei parannu noilla keinoin.
Kyllä paranee!!!! Itsestään se on kiinni!
Mitkä muut sairaudet paranevat sinusta ottamalla itseään niskasta kiinni? Skitsofrenia?